Minäkään en ole koskaan seurustellut enkä edes käynyt treffeillä

Tuosta Sannan tapauksesta tulee mieleen oma tarinani. Kävin ammattikoulun, joka oli sisäoppilaitos. Naisia/tyttöjä siellä ei ollut. Lapsuudessani asuimme syrjäkylällä, jos ei myöskään tyttöjä ollut liiaksi. Ei ollut sitä kivaa naapurin tyttöä, joka olisi ollut saman ikäinen. 5 vuotta nuorempia oli, mutta 15-17 vuotiaan silmillä he olivat pikkukakaroita.

Kun muutin pois kotoa 21-vuotiaana, olin jo ikäänkuin alistunut siihen, että elän elämäni yksin ilman minkäänlaista naiskontaktia. Mutta kaikenlaisissa sukujuhlissa tätä on vaikea selitellä kun eivät ymmärrä.

Nyt 37-vuotiaana on tilanne se, etten ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista tai suudellut. Asun nyt yksin omakotitalossa. Omakotitalossani ei ole koskaan vieraillut yksikään naispuoleinen henkilö. Sama tilanne oli myös kerrostaloaikana.
Kaikki se, mitä monella muulla miehellä on ollut, minulla ei ole.
Ajoittain unohdan asian ja keskityn harrastuksiini. Mutta ajoittain tämä alkaa kaivaan mieltä oikein kunnolla ja alan murehtia ja märehtiä mennyttä elämää entistä enemmän. Nyt asiaa pahentaa sekin, että teen työtä yrittäjänä kotitoimistolta käsin.
Eli työelämästä en ole syrjäytynyt. Koulutuksena on yamk inssin tutkinto ja työn alla toinen amk-tutkinto. Oma firma konsulttialalla.

Ajoittain myös murehdin pituuttani, joka on vain 175 cm. Toisinaan unohdan tämän, mutta kun alkaa kunnolla murehtimaan ja märehtimään asioita, niin pituuteni on yksi. Tuskinpa tämä pituus tulisikaan koskaan riittämään söpölle naiselle.

Toisinaan katselen vaivihkaa ja kauempaa sellaisia söpöjä 30-34 vuotiaita naisia tietäen kuitenkin, etten koskaan tule sellaisia saamaan tässä elämässä.
M37