Luvattiinko sulle lapsena jokin lelu, matka tms. mutta se ei koskaan toteutunut?

Juu. Mun sisar sanoi, että no, ne lupais sulle vaikka kuun taivaalta.

En kyllä silloin lapsena ja vielä vähemmän näin aikuisena ollut katkera vaikken saanutkaan sitä mitä oli ns. luvattu. 

Eikä niitä pyyntöjä ja lupauksia niin hirveesti edes ollut. Mut kasvatettiin siten, että aloin ymmärtää resurssien rajallisuuden jo varsin varhain.

Tai ehkä olin jonkin aikaa tuuliviiri, eli pyysin yks päivä jotain, ja seuraavana päivänä jo asian unohdin, hah.

Poni luvattiin, en saanut. Olisihan sitä voitu sanoa, ettei meillä yksinkertaisesti ole varaa sellaiseen, mutta en ehkä siinä iässä olisi sellaista ymmärtänyt. Oli kai helpompi vain luvata ja kohoauttaa olkiaan.

Minulle luvattiin ilmakivääri, jota en saanut. Lisäksi setäni osti sisarilleni polkupyörät ja lupasi minulle jonkun vastaavanhintaisen. Halusin kameran, mutta vanhempani sanoivat, etten tarvitse mitään, joten en saanut mitään.

Muutama sellainen juttu mikä meidän perheessä piti saada tietynikäisenä. Vanhemmat siskot saivat ja kun mun vuoro tuli niin hupsis, unohtui.

Mopo. Isoveljeni sai sellaisen ja luulin että minäkin saan sitten 15-vuotiaana. Vanhemmat sanoi ettei tytöt mopoile.

Sain kuin sainkin ostettua sen kuitenkin omalla rahalla.