Suomen kielen sanat on ihan outoja. Esim. tyyssija. Mikä hemmetin tyys ja sija?

Suomen sanojen alkuperä (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) kertoo, että sanan tyyssija (merkitys ’vakituinen olopaikkaa, lähtökohta’) alkuosa perustuu tyvi-sanaan. Samaa kantaa ovat esimerkiksi tykö ja tyynni. Vastine esiintyy useissa sukukielissä, ja sitä lienee pidettävä omaperäisenä. Merkityksenä on yleensä jonkinlainen alaosaa tai pohjaa ilmaiseva merkitys.

Englannin puhuja ei edes kuvittelisi ymmärtävänsä sanaa purkamalla sen osiin. Englanti on sotku kaikkia kieliä. Se että suomessa voi usein tehdä sen on mahtavaa.