Mitä jos menee hermo lasten kavereihin?
Taustaa, että olen aika uupunut. Esim siitä, että mies halusi perheen mutta sen saatuaan jätti minut yksin vastaamaan koko hommasta, mitään omaa aikaa minulla ei koskaan ole ja kaiken hoidan ja kaikesta vastaan yksin. Lisäksi on vaativa ja kiireinen työ, joka vie aikalailla kaikki mehut. Kaipaan lepoa ja rauhaa. En haluaisi, että meillä pyörii muita lapsia, koska en vain jaksaisi. Tai jos ovat niin olisivat lasten huoneissa ja ovi kiinni. En jaksaisi laittaa ylimääräisiä välipaloja, en siivota ylimääräisiä sotkuja, en vastailla vieraiden lasten loputtoman tuntuisiin kysymyksiin, en jaksaisi paimentaa ketään.
Joten kysyn että saako teillä muilla olla lasten kavereita pyörimässä? Ruokitteko ne? Kuinka kamala olen jos haluan lasten tapaavan kavereitaan mieluummin vaikka pihalla?
Kommentit (10)
Kyllä se vain niin on, että aikuiset päättävät kodin säännöt ja lasten on niihin sopeuduttava. Ole reilusti aikuinen ja sanele, milloin teille saa tulla ja milloin ei. Ilmoita, että välipalalle vieraat lapset menevät kotiinsa. Tarjoiluja ei tarvitse järjestää. Pihalla leikkiminen tekee lapsille vain hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vain niin on, että aikuiset päättävät kodin säännöt ja lasten on niihin sopeuduttava. Ole reilusti aikuinen ja sanele, milloin teille saa tulla ja milloin ei. Ilmoita, että välipalalle vieraat lapset menevät kotiinsa. Tarjoiluja ei tarvitse järjestää. Pihalla leikkiminen tekee lapsille vain hyvää.
Sitä tässä väsyneenä mietin, että saako lapseni jotain traumoja jos eivät saa tuoda kavereita kotiin? Että olenko ihan kamala äiti sitten.
Ap
Meille saa kaksi kertaa viikossa tulla kaveri koulun jälkeen, mutta klo 17.00 viimeistään on lähdettävä kotiin. Välipalan osaa oma lapsi ottaa itse, ja tarjota kaverillekin. Ei ole aikuisia kotonakaan kun tulevat koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vain niin on, että aikuiset päättävät kodin säännöt ja lasten on niihin sopeuduttava. Ole reilusti aikuinen ja sanele, milloin teille saa tulla ja milloin ei. Ilmoita, että välipalalle vieraat lapset menevät kotiinsa. Tarjoiluja ei tarvitse järjestää. Pihalla leikkiminen tekee lapsille vain hyvää.
Sitä tässä väsyneenä mietin, että saako lapseni jotain traumoja jos eivät saa tuoda kavereita kotiin? Että olenko ihan kamala äiti sitten.
Ap
Eihän se lapsesta varmasti kivaa ole mutta traumat on jo aika kaukaa haettua. Siihen tarvitaan vähän toisen kaliiberin toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vain niin on, että aikuiset päättävät kodin säännöt ja lasten on niihin sopeuduttava. Ole reilusti aikuinen ja sanele, milloin teille saa tulla ja milloin ei. Ilmoita, että välipalalle vieraat lapset menevät kotiinsa. Tarjoiluja ei tarvitse järjestää. Pihalla leikkiminen tekee lapsille vain hyvää.
Sitä tässä väsyneenä mietin, että saako lapseni jotain traumoja jos eivät saa tuoda kavereita kotiin? Että olenko ihan kamala äiti sitten.
Ap
Enemmän lapsi saa traumoja, jos äiti romahtaa väsymyksen vuoksi. Pistä vain rajat ystävällisesti ja jämäkästi. Vieraille lapsille voi puhua kuten lastentarhanopettajat tekevät: selkeästi ja lempeästi muttei yhtään vastalauseita kuunnellen.
Joskus sitten kun sinulla on parempi päivä, voit joustaa säännöstä ja se jää iloisena muistona lapsen mieleen.
Meillä on yksi hyvin seurallinen lapsi ja yksi ihmisistä kuormittuvat autismin kirjolla oleva lapsi. On sovittu selvät säännöt milloin tää eka lapsi saa tuoda kavereita kotiin, jotta toinen lapsi voi luottaa siihen että usein kotona on rauha, ja toisaalta tietää odottaa milloin on hänen vuoronsa olla omassa huoneessaan jos haluaa olla rauhassa. Olkkarissa saa leikkiä kavereiden kanssa vain kun kotona on aikuisia jotka eivät ole sillä hetkellä töissä (eli ovat kuulolla ja ehtivät auttaa jos meinaa tulla sota metelistä), muutoin leikit omassa huoneessa tai pihalla.
En usko että lapset menee säännöistä rikki, mutta en kyllä tohtisi kokonaan kieltää kavereiden kyläilyjä.
Meille saa kaverit tulla aina. Ja tulevatkin. Lapset ovat hyvin sosiaalisia, ja ilman kaveria oleminen kuormittaa minua enemmän kuin ne kaverileikin sotkut ja välipalat. Itseasiassa lähes joka päivä joku lasten kaveri syö myös päivällisen meillä, välillä useampikin.
Samoin, vähintään pari kertaa viikossa meidän joku lapsi syö jossain muualla.
Koen lasteni kaverit niin läheisiksi, ettei heidän läsnäolo mitenkään haittaa omaa arkeani, olemista tai rentoutumista.
Otetaan heitä monesti mukaan myös perheen retkille, mökille jne. Meillä on jopa 7-paikkainen auto tämän takia, vaikka 3-lapsisena perheenä mahduttais tavalliseenkin.
Jos lapset viihtyy ja saa olla kavereidensa kanssa kotona, ne on isompanakin todennäkösemmin kotona eikä potkimassa mummoja.
Ainakin tiedän missä lapset ovat, mitä tekevät ja kenen kanssa, kun ovat meillä
Lapseni kaverit ovat aina tervetulleita. Muistan kun itsellä oli kavereita aikoinaan joille ei saanut koskaan mennä. Tiedän että he kärsivät siitä etteivät saaneet omaan kotiin kutsua kavereitaan. Onhan se lapsekin koti. Ja musta on kiva tietää ja tuntea lapseni kaverit. Yhdessä pelataan lautapelejä ja korttia pidetään peli-iltoja. Moni lapseni kaveri vaikka ovat jo ylä-asteella tulevat meille aina mieluusti, kun aikuiset osallistuvat. Lapseni kaverit saavat lähteä myös mukaan reissuun kun käydään mökillä, kylpylässä, laivalla, lintsillä tms. Minusta se on suuri rikkaus.
Ei meille ainakaan saa arkisin tulla, iltapäivät ja illat on perheen omaa aikaa.