Lue keskustelun säännöt.
En ole kokenut huumaavaa rakkautta sitten teini-iän, turha odottaa enää sellaista?
01.04.2023 |
Olen ns paperilla täydellisen miehen kanssa jota rakastan kyllä kovasti. Mutta koskaan ei ole tullut sellainen huumaava ja kutkuttava ihastumisen ja rakastumisen tunne. Ei oikeastaan kertaakaan enää yli parikymppisenä. Halua kyllä miestäni mutta seksissäkään ei ole sellaista intohimoa ja kiihkoa mistä jotkut ihmiset puhuvat.
Lasten hankinta ja naimisiinmeno alkaisi olla pian ajankohtaista. Mutta teenkö hirveän virheen jos mies kyllä on hyvä, muttei saa sukkia pyörimään jaloissa niinsanotusti.
Odotanko elämältä liikoja vai olenko vaan ollut väärien kumppanien kanssa ja Se Oikea odottaa vielä jossain. Mieluummin tapaisin hänet sinkkunaisena kuin yh-äitinä tai naimisissa olevana.
Tällaisia mietteitä lauantaihin.
Kommentit (5)
Älä ainakaan lapsia tee vielä! Hankaloittaa asioita todella paljon.
Uskon että jokaiselle on se joka vie jalat alta. Ihmiset tyytyvät liian vähään ja moni on sellainen tapaseurustelija että otetaan paperilla hyvä kumppani mutta aitoja tunteita ei välttämättä ole vaikka niin jopa itse luulee.
Tottakai suhde arkistuu mutta jos ei koskaan ole ollut sitä kipinää niin ei välttämättä ole kyllä suhde oikealla pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä aikaa, kun roikut kumppanissa, jonka kanssa olet vain koska "et muutakaan saa", saattaa se elämäsi rakkaus hiippailla ohi niin että et huomaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ihan ok miehen kanssa, ei mitään suurta intohimoa, mutta ajattelin että tätä se varmaan on kun vanhenee.
Saimme lapsen kun olimme 29 ja 30. Parin vuoden päästä erottiin. Puoli vuotta erosta tapasin elämäni rakkauden, jonka kanssa elämä on äärettömän ihanaa joka päivä. Olin aivan kuin teini kun ihastuin häneen, vaikka olin päättänyt olla yksin ja harrastaa vain jotain yhden illan juttuja pari kertaa vuodessa.
Lisään vielä, että en kadu missään tapauksessa suhdetta eksäni kanssa. Nykyiseni ei ole varma haluaako lapsia, mikä ei todellakaan olisi lapsettomana ok tässä kohtaa kun täytän ensi viikolla 35. Halusin itse ehdottomasti lapsen ja se on jo saatu.
Mutta riittääkö se eroonkaan koska oikeasti rakastan kyllä tuota miestä kovin ja ero olisi kova paikka ja okei myönnetään, vaikuttaisi elintasoon hetkellisesti ainakin myös aika paljon. En jaksaisi myöskään aloittaa seurustelua alusta, tuntuu että kaikki työ menisi hukkaan.
Kadunko sitten että olin niin typerä että odotin jotain maagista elokuvarakkautta jota ei koskaan tullutkaan ja menetin hyvän miehen. Tiedäpä häntä.
Mä olin ihan ok miehen kanssa, ei mitään suurta intohimoa, mutta ajattelin että tätä se varmaan on kun vanhenee.
Saimme lapsen kun olimme 29 ja 30. Parin vuoden päästä erottiin. Puoli vuotta erosta tapasin elämäni rakkauden, jonka kanssa elämä on äärettömän ihanaa joka päivä. Olin aivan kuin teini kun ihastuin häneen, vaikka olin päättänyt olla yksin ja harrastaa vain jotain yhden illan juttuja pari kertaa vuodessa.