Leskeyteen loppui myös seksielämä

Itse olen miettinyt, että leskenä en edes haluaisi osallistua seuran etsimisen rumbaan, vaan harjoittaisin vain sooloseksiä. Seksiähän sekin on, ja laadukkaan kumppanin kanssa :)  Seksi kuitenkin on elinvoimalle tärkeää.

Toisaalta monet ovat kuvanneet sitä, että jos vain seksiä tahtoo, niin naiselle on paljon tarjolla kumppaneita. Mutta et ehkä ole sellaisesta kiinnostunut? En itsekään olisi, jos olisin vastaavassa tilanteessa.

Kuuskymppistähän voisin vaikka kosia, jos

pelkkää seksiä ei halua. Kuuskymppinen

seksin nälkäinen nainen olis suorastaan aarre

miehelle

Höpö höpö ja vielä kerran höpö, ei elämä lopu kuuteen kymppiin ,ainoastaan kynnys etsiä uutta kumppania on korkeammalla kuin nuorempana . Kyllä niitä leskiä on tuon ikäisissä miehissäkin . Monta alle 60v naista on kuollut syöpiin kuten meitä miehiäkin . Eikä tuossa iässä haittaa 5v sinne tänne suuntaan . Pitää vain yrittää löytää sopivaa kumppania ja käyttää kriteerinä leskeyttä niin löytää kenties vastaavassa tilanteessa olevan ihmisen . Lapsille ei kannata tehdä tiliä tekemisistään jos vaikka ei jollekin kelpaa uusi kumppani siihen ei ole lapsilla oikeutta .

Mies 62v

Kiitos kannustavista kommenteista! Tosiaan kumppanin etsimisen jo pelkkä aloittaminen tuntuu vaikealta, tai edes sen julkituominen, että on seuraa vailla. Toki seura kelpaisi muuhunkin kuin pelkkään seksiin, jotenkin sitä on vaan asennoitunut tähän tilaan ettei puolisoa löydy. Onneksi on sentään muutama naispuolinen ystävä, joiden kanssa voi ulkoilla ja käydä kirppareilla ym.

Niinpä se tuossa iässä loppuu, kenellä leskeyteen, kenellä avioeroon, kenellä haluttomuuteen (joko omaan tai puolison).

Ei ongelmana ole niinkään se, etteikö seksiä sinänsä voisi löytyäkin, mutta vanhemmiten kriteerit siihen kenen kanssa haluaa sekstata ovat korkeammat kuin nuorempana. Nuoret ihmiset kyllä toisensa löytävät, ja useimmiten seksinsä saavat koska saman ikäluokkalaisissa on paljon haku päällä olevia. Osa on tietoisesti haku päällä, osa tiedostamattaan, mutta yhtä kaikki haku päällä. Sen sijaan iäkkäämmillä tarjonta on paljon rajallisempi. Iso osa parisuhteessa olevia. Iso joukko heitä joita seksi ei ole enää kiinnostanut missään muodossa vuosiin tai vuosikymmeniin.

Voisinko itse seurustella ikäiseni ( olen siis kuusikymppinen mies) lesken kanssa? Periaatteessa kyllä. Käytännössä asia olisi monimutkaisempi. Kuinka voisin edes tietää olisiko sopivaa lähestyä tutustumismielessä leskeä? Tulkittaisiinko lähestyminen moukkamaiseksi surevan naisen iskuyritykseksi, seksin vonkaamiseksi ihmiseltä joka vielä suree puolisonsa poismenoa? Uskaltaisinko edes yrittää?  Todennäköisesti en. Entä jos asia jostakin oudosta kohtalon oikusta näyttäisi siltä että jotain mahdollisuuksia voisi olla. Joutuisinko kohtuuttomaan kilpailu- tai vertailuasemaan, tulisinko aina verratuksi ihmiseen joka ei tee virheitä, eli siis kaipaavaan muistikuvaan edesmenneestä puolisosta? Olisinko vain jonkun korvike?

Usen kuulee leskien kertovan kuinka muuttuvat "kuin ilmaksi" muille ihmisille leskeytensä myötä. Näin varmasti onkin. Syyksi epäilisin juurikin sitä, ettei tiedetä mikä on soveliasta, ja mikä koetaan lesken taholta kömpelönä tai huonona tai sopimattomana käytöksenä. Ratkaisu siihen on että ole niin kuin et huomaisi. Kun et tee mitään, niin et tee virhettä.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä se tuossa iässä loppuu, kenellä leskeyteen, kenellä avioeroon, kenellä haluttomuuteen (joko omaan tai puolison).

Ei ongelmana ole niinkään se, etteikö seksiä sinänsä voisi löytyäkin, mutta vanhemmiten kriteerit siihen kenen kanssa haluaa sekstata ovat korkeammat kuin nuorempana. Nuoret ihmiset kyllä toisensa löytävät, ja useimmiten seksinsä saavat koska saman ikäluokkalaisissa on paljon haku päällä olevia. Osa on tietoisesti haku päällä, osa tiedostamattaan, mutta yhtä kaikki haku päällä. Sen sijaan iäkkäämmillä tarjonta on paljon rajallisempi. Iso osa parisuhteessa olevia. Iso joukko heitä joita seksi ei ole enää kiinnostanut missään muodossa vuosiin tai vuosikymmeniin.

Voisinko itse seurustella ikäiseni ( olen siis kuusikymppinen mies) lesken kanssa? Periaatteessa kyllä. Käytännössä asia olisi monimutkaisempi. Kuinka voisin edes tietää olisiko sopivaa lähestyä tutustumismielessä leskeä? Tulkittaisiinko lähestyminen moukkamaiseksi surevan naisen iskuyritykseksi, seksin vonkaamiseksi ihmiseltä joka vielä suree puolisonsa poismenoa? Uskaltaisinko edes yrittää?  Todennäköisesti en. Entä jos asia jostakin oudosta kohtalon oikusta näyttäisi siltä että jotain mahdollisuuksia voisi olla. Joutuisinko kohtuuttomaan kilpailu- tai vertailuasemaan, tulisinko aina verratuksi ihmiseen joka ei tee virheitä, eli siis kaipaavaan muistikuvaan edesmenneestä puolisosta? Olisinko vain jonkun korvike?

Usen kuulee leskien kertovan kuinka muuttuvat "kuin ilmaksi" muille ihmisille leskeytensä myötä. Näin varmasti onkin. Syyksi epäilisin juurikin sitä, ettei tiedetä mikä on soveliasta, ja mikä koetaan lesken taholta kömpelönä tai huonona tai sopimattomana käytöksenä. Ratkaisu siihen on että ole niin kuin et huomaisi. Kun et tee mitään, niin et tee virhettä.

Deittipalvelussa tietää, että leski etsii seuraa. Tosin minun tietämäni lesket ovat löytäneet parinsa läheltä, kuten eronneetkin. Jotkut siis uskaltavat ottaa kontaktia eohkeammin kuin sinä. Ei kai se lähtökohtaisesti kenellekään

loukkaus ole, että ollaan kiinnostuneita, ellei nyt ihan hautajaisissa aleta iskemään.

Aika pessimistinen on lähestymiskulmasi asiaan. N55

Vierailija kirjoitti:

Niinpä se tuossa iässä loppuu, kenellä leskeyteen, kenellä avioeroon, kenellä haluttomuuteen (joko omaan tai puolison).

Ei ongelmana ole niinkään se, etteikö seksiä sinänsä voisi löytyäkin, mutta vanhemmiten kriteerit siihen kenen kanssa haluaa sekstata ovat korkeammat kuin nuorempana. Nuoret ihmiset kyllä toisensa löytävät, ja useimmiten seksinsä saavat koska saman ikäluokkalaisissa on paljon haku päällä olevia. Osa on tietoisesti haku päällä, osa tiedostamattaan, mutta yhtä kaikki haku päällä. Sen sijaan iäkkäämmillä tarjonta on paljon rajallisempi. Iso osa parisuhteessa olevia. Iso joukko heitä joita seksi ei ole enää kiinnostanut missään muodossa vuosiin tai vuosikymmeniin.

Voisinko itse seurustella ikäiseni ( olen siis kuusikymppinen mies) lesken kanssa? Periaatteessa kyllä. Käytännössä asia olisi monimutkaisempi. Kuinka voisin edes tietää olisiko sopivaa lähestyä tutustumismielessä leskeä? Tulkittaisiinko lähestyminen moukkamaiseksi surevan naisen iskuyritykseksi, seksin vonkaamiseksi ihmiseltä joka vielä suree puolisonsa poismenoa? Uskaltaisinko edes yrittää?  Todennäköisesti en. Entä jos asia jostakin oudosta kohtalon oikusta näyttäisi siltä että jotain mahdollisuuksia voisi olla. Joutuisinko kohtuuttomaan kilpailu- tai vertailuasemaan, tulisinko aina verratuksi ihmiseen joka ei tee virheitä, eli siis kaipaavaan muistikuvaan edesmenneestä puolisosta? Olisinko vain jonkun korvike?

Usen kuulee leskien kertovan kuinka muuttuvat "kuin ilmaksi" muille ihmisille leskeytensä myötä. Näin varmasti onkin. Syyksi epäilisin juurikin sitä, ettei tiedetä mikä on soveliasta, ja mikä koetaan lesken taholta kömpelönä tai huonona tai sopimattomana käytöksenä. Ratkaisu siihen on että ole niin kuin et huomaisi. Kun et tee mitään, niin et tee virhettä.

Mikä siinä onkin, että leskeys eristää? Eihän se ikävä edesmenneeseen puolisoon koskaan lakkaa, mutta tuskin hän (ainakin omalla kohdallani) olisi halunnut että jään suremaan ja yksin loppuiäkseni.

Tuntuisi aika kurjalta olla vertailtavana johonkin menneeseen, vaikka toisaalta verrataanhan niitä ex-puolisoitakin nykyiseen. Mutta tosiaan, leskeyden painolasti on suurempi kuin eronneen. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä se tuossa iässä loppuu, kenellä leskeyteen, kenellä avioeroon, kenellä haluttomuuteen (joko omaan tai puolison).

Ei ongelmana ole niinkään se, etteikö seksiä sinänsä voisi löytyäkin, mutta vanhemmiten kriteerit siihen kenen kanssa haluaa sekstata ovat korkeammat kuin nuorempana. Nuoret ihmiset kyllä toisensa löytävät, ja useimmiten seksinsä saavat koska saman ikäluokkalaisissa on paljon haku päällä olevia. Osa on tietoisesti haku päällä, osa tiedostamattaan, mutta yhtä kaikki haku päällä. Sen sijaan iäkkäämmillä tarjonta on paljon rajallisempi. Iso osa parisuhteessa olevia. Iso joukko heitä joita seksi ei ole enää kiinnostanut missään muodossa vuosiin tai vuosikymmeniin.

Voisinko itse seurustella ikäiseni ( olen siis kuusikymppinen mies) lesken kanssa? Periaatteessa kyllä. Käytännössä asia olisi monimutkaisempi. Kuinka voisin edes tietää olisiko sopivaa lähestyä tutustumismielessä leskeä? Tulkittaisiinko lähestyminen moukkamaiseksi surevan naisen iskuyritykseksi, seksin vonkaamiseksi ihmiseltä joka vielä suree puolisonsa poismenoa? Uskaltaisinko edes yrittää?  Todennäköisesti en. Entä jos asia jostakin oudosta kohtalon oikusta näyttäisi siltä että jotain mahdollisuuksia voisi olla. Joutuisinko kohtuuttomaan kilpailu- tai vertailuasemaan, tulisinko aina verratuksi ihmiseen joka ei tee virheitä, eli siis kaipaavaan muistikuvaan edesmenneestä puolisosta? Olisinko vain jonkun korvike?

Usen kuulee leskien kertovan kuinka muuttuvat "kuin ilmaksi" muille ihmisille leskeytensä myötä. Näin varmasti onkin. Syyksi epäilisin juurikin sitä, ettei tiedetä mikä on soveliasta, ja mikä koetaan lesken taholta kömpelönä tai huonona tai sopimattomana käytöksenä. Ratkaisu siihen on että ole niin kuin et huomaisi. Kun et tee mitään, niin et tee virhettä.

Mikä siinä onkin, että leskeys eristää? Eihän se ikävä edesmenneeseen puolisoon koskaan lakkaa, mutta tuskin hän (ainakin omalla kohdallani) olisi halunnut että jään suremaan ja yksin loppuiäkseni.

Tuntuisi aika kurjalta olla vertailtavana johonkin menneeseen, vaikka toisaalta verrataanhan niitä ex-puolisoitakin nykyiseen. Mutta tosiaan, leskeyden painolasti on suurempi kuin eronneen. 

-ap

Niin, hyviä kysymyksiä. Tosiaan, en usko että monenkaan edesmenneen viimeinen tahto on se että jälkeenjääneellä puolisolla olisi mahdollisimman yksinäistä, surullista ja kurjaa koko loppuelämänsä. Leskiäkin on tietysti monenlaisia, ja monen ikäisiä. Osa kaipaa laillasi seksiä, mutta on heitäkin joille seksi oli puolison eläessäkin puolipakko- pullaa, ja nyt kun puolisoa ei enää ole niin se ikävä velvollisuus on poissa ja voi keskittyä tärkeämpiin asioihin kuten lapsenlapsiin ja seurakuntatyöhön. Kukin tavallaan.

Deittipalveluja tuossa jo ehdotettiin. Siellä on tosiaan se hyvä puoli että peli on sikäli selkeää, kun joku on sinne mennyt niin on seuranhakumielessä liikkeellä. Itse en osaa noista sanoa mitään, lienenkö vanhanaikainen kun haluan jutella ja tutustua ihmisiin ihan kasvokkain. Kerran olin koemielessä jäsenenä erään deittipalvelun ilmaisversiossa, mutta varsin pian totesin että ei kiitos. En jaksa enää tässä iässä mitään kaukosuhde- virityksiä, jos ei lähempää luonnonmenetelmällä löydy niin olkoon löytymättä, osaan kyllä elää yksiksenikin.

Leskeyden painolasti tosiaan on suurempi kuin eronneen, siitä olen kanssasi samaa mieltä vaikka itse elävän leski olenkin. Tiedän kyllä leskien uudelleen pariutuneen viisi- ja kuusikymppisinäkin, mutta kyllä siinä korkeammat kynnykset on pelisille ryhtyä kuin on parikymppisillä sinkuilla, tai vaikkapa kolmikymppisillä eronneilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä se tuossa iässä loppuu, kenellä leskeyteen, kenellä avioeroon, kenellä haluttomuuteen (joko omaan tai puolison).

Ei ongelmana ole niinkään se, etteikö seksiä sinänsä voisi löytyäkin, mutta vanhemmiten kriteerit siihen kenen kanssa haluaa sekstata ovat korkeammat kuin nuorempana. Nuoret ihmiset kyllä toisensa löytävät, ja useimmiten seksinsä saavat koska saman ikäluokkalaisissa on paljon haku päällä olevia. Osa on tietoisesti haku päällä, osa tiedostamattaan, mutta yhtä kaikki haku päällä. Sen sijaan iäkkäämmillä tarjonta on paljon rajallisempi. Iso osa parisuhteessa olevia. Iso joukko heitä joita seksi ei ole enää kiinnostanut missään muodossa vuosiin tai vuosikymmeniin.

Voisinko itse seurustella ikäiseni ( olen siis kuusikymppinen mies) lesken kanssa? Periaatteessa kyllä. Käytännössä asia olisi monimutkaisempi. Kuinka voisin edes tietää olisiko sopivaa lähestyä tutustumismielessä leskeä? Tulkittaisiinko lähestyminen moukkamaiseksi surevan naisen iskuyritykseksi, seksin vonkaamiseksi ihmiseltä joka vielä suree puolisonsa poismenoa? Uskaltaisinko edes yrittää?  Todennäköisesti en. Entä jos asia jostakin oudosta kohtalon oikusta näyttäisi siltä että jotain mahdollisuuksia voisi olla. Joutuisinko kohtuuttomaan kilpailu- tai vertailuasemaan, tulisinko aina verratuksi ihmiseen joka ei tee virheitä, eli siis kaipaavaan muistikuvaan edesmenneestä puolisosta? Olisinko vain jonkun korvike?

Usen kuulee leskien kertovan kuinka muuttuvat "kuin ilmaksi" muille ihmisille leskeytensä myötä. Näin varmasti onkin. Syyksi epäilisin juurikin sitä, ettei tiedetä mikä on soveliasta, ja mikä koetaan lesken taholta kömpelönä tai huonona tai sopimattomana käytöksenä. Ratkaisu siihen on että ole niin kuin et huomaisi. Kun et tee mitään, niin et tee virhettä.

Mikä siinä onkin, että leskeys eristää? Eihän se ikävä edesmenneeseen puolisoon koskaan lakkaa, mutta tuskin hän (ainakin omalla kohdallani) olisi halunnut että jään suremaan ja yksin loppuiäkseni.

Tuntuisi aika kurjalta olla vertailtavana johonkin menneeseen, vaikka toisaalta verrataanhan niitä ex-puolisoitakin nykyiseen. Mutta tosiaan, leskeyden painolasti on suurempi kuin eronneen. 

-ap

Niin, hyviä kysymyksiä. Tosiaan, en usko että monenkaan edesmenneen viimeinen tahto on se että jälkeenjääneellä puolisolla olisi mahdollisimman yksinäistä, surullista ja kurjaa koko loppuelämänsä. Leskiäkin on tietysti monenlaisia, ja monen ikäisiä. Osa kaipaa laillasi seksiä, mutta on heitäkin joille seksi oli puolison eläessäkin puolipakko- pullaa, ja nyt kun puolisoa ei enää ole niin se ikävä velvollisuus on poissa ja voi keskittyä tärkeämpiin asioihin kuten lapsenlapsiin ja seurakuntatyöhön. Kukin tavallaan.

Deittipalveluja tuossa jo ehdotettiin. Siellä on tosiaan se hyvä puoli että peli on sikäli selkeää, kun joku on sinne mennyt niin on seuranhakumielessä liikkeellä. Itse en osaa noista sanoa mitään, lienenkö vanhanaikainen kun haluan jutella ja tutustua ihmisiin ihan kasvokkain. Kerran olin koemielessä jäsenenä erään deittipalvelun ilmaisversiossa, mutta varsin pian totesin että ei kiitos. En jaksa enää tässä iässä mitään kaukosuhde- virityksiä, jos ei lähempää luonnonmenetelmällä löydy niin olkoon löytymättä, osaan kyllä elää yksiksenikin.

Leskeyden painolasti tosiaan on suurempi kuin eronneen, siitä olen kanssasi samaa mieltä vaikka itse elävän leski olenkin. Tiedän kyllä leskien uudelleen pariutuneen viisi- ja kuusikymppisinäkin, mutta kyllä siinä korkeammat kynnykset on pelisille ryhtyä kuin on parikymppisillä sinkuilla, tai vaikkapa kolmikymppisillä eronneilla.

Ei sitä tarvitse kenellekään selittää muiden oletetuilla motiiveilla, jos ei halua uutta suhdetta. On ihan ok elää yksin.