mikä on ollut miehesi reagtio siihen, kun olet ilmoittanut nyt tuli lähtö synnyttämään?

jouduin herättämään hänet, että nyt mennään. Mies oli hetkessä valpas ja valmis lähtöön.



Toisella kerralla olin itse nopeasti niin kipeä, etten enää oikein tajunnut, miten pitkällä synnytys itse asiassa olikaan. Mies oli se, joka huolehti, että nyt lähdetään.

pölkupyörällä huippuaikaan synnärille.. :)

Toisella kerralla jotain että "aijaa.. aikovat käynnistää.. tullaan.."

Ja kolmannella kerralla että "onko se supistusväli nyt sellainen että mennään..?"

soitin miehelle töihin ja kysyi, voisiko hän viedä minut Kättärille. Hän tokaisi, en mä nyt ehdi, ota taksi. Pakko lisätä, että mies luuli mun pilailevan, koska oli vasta rv 32.

vaikka suppareita tasaseen n. vuorokauden, mutta ukko sanoi että nyt joko lähdet tai kannan.

aamuviideltä ilmoittelin, että nyt taas muistuu mieleen mitä on supistuskivut...(edelliset synnytykset -02 ja -03 ) ja sanoin, että syöhän jotain ja tee eväitä..kohtapuolin lähdetään Jorviin....seitsemän jälkeen menimme ja poikavauva syntyi ennen puoltapäivää ( kolmas poikamme ),. Nyt se ihana nyytti tuolla tuhisee iltauniaan, jotka ovat venähtäneet jo neljään tuntiin,heh...juuri mietimme miehen kanssa,että kuinka saamme pienen huijattua jatkamaan heti yöunille kun meinaa jo iteltä lamppu sammua ;-)

ja mies siis teki työtä käskettyä, söi ja laittoi eväät ja soitti mummun hoitamaan isompia

Ehtihän tuo.



Toisen kanssa soitin jo aamulla, ettei kannata tälle päivälle kamalasti suunnitella töitä. Niinpä kun päivällä lähdettiin, oli työt seisokissa mummi soitettu lasta hoitamaan ja mummo käsketty iltanavettaan. Ihan rauhassa saatiin synnytellä.

Ekan kanssa kun tiesin, että pitää lähteä niin käskin miehen palauttamaan vuokravideon. Se oli ekana mielessä. Mies lähti kiltisti oikeastaan ilman mitään kommenttia tai reaktiota, taisi jännitys olla niin kova. Kun mies tuli kotiin (10 minuutin päästä) niin hän huusi ovelta "mennäänkö heti?", solmi mun kengännauhat ja talutti autoon.



Toisella kerralla mentiin sovittuun käynnistykseen, joten se lähtö oli kuin mikä tahansa aamulähtö töihin tms. sovittuun juttuun.

Ei nimittäin ollut mitään sen kummempaa "nytsetuleenytsetulee"-stressiä, vaan yliaikaiskontrolliin mentiin, ja siihen mennessä ei ollut supistanut kertaakaan koko raskauden aikana (rv 41+5). Siitä sitten passitettiin suoraan käynnistykseen, ja pikkuinen tyttövauva syntyi 12 tunnin päästä.

kun hälytys tuli kesken sunnuntaityövuoron. Olisi kuulemme mieluummin nostanut sunnuntailiksaa kuin tylsistynyt sairaalassa. Yllätys varmaan, miksi mies on ex.



Nykyisen mieheni jouduin yöllä herättämään, mutta itse tuumasin pärjääväni vielä hetken kotona. Mies oli kuitenkin toista mieltä ja onneksi oli, koska vauva syntyi sairaalan vastaanottoaulassa. Onneksi oli yö, eikä ollut muita potilaita kyttäämässä.

mun mies on nimittäin kaksi kertaa rynnännyt suihkuun =D

nooh, ei siinä mitään, kun synnytys käynnistynyt vesienmenolla, eikä supistuksia ole tullut.

Tokan kanssa ilmoitin miehen tullessa töistä että synnytys on käynnistynyt. Ei oikein meinannut uskoa, kun kuitenkin tein rauhassa kauppalistaa. Käytiin vielä kaupassa, ja soittelin anopin esikoista hoitamaan. Laitoin esikoisen nukkumaan ja sanoin miehelle että nyt lähdetään kävelylle, etteivät vaan käännytä takaisin kotiin. Kävelyllä supistukset kiihtyivät ja mies ilmoitti että nyt lähdetään, hän ei halua toimia kätilönä esson pihalla...



Kolmannen kanssa kävin äitipolilla ja mut määrättiin käynnistykseen HETI. Sain kinuttua luvan käydä kotona, ja soitin matkalla miehelle että saa lähteä tulemaan. Mies ensin innostui, että joko vihdoin (vauva oli jo huomattavan yliaikainen 42+2) mutta rauhoittui kun sanoin että käynnistykseen joudutaan.

Sitten kun kuuli syyn oli tikkana pystyssä ja kiirehti mua lähtemään. Lapsivedet oli menny, joten mies oli hiukan huolissaan. Ihan rauhassa siinä lähdettiin, kukaan ei panikoinut.

Mutta sen verran nostan kyllä hattua miehelle, että se oli se, joka päätti, että nyt mennään. Itse olisin vielä hetken aikaa ollut kotona. Synnytys käynnisty yöllä, ja eka lapsi kun oli, niin en tiennyt mistään mitään. Supistukset tuntui vain siltä että olisi kova kakkahätä. Ei tuntunut niin pahalta, kun kaikki varoitteli.

Mies oli oikeassa, aamulla mentiin laitokselle ja lapsi syntyi 11.20

Klo oli 01 yöllä ja supistukset vain koventuneet siitä kun menimme (mies meni ja mä yritin mennä) nukkumaan. En voinut, vauva syntyi muutaman tunnin päästä.