Meneekö terveydenhuolto enemmän siihen, että potilaalla on itsellä mielessä diagnoosi ja hoito ja että netin suositusten perusteella etsii lääkärin, joka hoitaa potilaan toivomalla tavalla?

Varmaan luulosairauksien erikoisalalla. Mutta kyllä ihmisillä on ihan oikeitakin sairauksia jotka diagnosoidaan ja hoidetaan asianmukaisesti ilman dramatiikkaa.

Ehkä tuollaiset ihmiset eivät ole oikeasti sairaita?

Se menee siihen että hoidetaan ne joilla on varaa maksaa.

Minulla on harvinainen parantumaton sairaus. Olen kärsinyt siitä +30 vuotta. Pahimpien oireiden kanssa käynyt lääkärissä (eri normilääkäreillä) vuosikymmenten aikana, parin vuoden välein. KUKAAN ei tajunnut kysellä enempää, tai miettiä oiretta osana sairautta. Lopulta itse jostain syystä huomasin jonkun keskustelun, googletin oireita monesta lähteestä- 100% sopii. Etsin alan lääkärin, löysin yksityisen lääkärin suomesta joka on tästä kyseisestä harvinaisesta sairaudesta tehnyt mm. oppaan muille lääkäreille. Menin vastaanotolle että "varmaan vihaat näitä itsediagnooseja mutta mulla on käsitykseni mukaan xx xx". Hän tutkimusten jälkeen vahvisti tiedon, ja määräsi lääkityksen, ja tällä moniosasisella hoidolla, parantumaton kivulias sairaus on ollut nyt siitä lähtien remissoissa, ihan käsittämätöntä että kärsin kivuista ja rajoiteista vuosikymmeniä, en ajatellut että oireiden taustalla olisi jotain parannettavaa, kun ei kukaan lääkärikään siihen tuntunut perehtyvän,. 

Nykyään jaetaan enemmän kokemuksia tiettyjen vaivojen hoitoon, esimerkiksi raudanpuute, kilpirauhasen vajaatoiminta yms

Vierailija kirjoitti:

Varmaan luulosairauksien erikoisalalla. Mutta kyllä ihmisillä on ihan oikeitakin sairauksia jotka diagnosoidaan ja hoidetaan asianmukaisesti ilman dramatiikkaa.

Heh. Ennemmin luulisin, että lääkäreille tulee vaikeat ajat, koska he joutuvat luopumaan egoistisesta tavastaan kohdella ihmisiä. He joutuvat mukautumaan yhä paremmin siihen, että potilaalla voi olla parempi tieto kuin hänellä itsellään.

Itsellä harmaakaihi on suhteellisen arkinen esimerkki. Silmät on leikattu yksitellen ja molempiin on tullut jälkikaihi. Olen siis yhteensä neljä kertaa kokenut samankaltaisen, silmän sokeutumiseen johtavan reaktion. Osasin siis arvata jokaisella kerralla, mitä on tapahtumassa ja olin joko nukutuksessa tai laserointikoneessa neljä kertaa.

Koska kyseessä on somaattinen vaiva, käynee esimerkistä. Kolme kertaa minut leikkasi (ja tutki) sama lääkäri, joka työskenteli sekä yksityisellä että julkisella.

Viimeisellä kerralla en päässyt julkiselle vaan sain yksityislääkäriltä leikkauslähetteen. Josta tuli myönteinen päätös, koska kriteerit julkiseen hoitoon täyttyivät.

Toki olisi voinut käydä niinkin päin, että kriteereiden täyttymisestä huolimatta en olisi päässyt leikkauksiin vaan olisin joutunut elämään sokealla silmällä/silmillä. Sen olisi huomannut jokainen käytöksestä ja olisin ollut todennäköisemmin jossakin hoidossa loppujen lopuksi.