Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako lapsen hankinta, vaikka se ei ole ollut elämän haave pienestä pitäen?
22.04.2023 |
Osa tietää selkeästi pienestä pitäen että haluaa olla äiti, saada lapsia ja omistaa elämänsä heille. Monelle se on tuntunut aina selkeältä päämäärältä.
Itse olen päin vastainen, koskaan ei ole tällaisia haaveita ollut. Kuitenkin nyt kun 30 v lähestyy ja kaverit sekä sisarukset saavat lapsia, on alkanut mietityttämään, kadunko myöhemmin, jos en nyt hanki? Jäänkö jostain suuresta ja ihmeellisestä paitsi? Vai kadunko enemmän, jos teen lapsen varmuuden vuoksi asenteella? Kumppani minulla on, joka on asiaan suostuvainen, jos minä haluan. Ilmankin hän pärjää.
Moni varoittelee, että naisen tulisi tehdä lapsi vasta sitten jos/kun on niin varma asiasta, että haluaa lapsen joka tapauksessa vaikka jäisi yksinkin lapsen kanssa, mieshän voi aina jättää tai kuolla, tai häipyä kuvioista, kaikki on mahdollista. Eli sillä mentaliteetilla, että sitten kun tunnet että haluat lapsen niin paljon, että olet valmis vaikka yh:ksi, silloin olet valmis ja haluat tarpeeksi. Allekirjoitan tämän ajatusmallin toki, että lapsi tehdään aina itselleen, ei kenellekään muulle eikä suhteelle. Suhteet ja puolisot voivat vaihtua mutta sinä olet se joka on vastuussa lapsen maailmaan synnyttämisestä ja viime käden vastuussa lapsesta.
Nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta, väsyn helposti hälinästä ja kiireestä. Oman lapsen kanssa toki varmasti kaikki tuntuisi erilaiselta, kuin muiden lapsia hoitaessa.
Ajatuksia, mistä tietää että haluaa lasta tarpeeksi, eikä jälkikäteen kaduta että sen on hankkinut? Entä katuuko joku, joka on tehnyt lapsen varmuuden vuoksi asenteella?
Kommentit (3)
Minulla ei ole ollut ihan noin voimakasta ajatusta, etten halua äidiksi. Mutta olen hoitanut pienempiä sisaruksia ja muitakin lapsia niin paljon, että tiesin, miten sitovaa se on - vaikkei sitä todellista vastuuta tiedä, ennen kuin on äiti. Mutta ei tiedä myöskään sitä rakkautta, mitä lasta kohtaan kokee.
Ajattelin pitkään, etten välttämättä halua lapsia. Mutta kun minulla todettiin endometrioosi ja lääkäri sanoi, että lasta kannattaa alkaa nyt yrittää, etkä välttämättä silti saa lasta, asia ja ajatus konkretisoitui. Mitä jos en tosiaan voi ikinä saada lasta? Lapsi ei ihan helposti endon takia tullut, mutta päivääkään en ole katunut. Vaikka aika monta valvottua yötä voisin antaa pois :D
En siis osaa suoraan auttaa, mutta ehkä voit miettiä tämän kautta, mitä ajattelisit jos sinulle sanottaisiin, ettet voi saada lapsia? Tai että se on mahdollista nyt, mutta ei enää muutaman vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei läheskään kaikilla ole mitään yhtenäistä, lapsuudesta asti jatkunutta äidiksi haluamisen tunnetta ja toivetta. Itselläni sellainen oli pikkutyttönä leikeissä, ja nuoruusiässä asia oli ikään kuin olemassa olevana tulevaisuuden mahdollisuutena. Ns. lapsentekoiässä olin täysin suuntautunut opiskeluun ja työhön. Olen nyt parisuhteeton ja pitkällä keski-iässä. Jos nyt olisin vaikka vain 40-vuotias, haluaisin lapsen, mutta ajassa ei pääse taaksepäin. Lasta ei kyllä varmaankaan ole mielekästä pyrkiä saamaan, ellei halua - aloittaja on kuitenkin viisaasti hereillä omassa prosessissaan, mikä johtopäätös ja millä aikataululla sitten tuleekin olemaan.
Alue: Aihe vapaa
Up