Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä, joka vain imee ihmiseltä enemmän ja enemmän empatiaa kun sitä saa vähän (ja sitten joutuu viilentämään välejä). Raskasta.
04.04.2023 |
Kyseessä on äitini.
Olen taas väsynyt ja aina sitä mennään samaan rotkoon mutta onneksi olen oppinut kuvion ja siten tiedän kun aika on taas pitää hetki hiljaiseloa.
Hän on tätä kaikille läheisille ihmisille.
Kun hänelle antaa jotain rahaa/empatiaa/yhteistä keskustelua tai ihan mitä vain, hän kokee nämä asiat jollain tavalla rajattomana. Sitten on pyytämässä lisää, hankkimassa draamaa saadakseen myötätuntoa tai itse paisuttelee asioita ihan yli äyräiden. Pahinta on jos hänen jonkun meneillään olevan elämän tilanteensa vuoksi hän saa empatiaa monelta taholta.
Sitten alkaa show, jossa hän keksii lisää, paisuttelee, on ylipursuavan tunteellinen (vihainen ja itkee epäoikeudenmukaisuutta tai/sekä itkuinen).
Joskus on jopa soittanut hätäkeskukseen aivan turhaan ja tämän johdosta kun sitten jää kiinni johonkin tunteeseen mitä avun saanti hänessä herättää.
Pahinta on, kun on alkoholisti ja saa vielä syyn juoda, haukkua muita ja marttyyrina itkeä sekä ihmetellä omaa elämäänsä.
En ymmärrä miten aina tuo tapahtuu kun hänen kanssaan on läheisemmissä väleissä.
Tekee sen aina heille, jotka haluavat ymmärtää tai auttaa. Alkaa takertumaan, sekoilemaan ja häätää ihmiset tällä tavoin pois ympäriltään ilmeisesti tiedostamatta.
Sitten itkee kuinka inhottavia ihmiset ovat (saattaa olla aika harhaluuloinen jopa) tai itsesäälissään kierii surren itseään. Todella raskasta.
Ei auta muu kuin viilentää välit.
Sitten jossain vaiheessa siellä on se normaali ihminen taas, joka vaikuttaa aikuiselta ja tasapainoisemmalta.
Tiedä mitä tässä tekisi. Hän on kuin aikuinen lapsi ja tuntuu elävän aika rajoittavassa näkökulmassa elämäänsä. Joskus vähän valpastuu ja osaa olla vastuullinen aikuinen mutta sitten taas notkahtaa ja tunteet vievät lujaa.
Kommentit (7)
Sinäpä sen sanoit: hän on alkoholisti. Se on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä tiedät, mitä rajattomille alkoholisteille pitää tehdä.
En tiedä johtuuko tämä alkoholismista. Kenties on aina ollut taipuvainen tuohon takertumiseen ja tuohon outoon tarpeeseen dramatisointiin kun saa siihen kipinän.
Hän on todella pahoihin tilanteisiin tuon vuoksi vienyt itsensä ja muita joskus. Esimerkiksi ajanut sitten autolla humalassa lapset (minä ja sisarukset) kyydissä, mennyt haastamaan riitaa läheisiään kohtaan oven taakse saadakseen myötätuntoa. Siis kaikkea ihan ihmeellistä tehnyt. Joskus selvinpäinkin.
Jokin napsahtaa ja saattaa olla harhaluuloinen.
En käsitä mitä tuossa tapahtuu pään sisällä. Hän vain muuttuu eri persoonaksi ja sitten sekoittaa oman ja muiden elämää.
Hyvinä kausina on normaalin oloinen, ihan mukava ja jonka kanssa voi keskustella ja sitten taas yltyvin määrin alkaa sekoilemaan. Stressi on pahin eikä osaa käsitellä tunne-elämäänsä.
Ystäviä hänellä ei ole oikein, vuosien varrella karsiutuneet pois.
En oikein osaa itsekään käsitellä tuota mutta olen vain oppinut sitten vetämään rajat kun alkaa taas se ihmeellinen draamailu.
Tästä tunnen syyllisyyttäkin välillä kun ei itse edes näe toimintaansa vaan tosiaan syyttää muita sitten ja pettyy kun "kaikki meni taas päin peetä" mutta ei kukaan jaksa sitä.
Kuukausi pari etäisyyttä, niin asiat taas normalisoituvat.
-ap
Onko tälle ilmiölle jonkinlaista käsitettä? Lukisin siitä mielelläni.
Tuo on niin absurdia välillä.
Itseäni lähinnä naurattaa nykyään enkä jaksa ottaa sitä henkilökohtaisesti. Laitan vain rajat ja odotan sitten rauhassa miten se siitä tasapainottuu.
On se toki raskasta mutta sitten vain pakko asennoitua niin, ettei se vaikuta omaan arkeen tai mieleen.
Olisi tuosta kiva lukea, vähän ymmärtää mitä tuossa tapahtuu.
On varmaan selvää, että jonain päivänä ehkä täytyy katkaista kokonaan välit, mikäli en vain enempää.
Nyt olen vielä jotenkin keikkunut tässä mutta en tiedä jaksanko itse enää kun on tullut tietoisuuteen paljon asioita, joita ymmärrän nykyään paremmin kuin ennen. Sellaista henkistä prosessointia, jonka johdosta lopetin itse alkon käytön kokonaan ja tein muitakin tärkeitä päätöksiä elämässäni.
Tätåkin prosessoin ja mietin, miten jatkossa kannattaa tarkastella tätä kuviota.
-ap
Äitini ei ole alkoholisti, mutta testailee reaktioitani tiettyihin sanomisiinsa ja suhtaudunko häneen empaattisesti valittamalla sairauksistaan ja mainitsemalla, että kohta hän varmaan kuolee. Tarkoituksella en reagoi hänen empatiankalastelu yrityksiinsä. Toinen hänen lempi testailunsa aihe on mainita veljen lapsien harrastuksista ja verrata ettei minulla tällä hetkellä ole harrastuksia. En ole niin idiootti, että kadehtisin lapsia. Mielestäni on hyvä asia, että veljeni huomioi lastensa toiveet harrastusten suhteen.
Mutta juu, en tiedä mikä hänen ajatuskieppiensä taustalla on, joten en ap osaa vastata mitä äitisi mielessä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ole alkoholisti, mutta testailee reaktioitani tiettyihin sanomisiinsa ja suhtaudunko häneen empaattisesti valittamalla sairauksistaan ja mainitsemalla, että kohta hän varmaan kuolee. Tarkoituksella en reagoi hänen empatiankalastelu yrityksiinsä. Toinen hänen lempi testailunsa aihe on mainita veljen lapsien harrastuksista ja verrata ettei minulla tällä hetkellä ole harrastuksia. En ole niin idiootti, että kadehtisin lapsia. Mielestäni on hyvä asia, että veljeni huomioi lastensa toiveet harrastusten suhteen.
Mutta juu, en tiedä mikä hänen ajatuskieppiensä taustalla on, joten en ap osaa vastata mitä äitisi mielessä tapahtuu.
Ymmärrän hyvin.
Olen samankaltaista kokenut itsekin.
Tuollaista outoa vertailua ja reaktion kalastelua nimenomaan.
Välillä niin mieltä puistattavaa, välillä huvittaa ja sitä ihmettelee, että mitä ihmettä tuo ihminen ajaa takaa ja kuin ei ymmärtäisi ollenkaan katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ole alkoholisti, mutta testailee reaktioitani tiettyihin sanomisiinsa ja suhtaudunko häneen empaattisesti valittamalla sairauksistaan ja mainitsemalla, että kohta hän varmaan kuolee. Tarkoituksella en reagoi hänen empatiankalastelu yrityksiinsä. Toinen hänen lempi testailunsa aihe on mainita veljen lapsien harrastuksista ja verrata ettei minulla tällä hetkellä ole harrastuksia. En ole niin idiootti, että kadehtisin lapsia. Mielestäni on hyvä asia, että veljeni huomioi lastensa toiveet harrastusten suhteen.
Mutta juu, en tiedä mikä hänen ajatuskieppiensä taustalla on, joten en ap osaa vastata mitä äitisi mielessä tapahtuu.
Ymmärrän hyvin.
Olen samankaltaista kokenut itsekin.
Tuollaista outoa vertailua ja reaktion kalastelua nimenomaan.
Välillä niin mieltä puistattavaa, välillä huvittaa ja sitä ihmettelee, että mitä ihmettä tuo ihminen ajaa takaa ja kuin ei ymmärtäisi ollenkaan katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta.
-ap
On toki tilanteita, joissa on ihan ok mainita, että nyt ei voi hyvin ja ettei oma käytös, johdu seurasta tai siitä ettei kiinnostaisi. Mutta toistuvana kuoleman maalailuna herättää kysymyksiä. Tajusin juuri, että isoäiti teki samoin. No niin. Nyt aukeni se ajatuskuvio.
Kyllä sinä tiedät, mitä rajattomille alkoholisteille pitää tehdä.