Onko täällä muita ylipainoisia jotka lenkkeilette kesällä vain myöhään illalla/yöllä?

Lenkkeilen vain syksyllä ja talvella kun on pimeää. En pysty lainkaan juoksemaan kesäaikaan, koska en halua, että ihmiset tuijottavat että mikä töppöjalka tuollakin puuskuttaa. Lisäksi kesäisin on usein liian kuuma, syksyllä ja talvella ilma on raikkaampi ja jaksan paremmin.

Auttaisiko jos laittaisi nappikuulokkeet korviin ja jotain musiikkia soimaan, niin ei kuulisi vaikka joku jotain mussuttaisikin?

Kävin samasta syystä salilla iltamyöhään. Oikeastaan aluksi pömppämahan takia mutta myös siksi että on rauhallista. Tyhjässä salissa voi vaikka käyttää kahta laitetta vuorotellen ja kokeilla uusia laitteita.

Nyt kun hommasta on tullut rutiinia ja massukin pienentynyt vähän ruokavalion myötä ajattelin että paskat välitän ja menen silloinkin mulle sopii.

Juoksussa on tärkeää ollanpuuskuttamatta liikaa. Katsopa ikäsi mukainen noin-maksimisyke ja kokeile sitten mihin pulssi nousee. Sen jälkeen opettele liikkumaan matalalla sykkeellä. Syke on pyramidi: paljon matalan sykkeen liikuntaa, vähän korkea. Sykkee liikuntaa ja maksimisykettä vai nhyvin vähän. Jos lenkkeilet niin että puuskutat juokset turhan kovaa, juokset anaerobidesti ja saat penikkataudin - vai tuntuvatko sääriluun sisäsivut jo vähän aroilta?

Minä opettelin juoksemaan siellä punttisalilla - siellä oli juoksumatto joka ei antanut yhtään kiriä eikä seurata. Optimijuoksuvauhtibi oli vain kävelyvauhtia ja silti paljon raskaampaa kuin kävely.

Olin tänään jo lapio hommissa 3 tuntia. Kai siinä 900 kaloria kului. Sitten poljin fillarilla sinne lapiohommiin  20 km edes takas. Aion vielä lähteä tänään 20 km fillari lenkille. 8 kiloa olen laihtunut 2 kuukaudessa tässä ja vielä tarttis 6 kiloa laihtua.

Lenkkeilen kyllä päivisinkin, mutta aina syrjäisillä luontopoluilla, joita onneksi on asuinalueellani paljon. En todellakaan tuonne ruuhkaisille kaduille tai edes pururadalle lähtisi tömssyttelemään ja seuraamaan teiniporukoiden hihittelyä ja ohi juoksevien sporttisten Jarien tuhahtelua. Lisäksi tämän kokoisena pitää jo miettiä juoksualustaakin: ei ole fyysisen terveyden kannalta hyvä lähteä juoksemaan asfaltille, kun BMI on 27-28. Metsäpolku on nivelille paljon lempeämpi vaihtoehto

Ala käyttämään aurinkolaseja, itse olen huomannut että itsevarmuus on jotenkin parempi kun voi pitää osan kasvoista piilossa.

Ylipainoisena ei kannata lenkkeillä. Menee nilkat. Pyöräily tai kävely meiluummin ohjelmaan.

Älä kuule välitä muista. Muista, että lenkkeilet omaksi parhaaksesi, terveytesi ja hyvinvointisi ylläpitämiseksi. Se ei kuulu kenellekään muulle.

Sama. Tosin päivällä on yleensä liian lämminkin ja etenkin liian kirkasta. Jostain syystä tätä nykyä en enää oikein kestä auringonpaistetta vaan saan siitä herkästi hedarin vaikka kuinka olisi hattua/lippistä sekä aurinkolasitkin päässä.

Illalla sitten pärjää hyvin. Ja tietty pilvisempinä päivinä päivemmälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Älä kuule välitä muista. Muista, että lenkkeilet omaksi parhaaksesi, terveytesi ja hyvinvointisi ylläpitämiseksi. Se ei kuulu kenellekään muulle.

Mua ei oikeastaan edes kiinnosta muiden ajatukset vaan kun se ketuttaa ihan itseä, että on plösö eikä näytä ollenkaan omalta itseltään.

/sivusta

Mieheni lenkkeilee 22:00 aikaa. Hän häpeää itseään niin paljon, että olen ehdottanut terapiaa tosta itsetunnostaan. Hänellä on vatsaa ja minua se ei haittaa yhtään ja olen sanonut siitä hänelle. Eikä hän ole edes ns lihava. On vaan se 46v miehen pieni vatsa. Olen sanonut hänelle, että ikä muuttaa ihmistä ja et ole enää se 25v, kun tavattiin. Ymmärrän, että haluat vatsan pois ja se on ok jo ihan terveyssyistä, mutta, kun et ole lihava.

Hän vastaa, että olet itsekin 46v ja sulla ei ole vatsaa eikä isoa pyllyä ja pidät ittes kunnossa.

Aivan, mutta kun et ole lihava. Sinulla on vaan vatsaa. Hän pukeutuu löysiin vaatteisiin eikä hyväksy itseään yhtään. Tosin nyt hänellä on toi vatsa pienentynyt, kun syö terveellisesti ja lenkkeilee. Mutta tekee sen öisin, kun ei kehtaa lenkkeillä ihmisten seassa. Syy on se, että kaikki muka ajattelee, että tossa taas yksi lyllerö laihduttaa.

Olen jo aika vanha, eikä ketään enää kiinnosta eikä itseäni vaivaa, että ylipainoni näkyy.

Kauan sitten, ihan varhaisteininä, kun en nykymittapuulla edes ollut isokokoinen, jännitin niin, että kesäaikana vain toivoin kylmää ja sadetta voidakseni mennä ulos pukeutuen mahdollisimman peittävästi. Surullista, että on tarvinnut olla tuollainenkin aika nuoruudessa.

Nykyään vaatevalikoima on rajaton, ja kevyitä, väljiä ja haluttaessa vaikka pitkälahkeisia liikuntavaatevaihtoehtoja löytyy.