Meidän 4v. sai maistaa viime viikolla ekan karkkinsa.

Nytkin vaan muistakaa, että karkkia vain juhlan kunniaksi? Eikö vaan

Meidän lapsi oli tuskin puolta vuotta, kun mummo tunki ekat karkit suuhun...

Mieluummin haluaisin että hän oppisi " kaikkea kohtuudella" -periaatteen. Jos karkkia ei oikein koskaan saa, niin jossain vaiheessa lapsi kuitenkin huomaa että kaverit yms. syövät sitä ja syö sitten itsekin salaa vanhempien valvovilta silmiltä.

Löysää vähän pipoa hei :)



Mä en oikein ymmärrä tällaisia ääripäitä. En itsekään ymmärrä, jos koko ajan tuputetaan jotain makeaa, mutta kai sitä nyt jotain hyvää (esim. suklaata) voi silloin tällöin antaa?

Samanlainen tarina, eli sai ensimmäisen karkin vasta 4-vuotiaana, ei myöskään osannut avata paperia jne. ja on muuten tänä päivänä pahasti ylipainoinen.



Opettaisin lasta mielummin syömään kaikkea kohtuudella.



T.6

Lapsi on kyllä saanut esim pullaa ja jätskiä ihan normaalisti,silloin tällöin. Itse syömme vanhempina (salaa) todella paljon karkkia, sitä menee päivittäin. Halusin vaan kasvattaa lasta siten, että karkki ei oo mikään jokapäiväinen herkku, vaan silloin tällöin. Enkä aio mitenkään nyt sairaalloisesti karkkia kieltää, vaan aion antaa jatkossakin joskus. Mutta katsotaan miten käy. Uskon, että ehtii elämässään karkkia vielä tarpeeksi saamaan. Ei ole sitä osannut kaivata, kun ei ole siitä tiennyt!

Tunnen muutaman ikäiseni, jotka eivät ole lapsena karkkia juuri saaneet. Eivät tänä päivänäkään juuri osta karkkia itse, maistavat jos joku tarjoaa, mutta eivät välitä erityisemmin makeasta. Tätä mielessäni ajattelin ja toivoin meidänkin lapsen kohdalla.



Ap

mussuttaa kaikki keksit, pullat yms. mitä tarjolla on.

ääressä. Muut lapset suhtautuu suht neutraalisti ottaen muutaman karkin kulhosta. Kun taas tämä lapsi ahmii hulluna karkkia ja muitakin herkkuja ikään kuin ei olisi ruokaa nähnyt. Ja veikkaan tosiaan paino-ongelmaa isompana.

oisko siinä ollu joku 120g karkkia.. no lauantai tuli ja lounaan jälkeen löin pussin herralle käteen (oli itse jo unohtanut koko homman), söi 2 karkkia, laittoi pussin kiinni ja jätti keittiön pöydälle. Ei koko päivänä sieltä ottanut enää mitään ja illalla laitoin pussin takas kaappiin.. jatketaan samasta aiheesta ensi lauantaina.



Koskaan ei meillä ole karkista pidetty mitään älämölöä, juuri ennen ruokaa ei tietenkään koskaan syödä karkkia, vaan ruuan jälkeen heti on saanut muutaman namin tai yhden konvehdin, jos on tajunnut pyytää. Eli ei ole mikään tabu, eikä myöskään näköjään mikään juttu hänelle:)

Uskon vakaasti, että kohtuus on parasta tässäkin, lähipiirissä on parikin esimerkkiä siitä. Esim. veljeni kolmekymppinen avovaimo taistelee vieläkin hirveän karkinhimonsa kanssa ja vastaavasti paino jojoilee. Ei kuulemma koskaan saanut karkkia ja limua, siinä vaiheessa kun itse oppi käymään kioskilla ja sai viikkorahaa, niin kaikki, aivan kaikki meni karkkiin. Vieläkin parasta mitä tietää, on ostaa mielettömät määrät karkkia ja mättää ne suuhun lohduksi/rauhoitukseksi/itsensäpalkitsemiseksi.

Tai kylässä jossain, missä on karkkia? Muut syövät vieressä, mutta teidän lapselle ei ole annettu, vai?

Lapsi on varmaan kotihoidossa, koska ainakin meidän lasten päiväkodeissa (ja tutun pph:n luona) lapset tuovat karkkia tarjottavaksi syntymäpäivänään.

Meillä on se periaate, että karkkia saa syödä silloin tällöin, ja kohtuudella.

Vierailija:

Tai kylässä jossain, missä on karkkia? Muut syövät vieressä, mutta teidän lapselle ei ole annettu, vai?

Lapsi on varmaan kotihoidossa, koska ainakin meidän lasten päiväkodeissa (ja tutun pph:n luona) lapset tuovat karkkia tarjottavaksi syntymäpäivänään.

Meillä on se periaate, että karkkia saa syödä silloin tällöin, ja kohtuudella.

Enkä ole sinänsä karkkia koskaan häneltä kieltänyt. Lastenkutsuillakin joskus on käyty. Ei vaan ole karkkia ottanut, vaan mieluummin juuri jonkun pullan tai suolaista sipsiä. Ym.

Pointtini kai on siis se, että en ole häneltä karkkia kieltänyt, vaan olen " ohjaillut" tilannetta siten, että en ole karkkia tyrkyttänyt ja siihen häntä opettanut. Eli ei ole tosiaan joutunut katselemaan kun muut syö, vaan se on mennyt luonnostaan niin.



Ap.

Onko tuo nyt sitten laitaa, että vanhemmat vetää päivittäin salaa

karkkia ja lapsella ei ole edes karkkipäivää? Jotenkin vain tuntuu

naiivilta touhulta... " Älä tee kuten minä teen, vaan kuten minä sanon"

juodaan kaljaa, valvotaan myöhään, syödään olohuoneessa telkkarin ääressä...

Vierailija:

Onko tuo nyt sitten laitaa, että vanhemmat vetää päivittäin salaa

karkkia ja lapsella ei ole edes karkkipäivää? Jotenkin vain tuntuu

naiivilta touhulta... " Älä tee kuten minä teen, vaan kuten minä sanon"

syödään ne namit, silloin kun lapsi esim. nukkuu saati hänen läsnäollessaan. Ja sitten vaan kiellettäisiin häneltä oikeus siihen.

Aika moni vanhempi tupakoikin, eikä silti halua lapselleen tupakkapäivää, vai mitä?

Niin, mutta nuo eivät ehkä ole rinnastettavissa ihan tuohon karkinsyöntiin.

Isona sitten varman tuhlaa kaikki viikkorahansa viinaan kun ei vanhemmat kotona antaneet.

Haluatteko tahallaan ymmärtää kaiken väärin? En meinaa todellakaan

että karkit pitäisi syödä lasten nenän alla lapselta kieltäen!



Mitäköhän hyviä kommentteja vielä tulee?

Säälittävää siinä on se että, kun kuvittelevat olevansa jotenkin nokkelia vertauskuvillaan.