Molemminpuolinen luottamus terapeutin kanssa

On täysin mahdoton lupaus se, ettei asiat voisi mitenkään levitä eteenpäin kun ne odottaa kuitenkin jossain tietokannatta koneella hakkerointia ne jutut.

Ei mihinkään. Eikä sitä edes ole. Jos minä päätän jauhaa terapiassa käytyjä keskusteluja ja fiiliksiäni ympäri kylää, ei sitä mikään estä. Tosin mitä hyötyä siitä olisi?

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään. Eikä sitä edes ole. Jos minä päätän jauhaa terapiassa käytyjä keskusteluja ja fiiliksiäni ympäri kylää, ei sitä mikään estä. Tosin mitä hyötyä siitä olisi?

Koen näin myös. En ole oikeastaan koskaan saanut kunnollista luottamussuhdetta terpiassa - aina siinä on se fundamentalistinen fiilis: toinen rahastaa ja tekee duunia, toinen tilittää.

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään. Eikä sitä edes ole. Jos minä päätän jauhaa terapiassa käytyjä keskusteluja ja fiiliksiäni ympäri kylää, ei sitä mikään estä. Tosin mitä hyötyä siitä olisi?

Niin, ei kai asiakkaalla mitään vaitiolovelvollisuutta ole.

Silti joidenkin terapeuttien esittelyteksteissä sanotaan noin, että terapia perustuu molemminpuoliselle luottamukselle.

Tuo lause itse asiassa herättää minussa epäluottamusta :-)

Puhu terapeutille totta. Sitten saatte hyvän luottamussuhteen ja asioita oikeille raiteille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään. Eikä sitä edes ole. Jos minä päätän jauhaa terapiassa käytyjä keskusteluja ja fiiliksiäni ympäri kylää, ei sitä mikään estä. Tosin mitä hyötyä siitä olisi?

Niin, ei kai asiakkaalla mitään vaitiolovelvollisuutta ole.

Silti joidenkin terapeuttien esittelyteksteissä sanotaan noin, että terapia perustuu molemminpuoliselle luottamukselle.

Tuo lause itse asiassa herättää minussa epäluottamusta :-)

Mun mielestä se tarkoittaa asiakkaan puolelta sitä, että sitoutuu terapiaan, ei tee ohareita, peruu käynnin vain hyvästä syystä jne.

Mun terapeutti halusi käydä nämä läpi tosi tarkkaan. Siihen kuului myös se, että mulla oli tiedossa myös hänen yksityisnumerona, mutta siihen oli tarkat rajat, missä tilanteissa siihen sai soittaa. Kolmivuotisen terapian aikana soitin kerran, mutta uskon, et osa meistä mt-ongelmaisista on rajattomampia.

Asiakkaalla ei ole minua kohtaan muita virallisia velvoitteita kuin maksaa käynneistään, eikä asiakkaan ole mikään pakko olla minulle luotettava. Mutta kyllähän se työn mielekkyyttä lisää jos voin luottaa siihen että asiakas on sitoutunut prosessiin (tulee käynneille, tekee mahdollisia kotiharjoitteita), on riittävän avoin (asiakkaalla on oikeus rajata mitä kertoo, mutta jos rajaa jonkun merkittävän näkökulman pois niin siitä on hyvä mainita, koska se vaikuttaa työskentelyyn) ja rohkenee ottaa puheeksi mikäli terapiassa jonkin tuntuu hänestä toimimattomalta. Ei me kuitenkaan ajatustenlukijoita tai aivopesijöitä olla, ja yhteistyö vaatinee aina jonkintasoista luottamusta toiseen ihmiseen ja yhdessä määriteltyyn tavoitteeseen.

Tottakai asiakas saa omasta terapiastaan ja terapeutistaan avautua miten haluaa. Ja olla niin epäluotettava kuin haluaa, kunhan nyt ei kovin isoa laskua jätä maksamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään. Eikä sitä edes ole. Jos minä päätän jauhaa terapiassa käytyjä keskusteluja ja fiiliksiäni ympäri kylää, ei sitä mikään estä. Tosin mitä hyötyä siitä olisi?

Niin, ei kai asiakkaalla mitään vaitiolovelvollisuutta ole.

Silti joidenkin terapeuttien esittelyteksteissä sanotaan noin, että terapia perustuu molemminpuoliselle luottamukselle.

Tuo lause itse asiassa herättää minussa epäluottamusta :-)

Terapeutilla on melko ohuet eväät yrittää auttaa sinua jos hänellä on fiilis että puhut puuta heinää.

Minun eräs kaverini on mt-ongelmainen ja haukkunut kaikki terapeutit, kun hänen mielestään he ovat täysiä puupäitä eivätkä aidosti tiedä, että miten ihmismieli toimii. Tosin tämä tyyppi elää täysin omassa maailmassaan eikä se ole kenenkään normaalin ihmisen mielestä normaali.

Kuulostaa uskottavalta :D niin kuin muukin höttö.

Vierailija kirjoitti:

Minun eräs kaverini on mt-ongelmainen ja haukkunut kaikki terapeutit, kun hänen mielestään he ovat täysiä puupäitä eivätkä aidosti tiedä, että miten ihmismieli toimii. Tosin tämä tyyppi elää täysin omassa maailmassaan eikä se ole kenenkään normaalin ihmisen mielestä normaali.

Tämäpä tämä. En ole terapeutti mutta tapaan työssäni näitä terapiaan ohjautuvia, ja aina välillä tulee vastaan niitä henkilöitä jotka ovat tavanneet toistakymmentä jonkintasoista psykososiaalista tukea ja keskustelukäyntiä tarjoavaa ammattilaista, jotka kaikki ovat olleet heidän mielestään täysin kelvottomia. Yleensähän nämä on jonkin sortin persoonallisuushäiriöisiä, joissa on yritetty herättää jonkinlaista sairaudentuntoa hoitoon motivoimiseksi, mutta kun kaikki vika on muissa ihmisissä.