Sinä, joka elit ennen someaikakautta..

"Toisaalta. Sanotaan, että äidit somettaa eivätkä ole kiinnostuneita lapsista esim puistossa. Miten tämä meni ennen? Isommat lapset laitettiin pienempien kanssa puistoon tai pihalle, puistossa äidillä saattoi olla se oma hetki sanomalehden kanssa. Aika on kullannut muistoja hieman tässä asiassa."

Eikä ymmärretä sitä, että 99% asioista pystyy hoitamaan sen kännykän kautta. Lääkäriasiat, kirjaston lainojen uusimiset, hoitopäivien varaaminen. Mitenkäs ennen tehtiin? Raahattiin niitä lapsia pitkin kylää... Pankkiin vain jonoon odottamaan, sitten postiin, piipahdetaan kirjastossa.. lapset vain juoksivat kiireisen äidin perässä. Sitten pyysivät että mentäisiin leikkipuistoon. Äiti vastaa ettei ehdi kun pitää mennä keittämään perunoita ennenkuin isä ehtii kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen uskottiin kaikkia valheita ja disinformaatiota mitä saatiin vain valtamedian kautta...

No paljonko parempia ovat kaikki fake news nykyään? Leviävät kulovalkean tavoin netissä ja niin paljon on tolloja tässä maailmassa, että fake newsit uskotaan totena ja välitetään kiireesti eteenpäin. Sanot että "ennen uskottiin kaikkia valheita....", nykyään sitä vasta uskotaankin ja valheita ja disinformaatiota miljoonia kertoja enemmän liikkeellä kuin ennen sanomalehdista luettuna. Mitään kontrollia ei ole nettivalheille, nytkin just tuo Michael Schuhmacherin haastattelu, jotkut senkin todeksi uskovat. 

Totta kai, oli helpompaa. Ei tarvinnut pelätä koko ajan onko joku idiootti teini kännykameransa kanssa kuvaamassa ja jakamassa solvausviestien kera kuvia nettiin.

Nykyään kakarat ovat aivan älyttömiä.

Kaikki kaupankäyntikin netissä, ennen ei osteltu netin kirppareilta tavaroita, vaan käytiin kaupassa tai kyseltiin naapurilta että olisko.

Ei jahdattu eläimiä tai ihmisiä kännykamera kädessä jotta päästäisiin netissä loistamaan kun sattui tuollainen joku olio kameran eteen.

Ennen aikaa oli mahdollista ymmärtää, että elämässä on kaikenlaista ja tapahtuu kaikenlaista... Nykyään kaikki joka ei ole sellaista kun itse kuvittelee normaaliksi tai ok-jutuksi, on sellaista erikoisuutta, joka pitää päästä jakamaan. Ennen oli ihan yks ja sama jos joku tuttu tai tuntematon oli kännissä jossain, nyt ei oo, se on niin, että jumankauta otan kuvan ja laitan nettiin. Aina jos jotain on tapahtumassa: Ota kännyllä kuva ja laita nettiin.

Elämästä vieraantuneita...

Vierailija kirjoitti:

"Toisaalta. Sanotaan, että äidit somettaa eivätkä ole kiinnostuneita lapsista esim puistossa. Miten tämä meni ennen? Isommat lapset laitettiin pienempien kanssa puistoon tai pihalle, puistossa äidillä saattoi olla se oma hetki sanomalehden kanssa. Aika on kullannut muistoja hieman tässä asiassa."

Eikä ymmärretä sitä, että 99% asioista pystyy hoitamaan sen kännykän kautta. Lääkäriasiat, kirjaston lainojen uusimiset, hoitopäivien varaaminen. Mitenkäs ennen tehtiin? Raahattiin niitä lapsia pitkin kylää... Pankkiin vain jonoon odottamaan, sitten postiin, piipahdetaan kirjastossa.. lapset vain juoksivat kiireisen äidin perässä. Sitten pyysivät että mentäisiin leikkipuistoon. Äiti vastaa ettei ehdi kun pitää mennä keittämään perunoita ennenkuin isä ehtii kotiin.

No ennen soitettiin lankapuhelimella että saatiin aika lääkärille. Nykyäänkin kirjat pitää viedä laina-ajan loputtua kirjastoon, ei voi lähettää niitä sinne kännykällä. Eikö muka postissa asioida enää muuten kuin kännykällä? Ennen oli pankeissa useampi henkilö asiakaspalvelussa, ei siellä jonotella kauaakaan tarvinnut. Sinäkö hoitelet asuntolainan anomisenkin kännykällä käymättä kertaakaan pankissa? Varmaan ostat asunnonkin ihan vaan kännykällä käymättä katsomassa asuntoa. Joo, kyllä lapset pääsivät perunoiden keitosta huolimatta leikkimään ennenkin. Ennen puhuttiin enemmän henkilökohtaisesti - myös lapsille - nykyään ollaan kaikkien kanssa tuppisuita oli sitten oma puoliso tai naapurit. Ihmiset hemmetin hermostuneita ja riidanhaluisia. 

Some on kärjistänyt keskustelukulttuuria kautta linjan ja tehnyt ihmisistä todella ahdasmielisiä ja vihaisia. Vaikutuksilta ei voi välttyä, vaikkei itse olisi somessa.

Netissä on paljon hyvää. Itse en tiennyt, mitä olisin lukion jälkeen tehnyt. Opo oli aivan onneton. Ehdotti taideteollista korkeakoulua tai yliopistoa, matemaattis-luinnontieteellistä. Olisin halunnut hevosalalle, vanhemmat kielsivät. En tiennyt moniakaan ammatteja, saati että miten opinnot voivat vaikuttaa työllistymiseen. Kaikki vaikutti sekavalta, eikä kukaan kertonut, mitä tarkalleen ottaen esim. valtsikasta valmistuneet voivat tehdä.

Kun olin paniikkihäiriöinen, anorektinen ja itkuinen teini, kouluterveydenhoitaja sanoi että se kuuluu asiaan ja pitää vain ryhdistäytyä. Kotona vanhemmat sanoivat, että kannattaa hakea teatterikouluun kun itken niin vakuuttavasti tyhjästä. Pääsin sitten jossain vaiheessa sairaalaan kun painoin 37 kg.

Hain sairaanhoitajaksi, pelkäsin olevani liian tyhmä yliopistoon, en päässyt sairaanhoitajaksi. No, sitten alkoikin lama ja olin pari vuotta työttömänä, kun en tietenkään kelvannut töihin, ja olin varma, etten pääse opiskelemaan. Noin 25-vuotiaana pääsin merkonomiopintoihin, ja valmistuinkin tradenomiksi. Kolmekymppisenä menin yliopistoon.

Nykyään nuoret onneksi löytävät myös hyvää tietoa, hyviä kokemuksia ja tarinoita netistä. (Kaiken sen bs:n seasta). Myös vertaistukea ja erilaista psykologista apua on netin kautta saatavilla. Itse olin aikanaan täysin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Illan viihdemenot katsottiin City-lehdestä (joo, ihan siitä printtilehdestä). Kännyköitä toki oli, mutta puhuminen oli kallista eikä sitä puhelinta ihan turhaan käytetty. Ennen kännyköitä pitä vain arvella missä kaveri on ja sinne piti sitten mennä katsomaan että josko löytyisi. Niitä pieniä leffamainoksia oli kiva tihrustaa hesarin takasivuilta ja liput piti hakea ihan fyysisesti paikan päältä. Mulla ei ollut edes mitään nettiä ysärillä, itse asiassa vasta 2005 hommasin oman netin. Oli niin paljon helpompi keskittyä asioihin silloin. Sitä tuli sivistettyä itseään lukemalla ja muutenkin tuli leppoisasti laahustettua aina paikan päälle tekemään kaikki jutut.

On kyllä todella ikävä niitä aikoja.

Ja ne City lehden seuranhakupalstat. Niitä tuli joskus ihan huvikseen luettua. Mainioita esittelytekstejä pieneen tilaan ahdettuina, mutta niitä oli paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietovisapelien faktojen tarkistaminen oli saakurin hidasta, kun kiistatilanteissa piti alkaa kirjahyllystä pläräämään faktoja tietosanakirjoista. Yhden vastauksen todentamiseen saattoi mennä 30min. Nykyään googlesta saa sen 10:ssä sekunnissa.

Tulee mieleen kun pelattiin Marjapussia ja tuli sääntökiista, tästä on varmaan 35 vuotta aikaa. No muistettiin, että mökkinaapuri kyllä osaa säännöt ja ei kun Helsingin puhelinluettelo käteen. Miehellä suht tavallinen nimi, ei nyt ihan Matti Virtanen mutta useita täyskaimoja löytyi. Tiedettiin missä päin Helsinkiä asuu, saatiin vähän karsittua ja sitten ei kun soittamaan järjestyksessä.

No huomattiin heti että eka ei ollut oikea ääni ja pyydeltiin anteeksi häiriötä mutta siellä oltiin puheliaalla tuulella ja kun hän kuuli miksi soitetaan, sieltä tuli vastaus kuin tykin suusta. Asia ratkesi.

Sympaattista.

Ei ollut kerta eikä kaksi kun lankapuhelinaikana näiden puolin ja toisin väärien numeroiden kanssa saattoi saada varsin mukavan rupattelutuokion aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhista asioista soitellaan jatkuvasti vaikka vartin päästä nähdään kotona taas. Aivan älyvapaata ja aikaa haaskaavaa toimintaa on jatkuva soittelu ja viestittely. 

Minusta taas on elämää rikastavaa se, että oman elämän ihmissuhteita voi hoitaa myös luurilla oli missä tahansa.

Ajanhaaskaukselta tuntuvat ihmissuhteet olen kyllä katkaissut jo ennen someaikaa.

Sinulle juuri sopiva aika ja paikka ei kuitenkaan välttämättä tänä päivänä enää olekaan sille vastapuolelle se sopivin mahdollinen aika ja paikka.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä oli kodeissaan kirjahylly, jossa oli esillä suurin piirtein samat asiat kuin nykyajan someprofiileissa. Melko samanlaista oli, mutta kaikki vain tapahtui hitaammin. Uudet villitykset saavuttivat syrjäkylät vuosien viiveellä. Niin ja lehtiroskiksia pengottiin josko löytyisi alan lehtiä, ja keskustelupalstatkin olivat jossain aikakauslehtien sivuilla.

Kirjahyllyssä olevia valokuviako tarkoitat? Meillä kirjahyllyt olivat isän työhuoneessa pursuten kaikkia ihanan mielenkiintoisia kirjoja luettaviksi. Jouluisin koko perheessä kaikki saivat ainakin yhden kirjan lahjaksi.

Riippui perheen koulutustasosta ja halusivatko vanhemmat sivistää lapsiaan antamalla heille lukemista vai haluttiinko olkkarissa oleva kirjahylly täyteen perhekuvia.

Nyt nuoret jo tälläkin sivustolla aloittavat kommenttinsa sanoilla: en lukenut aloitusta, mutta/aloitus oli liian pitkä en jaksanut lukea sitä läpi/aloitus oli kirjoitettu yhteen pötköön eikä huvittanut lukea. Missä teidän lukutaito ja kärsivällisyys on. Keskustelupalstat eivät ole tiktokia.

Luin aluksi otsikon että sinä joka elit ennen somaliaikakautta.

Vierailija kirjoitti:

Tietovisapelien faktojen tarkistaminen oli saakurin hidasta, kun kiistatilanteissa piti alkaa kirjahyllystä pläräämään faktoja tietosanakirjoista. Yhden vastauksen todentamiseen saattoi mennä 30min. Nykyään googlesta saa sen 10:ssä sekunnissa.

Tietovisan vastauksien hakeminen? Tarkoititko, että keksitte kysymykset itse? Mikäli me näin teimme, olimme vastauksen hakeneet jo kysymyksiä tehdessä.

No, aina ei voi voittaa.

Vm-71

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kaikki asiat paremmin.

Niinpä.

Lapset hoidettiin kotona eikä niitä viety mihinkään säilytykseen.

Perheissä osattiin tehdä ruokaa. Ei tilattu jotain lättyjä Woltista.

Lapsilla oli kaikilla samanlaisia vaatteita. Ei ollut merkkikledjuja.

Huostaanottoja ei ollut vaan vanhemmat halusivat hoitaa lapsiaan.

Milloin tuo aika on ollut Suomessa?

Todellisuudessa ennen lapset hoiti vähemmän työkykyiset, vanhemmat sisarer, lapsipiiat, 15v kotiapulaiset, isovanhemmat ja muut vähemmän työkykyiset.

Ja ruoka oli leipää, tehtiin paljon puuroja ja vellejä, vihanneksia oli vain kesäisin. Ruokavalio oli niukkaa ja köyhää.

Ja aina on ollut "merkkivaatteita" mutta ne teki ompelijat, räätälit jne. Ja heidän ammattitaito ratkaisi ja niitä merkkejä arvostettiin.

Siinä olet oikeassa, huostaanottoja ei ollut, koska lapsilla ei ollut edes ihmisarvoa ja heidät laitettiin jo 10-15v piioiksi ja rengiksi tai huutokaupattiin työvoimaksi.

Tässä ketjussa puhutaan 90-luvusta, ei 50-luvusta. 

No mitähän minä nyt teen, kun olen vm-71 ja elin pitkälle aikuisikään ilman somea? Taisipa vanhin lapsikin säästyä lapsuudessa somelta. VHS oli käytössä, ku piirrettyjä nauhalta katsoi 😅

Vierailija kirjoitti:

"Toisaalta. Sanotaan, että äidit somettaa eivätkä ole kiinnostuneita lapsista esim puistossa. Miten tämä meni ennen? Isommat lapset laitettiin pienempien kanssa puistoon tai pihalle, puistossa äidillä saattoi olla se oma hetki sanomalehden kanssa. Aika on kullannut muistoja hieman tässä asiassa."

Eikä ymmärretä sitä, että 99% asioista pystyy hoitamaan sen kännykän kautta. Lääkäriasiat, kirjaston lainojen uusimiset, hoitopäivien varaaminen. Mitenkäs ennen tehtiin? Raahattiin niitä lapsia pitkin kylää... Pankkiin vain jonoon odottamaan, sitten postiin, piipahdetaan kirjastossa.. lapset vain juoksivat kiireisen äidin perässä. Sitten pyysivät että mentäisiin leikkipuistoon. Äiti vastaa ettei ehdi kun pitää mennä keittämään perunoita ennenkuin isä ehtii kotiin.

Niin, se sosiaalisuus oli fyysistä ja vuorovaikutuksellista läsnä oloa. Siinä leikittiin ja koko ajan seurattiin, mitä nuorempi tekee. Ei mumistu jotain, tai mitenkään koettu lapsen läsnäoloa häiritsevänä. Tämä on se ero, jossa minulla ei ole aika kullannut muistoja.

Vm-71

Nykyään ihmiset vertailevat itsejään toisiinsa ja vertailukohta haetaan poikkeuksetta niistä joilla on enemmän ja parempaa. 2700 e nettona tienaavat kokevat olevansa köyhiä.

Tiedolle persona ja sosiaalisena erakkona elämäni oin ollut paljon parempaa internetin aikakaudella. Some korvaa puuttuvat livekontaktit. Ennen nettiä noin <1995 tiedonsaanti arkipäiväisistä asioista oli paljon hankalampaa. Ennen someaikaa paljon lukeneiden ero lukematta jättäneisiin oli paljon suurempi kuin some-aikakaudella. Some ja netti ylipäätään mahdollistavat helpon ja nopean tiedonhaun kaikille tasapuolisesti. Ennen somea arkipäivän valintatilanteissa piti valita kehen uskoo auktoriteettina. Kaikki väittivät olevansa oikeassa. Some-aikakaudella on aina jotain tekemistä. Ennen somea vapaa-ajan tekemiset oli toisinaan haussa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset kitisi ja valitti ennen someakin, nyt se vaan vaikuttaa kasvaneen ihan uusiin sfääreihin kun sekunneissa saadaan se oma rutina satojen, tuhansien silmille. Naiivit uskoo kaiken lukemansa ja lumipalloefektin lailla pienistä asioista nousee kohuja. 

Ja kyllä tuo, että kännykkä on kasvanut kiinni ihmisten käteen edelleen joskus hätkähdyttää. Ei voi syyttää pelkkää nuorisoa joka on älypuhelimien kanssa kasvanut vaan ihan joudun äidillenikin sanomaan, että voisiko olla somettamatta kahvipöydässä.

Toisaalta. Sanotaan, että äidit somettaa eivätkä ole kiinnostuneita lapsista esim puistossa. Miten tämä meni ennen? Isommat lapset laitettiin pienempien kanssa puistoon tai pihalle, puistossa äidillä saattoi olla se oma hetki sanomalehden kanssa. Aika on kullannut muistoja hieman tässä asiassa.  Olen 1989 syntynyt, ysärilapsi.

Itse sain neljä lasta välillä 90-97, ja ainakin itse en nähnyt koskaan kenenkään lukevan lehteä leikkipuistossa, kirjasta puhumattakaan. Itse yritin sitä joskus, mutta vaikea keskittyä, kun pienet lapset kuitenkin tarvitsevat huomiota ja apuakin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedolle persona ja sosiaalisena erakkona elämäni oin ollut paljon parempaa internetin aikakaudella. Some korvaa puuttuvat livekontaktit. Ennen nettiä noin <1995 tiedonsaanti arkipäiväisistä asioista oli paljon hankalampaa. Ennen someaikaa paljon lukeneiden ero lukematta jättäneisiin oli paljon suurempi kuin some-aikakaudella. Some ja netti ylipäätään mahdollistavat helpon ja nopean tiedonhaun kaikille tasapuolisesti. Ennen somea arkipäivän valintatilanteissa piti valita kehen uskoo auktoriteettina. Kaikki väittivät olevansa oikeassa. Some-aikakaudella on aina jotain tekemistä. Ennen somea vapaa-ajan tekemiset oli toisinaan haussa.

Mielenkiintoinen näkökulma. Olen samaa mieltä, että somen kautta yksinäisetkin voivat saada kontakteja, näin kävi omille ysärilapsille, jotka 2000-luvun alkupuolella kiersivät miiteissä ympäri Suomea, kun omalla seutukunnalla ei ollut kavereita.

Toisaalta somen kautta saatu vertaistuki voi syöstä ihmisen entistä syvemmälle kuoppaan kuten näkyy anoreksia-villitys-sivuista tai nyt sukupuoliongelma-sivuista: asiasta tulee joillekin muoti-ilmiö.

Lisäksi some myös synnyttää yksinäisyyttä ja klikkiytymistä, joka alkoi näkyä jo koulussakin. Yhteistyö koko ryhmän kanssa vaikeampaa kuin ennen, koska porukassa on nykyään 2-3, jotka ei halua olla osa ryhmää vaan asettuvat sen yläpuolelle. t. yläkoulun ope

Olen syntynyt 1961 enkä oikein osaa sanoa, olivatko asiat ennen somea paremmin vai huonommin. Jotkut asiat olivat paremmin, jotkut taas huonommin. Tai riippuu ihan siitä, miten asiat näkee. Ei mulle olisi tullut ennen somea mieleenkään pitää yhteyttä pikkuserkkuihini tai serkkujeni lapsiin, mutta Facebookin ansiosta tuli pidettyä. Hiljattain poistin FB-kaverini ja käytän Facebookia enää muutamien ryhmien seuraamiseen, joten samalla loppui yhteydenpito pikkuserkkuihin ja serkkujeni lapsiin. Itseasiassa loppui yhteydepito serkkuihinkin, koska ei mulla ole heidän puhelinnumeroitaan. Somen hyvä puoli siis oli, että pystyi seuraamaan ihmisten kuulumisia. 

Somessa on tietysti sellainen ongelma, että enää ei lueta Eeva-lehdestä julkkisten elämästä vaan julkkiksia voi halutessaan seurata 24/7. Some on myös luonut illuusion, että kenestä tahansa voi tulla julkkis. Eeva-lehteä kun luki, tavistiinanakin ymmärsi, ettei ole mitään saumaa Elisabeth Taylorin luksuselämään. Sellainen kun vaati aika paljon enemmän kuin taitoa meikata, filtteröidä naamakuviansa ja pyllistellä kuntosalilla. 

Internet ja älypuhelimet (siis muu kuin some) on mielestäni valtavasti helpottanut tavallisen kansalaisen elämää. Suurin osa viranomaisasioista (Kela, verottaja jne) voi hoitaa vaikka aamuyön hiljaisina tunteina. Lisäksi on aika kätevää, kun reittiopas löytyy kännykästä. Ja toki paljon muutakin hyödyllistä.

Kyllä minä muistan sen ajan hyvin. Se oli 1980-lukua kun heitä ei vielä ollut täällä, ensimmäisiä somalimiesten ryhmiä alkoi saapua 1990-luvun alussa silloisen Neuvostoliiton kautta.