Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon mustasukkaisuudesta?
Mustis84
16.03.2023 |
Olemme vajaa nelikymppinen pariskunta. Muutama lapsi joista vanhin on teini-ikäinen ja nuorin muutaman vuoden vanha. Parisuhteemme on ollut hyvä. Minä, mies, olen sairastanut paljon fyysisiä sairauksia mutta myös ollut vuosia masentunut suhteemme aikana mutta nyt muutaman vuoden hyvässä kunnossa ja työelämässä.
Vaimoni on alkanut viimeisen vuoden aikana viettää huomattavasti enemmän aikaa ystäviensä kanssa bilettäen ja harrastaen. Tuo on ollut hyvä asia, vaimoni on ollut paremmalla tuulella, onnellisemman oloinen ja seksielämämmekin on ollut parempaa kuin koskaan. Muttatämä muutos on aiheuttanut minussa ahdistusta ja pelkoja. Olen yrittänyt parhaani, että en ole käyttäytynyt mitenkään mustasukkaisesti ja onnistunut siinä kohtalaisen hyvin. Tiedän, että nuo on ihan normaaleja asioita ja tärkeää viettää aikaa myös ystävien kanssa. Tiedän, että voin luottaa vaimooni ettei hän esimerkiksi petä minua. Molemmat olemme kohtuu hyväpalkkaisissa töissä ja taloustilanteemme on hyvä, varmasti keskimääräistä parempi. Vaimoni ilmoitti pari viikkoa sitten, että haluaa vaihtaa alaa ja lähteä kouluun. Tuo opiskelu tarkoittaisi sitä, että hän olisi viikot toisella puolella suomea muutaman vuoden. Pärjään lasten kanssa yksin, siinä ei mitään ongelmaa. Ja tuen vaimoani siinä että haluaa edetä työurallaan ja jatkaa opiskeluja.
Ongelma on se tunnepuoli. Pelkään, että hän löytää jonkun paremman esimerkiksi opiskelukavereista. Meillä ei ole ollut aina helppoa ja hän on joutunut kannattelemaan ja hoitamaan minua vuosia on olin sairas. Että hän näkee jossain "helpompaa ja normaalia" elämää. Siis tämä on minun ongelma ja vaimoni ei ole mitenkään syyllinen. Mitenköhän tästä pääsisi eroon? Ahdistaa ja masentaa. Olen kyllä kertonut näistä tunteistani vaimolleni ja hän on sanonut että arvostaa että kerron rehellisesti miltä tuntuu mutta hän ei oikein ymmärrä että miksi koska hän ei ole mihinkään lähdössä perheestä / parisuhteesta ja rakastaa minua ja perhettämme.
Onko joku ollut koskaan vastaavassa tilanteessa? Olisiko jollakin mitään ideaa miten ratkaisisin tämän ongelman joka on minun alitajunnassani ja tunteissani.
Kommentit (6)
Ehkä joku itsehoito kirja, jos ei terapiaan ole halukas menemään?
Tuo hylkäämisen pelkohan on joku tunnelukko, tutustuisitko niihin? Tunne lukkosi -kirjan lukemisesta voisi vaikka aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan helvetti! Opetelkaa lyhentämään tekstiä. Ei ketään kiinnosta lukea teidän maratooni jaarituksianne. Ohi!
Opettelisit lukemaan. Meneehän tuon lukemisessa koulut käyneellä ihmisellä keskimäärin se 1.5-2 minuuttia. Mielestäni hyvin kirjoitettu teksti josta kokonaisuutta ajatellen ei olisi mitään tarvinnut jättää pois.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku itsehoito kirja, jos ei terapiaan ole halukas menemään?
Tuo hylkäämisen pelkohan on joku tunnelukko, tutustuisitko niihin? Tunne lukkosi -kirjan lukemisesta voisi vaikka aloittaa.
Noista ei ole mitään apua. Voihan niitäkin lukea, ei se haitaksikaan ole, mutta pelkästään lukemalla tai edes lukemalla ja pohtimalla ei mikään muutu. Kyllä minä kannustaisin menemään parisuhdeterapiaan ja kommunikoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku itsehoito kirja, jos ei terapiaan ole halukas menemään?
Tuo hylkäämisen pelkohan on joku tunnelukko, tutustuisitko niihin? Tunne lukkosi -kirjan lukemisesta voisi vaikka aloittaa.
Noista ei ole mitään apua. Voihan niitäkin lukea, ei se haitaksikaan ole, mutta pelkästään lukemalla tai edes lukemalla ja pohtimalla ei mikään muutu. Kyllä minä kannustaisin menemään parisuhdeterapiaan ja kommunikoimaan.
Samaa mieltä. Olen lukenut kyseisen kirjan, jonka avulla sain tietää että minulla on hylkäämisen tunnelukko. No, tiesin ilman kirjaakin että pelkään hylkäämistä. Sitä, miten asiasta pääsee eroon, kirja ei kertonut.
Olen mustasukkainen nainen, eikä minulle ole kovin hyviä neuvoja koska en ole itsekään päässyt eroon mustasukkaisuudesta.
Eniten minua on kuitenkin auttanut se, että olen panostanut elämässäni sellaisiin asioihin jotka eivät ole riippuvaisia siitä onko mieheni kanssani vai ei. Pyrin tekemään elämästäni sellaista, ettei se romahda vaikka hän löytäisi paremman. Pyrin siihen että hän on elämässäni ihanaa ekstraa, mutta oman hyvinvointini perusta olen minä.
Tässä olen jollain tapaa onnistunutkin ja usein pahimmat mustasukkaisuuskaudet ovat tällä lieventyneet. Teen ihan mielikuvaharjoittelua tämän eteen. Kuvittelen miehen lähtöä, jätetyksi tulemista. Alkuun tuntuu kamalalta edes ajatella, mutta jossain vaiheessa sen hyväksyy yhdeksi mahdollisuudeksi elämässä. Toki vastapainoksi kuvittelen myös onnellisia asioita ja yhteistä tulevaisuutta.
Miehelleni en puhu mustasukkaisuudesta koskaan. En vain usko että siitä on apua, vaan päinvastoin.