Miksi te naiset valitsette elää tällaista elämää?

Lueskelin useampiakin palstakeskusteluja (parin viime vuoden ajalta) naisellisuudesta, koska aihe kiinnostaa itseäni. Keskusteluja lukiessani tein niistä seuraavat huomiot:

Argumentoidaan, että minä olen naisellinen, koska minulla on naisen sukuelimet ja olen synnyttänyt lapsia. Ollaan kyvyttömiä tai haluttomia tunnistamaan tai tunnustamaan naiseuden ja naisellisuuden eroa. Koetaan jotenkin uhkaavaksi se, että joku toinen nainen saatetaan mieltää naisellisemmaksi kuin itse. Siksi yritetään diskreditoida koko naisellisuuden käsite väittämällä, että kaikki biologisesti naiset ovat automaattisesti naisellisia.
Suorastaan ylpeillään sillä, miten vähän panostetaan omaan ulkoiseen olemukseen, miten äijämäisesti käyttäydytään ja miten ei todellakaan yhtään kiinnosta millään tavalla, sen paremmin ulkoisella olemuksella kuin käytökselläkään, miellyttää miehiä (tai yhtään ketään). Poljetaan jalkaa ja ollaan sellaisia oman elämän pippurisia pikkumyitä, jotka eivät halua tai viitsi kehittää itseään millään lailla olen täydellinen juuri tällaisena kuin olen ja jos en tällaisena kelpaa, niin vika on muissa.
Vedotaan naisellisuuden ulkoisten ilmentymien epäkäytännöllisyyteen Suomen oloissa sivuuttaen täysin se, että talvi-, ulkoilu- ja urheiluvaatteita on olemassa naisellisina. Loska, pakkanen tai työmatkapyöräily kun eivät mitenkään lähtökohtaisesti edellytä epänaisellisuutta.
Käytetään lastenhoitovastuuta ja kotitöitä syynä siihen, että ei ole aikaa eikä energiaa olla naisellinen. Ollaan supernaisia, joiden pitää hoitaa kaikki, palkkatöiden lisäksi vielä toinen tai kolmaskin työvuoro kotona. Samalla sivuutetaan se, että 1) perheen perustaminen on useimmiten heteroparisuhteissa juuri naisen toiveesta ja aloitteesta tapahtuva asia ja 2) iso osa kotitöistä on sellaisia, että niiden suoritustapa ja useus ei ole objektiivinen totuus vaan juuri heteroparisuhteen naisen määrittelemiä. Monesti ne ovat jopa ääneenlausumattomia "koska pitäisihän tuollainen asia nyt tajuta hoitaa".

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoja...?

Kuulostaa aika ankealta tuollainen elämä. Sohjossa kitiseviä lapsia perässään vetävä, käytännöllisen harmaaseen aikuisten kurapukuun pukeutunut ja muutoinkin täysin laittautumaton, kotona pieruverkkareissa röntystelevä stressipallo, jonka mies on saamaton nahjus/mieslapsi ja jonka elämästä puuttuu täysin kaikki kauneus ja romantiikka.

Miksi te naiset valitsette elää tällaista elämää?