Hei sinä, jolla on aikuinen lapsi, joka on narkomaani, rikollinen tms. Miten suhtaudut häneen?

Turha kysymys sillä narkkari ei ikinä olisi lapseni.

Olen irrottautunut rakkaudella. Vastaan puhelimeen ja tänne saa tulla selvin päin käymään. En rahoita käyttöä, en maksele velkoja, en vie edes ruokakassia.

Toivoa en ole luovuttanut, mutta hänen raitistumisensa ei ole minun toivomisteni varassa vaan Korkeemmas kärees kuin Mäkilän hevosen henki.

Käyn vertaistukiryhmässä ja olen saanut sieltä ystäviä. Se on auttanut jaksamaan ja elämään omaa elämääni, koska sille voin jotain. Lapseni elämälle en voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Turha kysymys sillä narkkari ei ikinä olisi lapseni.

Jos tällä on puolet sinun geenejäsi, niin kyllä hän on sinun lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

Turha kysymys sillä narkkari ei ikinä olisi lapseni.

Niin, sinä kun olet tuollainen iki-impi.

Naiivi on ummikon katse eikä voi ymmärtää muiden kokemaa koska oma kupla on niin surullisen pieni.

Vierailija kirjoitti:

Olen irrottautunut rakkaudella. Vastaan puhelimeen ja tänne saa tulla selvin päin käymään. En rahoita käyttöä, en maksele velkoja, en vie edes ruokakassia.

Toivoa en ole luovuttanut, mutta hänen raitistumisensa ei ole minun toivomisteni varassa vaan Korkeemmas kärees kuin Mäkilän hevosen henki.

Käyn vertaistukiryhmässä ja olen saanut sieltä ystäviä. Se on auttanut jaksamaan ja elämään omaa elämääni, koska sille voin jotain. Lapseni elämälle en voi mitään.

Oletko sinä häneen yhteydessä koskaan? Soitteletko, laitatko viestiä?

Hän on rakastettu perheenjäsen. Otetaan mukaan ihan kaikkeen mihin voidaan ja on tehty selväksi että kun on valmis hakemaan oikeasti apua niin me kaikki ja + ollaan mukana ja tullaan ihan minne vain tarvitsee mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen irrottautunut rakkaudella. Vastaan puhelimeen ja tänne saa tulla selvin päin käymään. En rahoita käyttöä, en maksele velkoja, en vie edes ruokakassia.

Toivoa en ole luovuttanut, mutta hänen raitistumisensa ei ole minun toivomisteni varassa vaan Korkeemmas kärees kuin Mäkilän hevosen henki.

Käyn vertaistukiryhmässä ja olen saanut sieltä ystäviä. Se on auttanut jaksamaan ja elämään omaa elämääni, koska sille voin jotain. Lapseni elämälle en voi mitään.

Oletko sinä häneen yhteydessä koskaan? Soitteletko, laitatko viestiä?

En itse soita tai ota muutenkaan yhteyttä. Oli aika, jolloin soittelin perään ja ajelin ympäri kaupunkia etsimässä häntä. Onneksi ne ajat on takana. Syntymäpävänä onnittelen tekstiviestillä tms.

Vierailija kirjoitti:

Hän on rakastettu perheenjäsen. Otetaan mukaan ihan kaikkeen mihin voidaan ja on tehty selväksi että kun on valmis hakemaan oikeasti apua niin me kaikki ja + ollaan mukana ja tullaan ihan minne vain tarvitsee mukaan.

Kumpi teistä pitää yhteyttä? Sinä vai hän?

Up