Menkään nyt tämän kerran, mutta: Millainen ihminen puhuu toiselle ihmiselle, kuin koiralle?

Tämä on seikka, johon törmään jatkuvasti. Keski-ikäiset naiset puhuttelevat minua, kuin koiraa. Eli: loppu, viereen, istu alas. Onko heidän sanvarastonsa niin, supistunut etteivät enää pysty laajempaan kommunikointiin vai kettuilevatko tahallansa?

Aivan entinen ystäväni väitti kirkkain silmin muutama vuosi sitten, että 500 sanan sanavarasto riittää. No ei riitä, kuin ainoastaan koiralle. Ilkeilyn muoto kai sekin on. Ja tiedän tämä kuulostaa absurdilta, mutta silkkaa todellisuutta.