Äidistäni on tullut kätisijä
Olen pitänyt äitiäni älykkäänä ja sivistyneenä ihmisenä. Viime vuosina hänestä on vähitellen tullut esiin sisäinen kätisijä.
Hän päivittää facebookia, instagramia ja lähettää whatsapp-viestejä. Päivitykset on pitkiä, yksityiskohtaisia vuodatuksia eläkeläisen elämästä. Kaikessa on perussävynä narina ja kätinä siitä, miten asiat on huonosti, väärin tai vaikeaa.
Kyseessä on kuitenkin hyvän työuran tehnyt, iso eläke, terve, avioliitossa oleva, aktiivisesti harrastava ja laajan ystäväpiirin omaava ihminen.
Päivääkään ei mene ilman narinaa, kun postinjakaja on kävelyt rappukäytävässä rapaisilla kengillä, lähikaupasta ei löydy tuoretta luomuinkivääriä, lehden fontti on vääränlaista, ainoa kelvollinen kampaamo lopetti toimintansa ja jatkuva vertailu ja hehkutus, kuinka Tukholmassa olisi kaikki nämä asiat paremmin! On asunut nuorempana siellä lyhyitä pätkiä ja käy virkistämässä muistojaan pari kertaa vuodessa paikan päällä.
Oon aivan kypsä ja loppu kuuntelemaan tätä, kun tuolla ihmisellä on oikeasti asiat tosi hyvin 🤯 ei hän en en kitissyt ja ruikuttanut, ainakaan häiritsevän paljon. Eikä häntä kiinnosta kenenkään muun elämä, ongelmat tai ilot. Pääasiassa istuu kotonaan läppärillään ja keskittyy omaan napaansa, suurentelee kaikkia asioita kohtuuttomasti ja näkee kaiken negatiivisessa valossa.
Kommentit (9)
Nyt piti avata ketju ihan vain saadakseni tietää mitä on kätiseminen.
"Pääasiassa istuu kotonaan läppärillään ja keskittyy omaan napaansa, suurentelee kaikkia asioita kohtuuttomasti ja näkee kaiken negatiivisessa valossa."
Voit yrittää saada häntä liikkeelle mutta tuohon kotiinsa käpertymiseen on varmaan joku syy. Josta sitten kaikki muu seuraa.
Sano siitä hänelle, ei ehkä tajua itse miltä kuulostaa. Positiivisuus parantaa omaakin oloa, koita auttaa löytämään positiivisia puolia.
Odotahan, kun siirrytään vaiheeseen, jossa hän soittaa sinulle päivittäin puhuen yli tunnin valituspuheluita. Olet ensin itse töissä päivän ja sitten kuuntelet illat valitusta. Someahan ei tarvitse lukea, pitäisin äidin somepostaukset jäähylle enkä lukisi niitä.
Vierailija kirjoitti:
Se tarttee miestä.
Joo kunnon jynkkyä!
Se on elämänvaihe, eläköityminen. Siihen joko sopeutuu ja löytää uudelleen paikkansa tässä maailmassa tai sitten ei.
Parhaimmillaan kätinä on vain osa sopeutumisprosessia, joka johtaa havahtumseen loppuelämän mahdolisuuksista. Pahimmillaan eläkeläinen jumittaa tuohon uhkakuvia maalailevaan kätinävaiheeseen ja/tai kehittyy takertujaksi.
Ei ole ap kauas puusta pudonnut.