Miksi musta on niin vaikea pitää? Miksi en saa YSTÄVIÄ?

Ongelmasi on se, että pidät itseäsi täydellisenä, etkä voi sietää sitä, että toisten epätäydellisyydessä peilaat itseäsi; alitajuisesti tajuat itsekin, että sinussakin on virheitä, jolloin heivaat frendin mäkeen.

muta jos olet mielestäsi samankaltainen kuin BB-Mira niin, siitä voi jo jotain päätellä, että lähes kukaan hänen asuintovereistaan ei pitänyt hänestä. Who knows why..

Ehkä olet suuttunut/loukkaantunut joillekin ystävillesi liian helposti tai sanonut liian suoraan? Useimmat ihmiset luultavasti ovat noissa asioissa " värittömämpiä" , ja jos sinä näytät sen " liian" suoraan, saattaa se karkoittaa ihmisiä, jotka eivät tahdo varoa sanomisiaan tms niin tarkkaan.



Ja kuten itsekin sanoit, ettei sinua kiinnosta tutustua tietynlaisiin ihmisiin koska heissä on jotain piirteitä joista et tykkää. Ehkä kannattaa kokeilla tutustua sellaiseenkin ihmiseen joka ei aluksi vaikuta kivalta, ensivaikutelma voi pettää.

Aika ilkeästi kuitenkin kai tarkoitit :(



Menestyvä= elämässä yleensä, ei ihmissuhteissa

Kaunis= siis pidän itsestäni huolta

Fiksu= myös tunneälyä...



Älkää heti ilkeilkö, tahtoisin rakentavaa keskustelua!

Jauhat itsestäsi ja " kuinka minä sen koen" loputtomiin? Tuppaudut liian äkkiä liian tutuksi/riiput? Itserakas? Et itse kestä kritiikkiä, mutta muille sanot suoraan?

ovat omia luonteenpiirteitäi, jotka syystä tai toisesta olet joutunut peittämään. Voi juontaa juurensa jo ihan varhaislapsuudesta.

Arvosteletko muita itseesi verraten? Onko sinulla kirkuvan huono itsetunto? Kaipaatko kavereiltasi vain kehuja ja kunniaa? Haluatko olla aina kaikessa paras ja sanoa viimeisen sanan?





Mietittävää :)

Päälleliimaamisen huomaa/haistaa aika nopeasti.



Tosin ymmärrän kyllä aika monet ihmiset ovat tylsiä ja ikäviä. Löydät varmaan ystäviä, kun löysäät ja jaksat antaa tilaa sille, että voit yllättyä, että joku ihminen (joka ei päällepäin vaikuta " sun tyypppiseltä" ihmiseltä) onkin yllättävän kiva ja hauska ja yhteinen aaltopituus löytyy.



Jaksa vaan, vaikka ei aina huvitakaan...

Ilmeisesti sitten olen jotakin noista, mitä kirjoititte. Mietin ja mietin, mutta itseään on kovin vaikea tarkastella objektiivisesti ulkopuolelta. Pitäisi kuulla nämä asiat muilta.



Mitä keinoja sitten olisi olla " tykättävämpi" ? Miten kehittää itseään? Onko joku terapia ainoa vaihtoehto :(?



Esim olen aika ehdoton ihminen..jos joku loukkaa pahasti tai pettää, en varmasti ota häneen yhteyttä. Jotenkin on tuntunut vain siltä, että enää ette kukaan kävele mun yli. Jotenkin tuntuu niin hölmöltä, että muut tekee ohareita ja sitten se olen aina ja ainoastaan minä joka soittelen perään:O?



ap

Tuppaudut seuraan ja sovit tapaamisia, vaikkei ihmisiä niin kiinnostaisi - eivätkä he kehtaa sitä sinulle suoraan sanoa. Siksi oharit?



Teeskenteletkö? Vedätkö jotakin roolia, että olisit muiden mielestä se " kiva tyyppi" ? Sellaisen huomaa...



Aitous, normaalisti etenevä kiinnostus muista sekä se, että jakaa jotakin itsestäänkin on yleensä hyvän ystävyyden perusjuttu. Ja huom! Ystävyys kasvaa ajan mittaan; on mahdotonta olla sydänystävä viikossa!

ap



en viitsi sanoa täällä, missä asustan nyt.. mutta postia saatte laittaa:



weeruska6@luukku. com

Kuunteli kyllä korvilla mutta ei sydämmellä. En silti vihannut häntä. Tavallaan pidin hänestä mutta voisi olla rankkaa olla sellaisen ystävä.

Mulla tuli samanlainen olo ja minä olin aina se joka soitteli eikä kukaan mulle. Minä olin se joka tuli toisten luo. Meille sen sijaan ei tullut kukaan tai melko harva. Huomasin jossain vaiheessa että itseasiassa vaikka olen muka avoin ja ihmisrakas niin minun on hyvin vaikea päästää ketään lähelleni. Kertoa oikeasti mitä pelkään...olen hyvin haavoittuvainen ja läheisriippuvainen.

Vieläkään se ei ole täysin " parantuntu" mutta ainakin tulen suht sinuiksi asian kanssa kun tunnen itseni paremmin ja tiedän heikkouteni.

Vierailija:

Ilmeisesti sitten olen jotakin noista, mitä kirjoititte. Mietin ja mietin, mutta itseään on kovin vaikea tarkastella objektiivisesti ulkopuolelta. Pitäisi kuulla nämä asiat muilta.

Mitä keinoja sitten olisi olla " tykättävämpi" ? Miten kehittää itseään? Onko joku terapia ainoa vaihtoehto :(?

Esim olen aika ehdoton ihminen..jos joku loukkaa pahasti tai pettää, en varmasti ota häneen yhteyttä. Jotenkin on tuntunut vain siltä, että enää ette kukaan kävele mun yli. Jotenkin tuntuu niin hölmöltä, että muut tekee ohareita ja sitten se olen aina ja ainoastaan minä joka soittelen perään:O?

ap

eli se ikuinen kakkonen. En kummi, kaaso, jne. Ja helposti unohdetaan kun vuosia kuluu, joulukortit lakkaa tulemasta ja viimein ne tekstaritkin.... En tiedä, kai minä vaan en ole tarpeeksi ihana.

Olen pääkaupunkiseudulta, onko muita " kummajaisia" täältä päin?

Vai laitatko oman ositteesi tänne. Mä en uskalla kun on mun nimellä.

Yritin avata luukun meiliä, mut en saanut sitä auki! Olisipa kiva ylläri jos oikeasti olisi postia joltakin:)



12 ehdotti siis tapaamista... Mä oon kyllä valitettavasti aika paljon kauempaa kuin Tre :/ mutta voitaishan vaihtaa kuulumisia ja suunnitella asiaa! Teillä Treella asujilla ainakin onnistuu tapaaminenkin hienosti!



Ilmoitellaan! Lähden nyt päiväksi pois mutta illemmalla voin yrittää meiliä auki.



t. ap



p.s en tiedä edes sopeudunko teidän joukkoon, mulla ei ole lapsia ja olen pian 25v... mut kiva jos huolitte!

Tässä vastaus AP-



ja muista, että kysyt tosi henkilökohtaisia asioita. Me vastaajat emme tunne oikeasti sinua, mutta kirjoittamasi antaa jotakin suuntaa millainen olet, ja koska emme tunne sinua, niin suodata vastauksia. Minun ja muiden,pliis:)



------

1. Menestys-

olet menestynyt ja se tuo kateutta. Valitse sellaisia ystäväiä, jotka tukevat sinua ja joita haluat itse tukea. Verkotoituminen muiden kaltaisesti kanssa kannattaa- vertaistuki. Esim. työpaikalta, harrastuksista voi löytyä todellisia UUSIA ystäviä.



Eli sinulle ollaan oltu Kateellisia!!





Harjoitus: etsi uusi verkosto-



----

2. Ylpeys/ tietoisuus menestyksestä

Suomalaiset ärsyyntyvät, jo joku kehuu itseään (vaikka olisikitkin oikeasti hyvä jossakin, ei kannata ääneen kuuluttaa... hyvä mieli tulee, kun tietää olevansa hyvä).



Vertaiset kannustavat helpommin kuin asiaa tuntemattomat- ystävien kannustava merkitys tulee tässäkin kohtaa esille...



Harjoitus:

Harjoittele nöyryyttä

(eli kaikkea ei tarvitse ääneen sanoa- olet hyvä ja tiedät sen- ja välillä joku muu voi onnistua sinua paremmin- sekin on elämää ja joskus on sairas ja joskus on väsynyt- sekin tuo nöyryyttä.)



-------



3. Suorapuheisuus-

vaikka tiedätkin/ oletatkin/ olevasi oikeasssa, ei sitä tarvitse aina sanoa ääneen- ihmiset loukkaantuvat- tai kadehtivat, että olet oikeassa-



Harjoitus:

Hienotunteisuutta. Älä ajattele ääneen.



PS: Olisi kiva kuulla, miten nämä harjoitukset toimivat kuukauden päästä.



T: Klaara



PS. lue positiivarit nettisivustoa , jos haluat lisävinkkiä kohti lisämenestystä:)

21- miksi haluat olla kummi- se tuo paljon velvollisuuksia? Ainakin minun on ollut äitinä vaikea saada kummeja liikahtamaan, kun apua tarvitsen...



---



Ystävyys vaatii jatkuvaa hoitamista- kun lähetätät joka joulu 25 joulukorttia, niin lähetä vaikka seuraavana jouluna niille, joilta sait kortin.



---



Itse lähetän joka joulu 25 korttia- enkä välitä saanko takaisin 25 korttia vai en. Itselle tulee hyvä mieli, kun lähettää.



---



Vahvista itsetuntoasi. Olet tarpeeksi hyvä omana itsenäsi. Ei kannata vertailla, Joku on hyvä jossakin ja joku jossakin toisesa asiassa.



KUKAAN ei ole täydellinen-löydät kyllä hyvän ystävän, kun olet itse hyvä ystävä.



Kun antaa, niin saa!

Onnea matkaan!

Jotenkin tunnen olevani kohtalontoveri. Olen jäänyt kovin yksin vanhemmaksi tullessani enkä koskaan ole oikein ymmärtänyt missä vika, jos missään, vaikka olen miettinytkin.



Elämä vain on sellaista nykyään, että kaikki eivät sinne sovi ja vähän erilaiset jäävät / jätetään ulkopuolelle. Yhteiskunnan rakenteet (esimerkiksi perheen ja suvun hajoaminen) tekee sen, että yksinäisiä on entistä enemmän ja kukaan ei tiedä miten heille tulee käymään jatkossa. Ei ole mitään aitoa, mikä pitäisi ihmiset yhdessä luonnollisista syistä.

Vierailija:

Miksi, kertokaa te!

MILLAINEN OLEN?

+

Ulospäin olen menestyvä, kaunis ja fiksu...

Olen herkkä, oikeudenmukainen, hauska, kiinnostunut mm muodista ja kahvittelusta, urheilusta, eläinrakas...

-

Toisaalta olen temperamenttinen, suorasanainen (mutta en henk. koht loukkaa), suutun aika nopeasti tai loukkaannun, mutta lepynkin sitten heti:) BBMira on aika samanlainen kuin minä.......

Tuntuu että lapsuudenystäville olen se ikuinen kakkonen, joka ei ole tarpeeksi rakas, joka ei kelpaa kaasoksi ei kummiksi, jolla ei ole hienoa kotia ja perhettä, joka ei kelpaa enää " piireihin" ... ääh..

Uusia ihmisiä tavatessa huomaan todella nopeasti ettei taaskaan kiinnosta tutustua ko. ihmiseen... Tai minua jotenkin ärsyttää hirveän monet piirteet ihmisissä...joten siksi olen aika yksinäinen..

Esim ärsyttää tietty itserakkaus, itsensä jatkuva kehuminen, semmoinen ettei huomioi toista, koska itse huomioin muita...

Kertokaa TE!!

Kuulostit aivan minulta enkä näe tuossa moittimisen aihetta laisinkaan!!

Minä sanoisin itseäni myös menestyjäksi, mutta en tarkoita sillä että olisin johtavassa asemassa missään tai rikas vaan, että minulla on niin paljon kunnianhimoa, että teen töitä saadakseni sen mitä haluan - oli kyse materiasta tai ihmissuhteista.

Zen Cafeń Älä tee -laulussa lauletaan: " Minä olen kova ylipuhumaan, tiedän miten ihmisille sanotaan, asioita joita ne tahtovat kuulla. Tähän meni multa vuosia tottua, mutta nyt kun olen niin taitava, en ajattele sitä juurikaan."

Kuvaa melko lailla minua! Osaan olla ystävällinen kaikille ja tiedän tasan tarkkaan miten kenellekin puhutaan jos jotain haluaa (miehelle, frendille, pomolle jne). Perseennuolijatyyppi en kuitenkaan ole, sillä vihaan toisten mielistelyä, jollei siinä ole mitään totuudenmukaista.

Pidän aina kavereitteni puolta enkä jätä heitä esim. baari-iltoina yksin, mutta en saa samaa kohtelua heiltä. Laitan kaksi esimerkkitilannetta:

Kuljen kadulla ystäväni " Jonnan" kanssa ja vastaan tulee työtoverini " Leena" , joka pysähtyy juttelemaan. Ensimmäiseksi esittelen Jonnan ja Leenan toisilleen. Jos Leena puhuu jostain työpaikkajuorusta, yritän selvittää sen myös Jonnalle että tajuaa mistä puhumme tai jos puhuu jostain työhön liittyvästä, pahoittelen sitä Jonnalle, että joutui kuuntelemaan.

Jos taas minä olisin ollut Jonnan tilalla kuvitellussa tapahtumassa, minä olisin koko keskustelun ajan seissyt ulkopuolisena kun hän olisi hihittänyt ja kikattanut tuttunsa kanssa.

Toinen esimerkki:

Lähden Jonnan kanssa baariin. Jonna on sinkku ja minä avioliitossa. Ikäeroa meillä on 3 vuotta, Jonna nuorempi.

Tarkoitus on juhlia naisten kesken ja bailata koko ilta. Näin se menee:

Alkuilta Jonnan luona, meikataan ja juodaan vähän. Mennään karaokebaariin ja siellä juodaan ja tanssitaan ja nauretaan laulajia. Sitten yökerhoon. Ensimmäinen tunti menee vielä jutellessa, jonka jälkeen Jonna alkaa pyöriä tuolissaan ja pälyillä mahdollista elämänsä miestä. Sitä vihaisempi hän on loppuiltaa kohden jollei ainuttakaan ehdokasta löydy. (Hän siis odottaa, että miehet tulevat juosten hänen eteensä, muttei tee asian eteen mitään, iske silmää tai MITÄÄN)

Minä yleensä siinä vaiheessa lähettelen tylsyystekstareita kotona olevalle miehelleni jos hän on hereillä tai katselen ympärilleni ja hymyilen, jos katseet kohtaavat jonkun kanssa. Tällä tavoin olen päässyt lähes joka kerta baarissa hitaille kun jonna taas ei. Moni tanssittajani on sanonut että kaveriani meinattiin tulla hakemaan, mutta on niin ylimielisen ja vihaisen oloinen ettei kukaan uskalla.

Jos tanssittajani haluaa jutella, pyydän hänet meidän pöytään ja sanon että keskustellaan niin että kaikki voivat osallistua siihen. Ilmoitan aina että olen varattu, mutta kaverini on vapaa.

Jos taas kaverillani lykästää, hän menee aivan toiselle puolen baaria saaliinsa kanssa ja minä istun loppuillan yksin tai ventovieraiden ihmisten kanssa pöydässä. Minua kaveri ei koskaan ota mukaan mihinkään.

Olen monesti sanonut että hän ehkä voisi joskus jonkun saadakin, jos olisi oma itsensä eikä esittäisi muuta kuin on. (hän ei ole koskaan kuukautta kauemmin ollut kenenkään kanssa, jos ihmettelette!)

No, tämän selostuksen tarkoitus oli vain valaista, miten minä aina ajattelen ensisijaisesti muiden tilaa kuin omaani.

Myös minä olen lapsuudenystävilleni aina kakkonen. Saan viimeiseksi tietää asiat, mutta minulle myös kerrotaan arkaluontoisimmatkin asiat, sillä olen luotettava. Jos jokin asia on salaisuus, se sellaisena myös pysyy. Osaan sen verran esittää, että jos joku asiasta vihjailee, voin sanoa ihan pokkana etten tiedä siitä mitään.

Olen ajatellut tuota kakkosena olemista myös niin että minulla on elämä nyt eri kaupungissa kuin lapsuuden ystävilläni ja vaikka soitamme ja näemme viikoittain, on kummallakin silti aktiivisempi elämä muiden kanssa. Ehkä ystäväni kokevat, että minä en ole tarpeeksi läsnä.

Minä myös suutun ja lepyn nopeasti, jos on kyse pikkuasioista. En kuitenkaan vertaisi itseäni BB Miraan, sillä hänellä se mielialojen ailahtelu meni vähän yli hilseeni...

Jos taas on kyse siitä, että joku on pettänyt luottamukseni tms. voi olla etten anna ikinä anteeksi. Kaksi hyvää ystävää olen niin menettänytkin, kun loukkasivat minua syvästi ja eivät tähän päivään mennessä ole anteeksi edes pyytäneet.

En siis kaveeraa kenen kanssa tahansa.

Sanon kärkkäästi mielipiteeni, varsinkin jos olen erimieltä ja jos tiedän jostain asiasta olevani 100% oikeassa ja toinen väärässä.

En siedä tyhmiä ja uusavuttomia ihmisiä. Saatan näyttää ylimieliseltä, kun on kyse em. asioista jonkun kanssa. Etenkin se raivostuttaa, jos jollekin on näytetty/kerrottu joku asia monta kertaa eikä yhtään viitsi panostaa asiaan vaikka se olisi pakko tehdä.

Ihminen, joka ei myöskään tiedä mitään mitä maailmalla ja omassa kaupungissaan tapahtuu, on tyhmä!

Se, mikset ap saa ystäviä, johtuu siitä, että mielenkiintoisia ihmisiä on harvassa, emmekä me aina valitettavasti kohtaa kuin näitä tyhmempiä ;)