Lue keskustelun säännöt.
Ihan hirveä työ ja sekava pomo, miten selviytyä? Irtisanoutuminen tyhjän päälle?
09.03.2023 |
Aloitin tässä työssä vähän ennen joulua. Sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä odottamatonta, esimerkiksi uusi pomo on tullut ja lisäksi rekrytoinnissa läpikäydyt työtehtävät eivät ole toteutuneet ja todelliset tehtäväni ovat jotain ihan muuta, sellaista mitä en ole tehnyt ja mulla on ihan tajuton ahdistus. Pomo koko ajan hönkii niskaan ja vaatii ottamaan vastuuta mutta huseeraa sitten kuitenkin itse koko ajan ja tekee päätöksiä ja delegointeja mun tontiltani. Hän pomppii paikasta toiseen ja tykittää koko ajan uutta toimintoa ja tehtävää kaikille ja mulle ainakin on epäselvää oikeastaan koko toimenkuvani. Tilanne on täyskaaos ja mulla on ihan burnout-olo koko ajan. En jaksa arkena yhtään mitään ja olen niin vihainen koko ajan etten enää tunnista itseäni. Tiuskin perheellekin. Koko elämä tuntuu ankealta tuon työn takia.
Tekisi mieli ottaa loparit ennen kuin mut irtisanotaan, sellainen fiilis on. En voi vedota rekryyn, kun rekrytoija ei ole enää talossa. Olen sanonut monta kertaa mikä se mun koulutus ja osaaminen on mutta joudun jatkuvasti ihan muihin tehtäviin ja sitten valitetaan, että pitäisi tehdä enemmän.
Onko joku irtisanoutunut tyhjän päälle? Oon nyt aktiivisesti laitellut hakemuksia mutta mitään ei ole vielä poikinut sekään mutta joku ulospääsy täytyy olla.
Kommentit (20)
Ota vaan ihan rennosti. Voi myös nautiskella, kun näkee miten hullu joku voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: Älä ota turhaa stressiä. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Mutta se on yksi duuni vaan. Tee töissä se minkä voit, älä enempää. Jos joku asia jää hoitamatta tai tehtyä huonosti niin sitten jää. Pahimmassa tapauksessa saat lopputilin, mutta mitä sitten? Pääsetpä ainakin pois. On ihan okei ottaa rennommin. Ei kannata sairastuttaa itseään työn takia.
Panosta siihen uuden paikan hakuun.
Karenssi on nykyään 45 päivää jos irtisanoudut itse. Siitä selviää kyllä jos tilanne töissä on ihan mahdoton.
Itse olen päälle 50 v ja vastaavassa tilanteessa otin rohkean loikan tyhjään ja irtisanouduin. Olin hakenut töitä, mutta ei onnistunut, joten irtisanoutuminen oli varsin tyhmänrohkeaa, mutta oikeasti paras teko ikinä! pääsin rekrytoivan koulutuksen kautta uuteen, parempaan ja parempipalkkaiseen työhön. Pääsin eroon työtehtävistä, jotka ei vastanneet mun koulutusta/kokemusta, joten loikka kannatti. Suositten lämpimästi!
Ennemmin ottaisin sairaslomaa, kuin irtisanoutuisin. Onko tilanteesta mahdollista käydä läpi ylemmän esimiehen kanssa ja sanoa, että kaipaat selkeyttä työtehtäviin?
Kiitos, olipa kannustavia viestejä. Olen vähän herkkis ja mietin, millaisen massiivisen kolauksen sieluni ja ammattiylpeyteni saisi potkuista. Se on ainoa asia, mikä mietityttää. Säästöjä on kyllä puskurina, että voisin elää tulottomana muutamia kuukausia mutta se potkujen saaminen olisi ehkä hirveintä mitä voisi elämässä tapahtua sairastumisen, menetyksien tms. jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt pääni puhki, olisiko meillä joku jolle puhua mutta tuo ylin esimieskin on vaihtumassa uuteen ja siinä on nyt väliaikaisena henkilö, joka ei ns. tiedä mitään mistään eli sille on turha jutella asiasta. Kenelle voisi puhua, työkaverit ovat samoilla linjoilla tuon sinkoilun ja sekoilun suhteen mutta eipä se nyt auta.
Olen perunut kaikki kivat menot, en vaan jaksa eikä kiinnosta mikään. Tuttu melkein teeskentelyltä nauttia jostain kun iso osa arjesta on tuota painajaista.
Kehtaako tässä saikuttaa (fyysisiä oireita ja syitä olisi kyllä) kun on vasta aloittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomohan se vasta hermostuneelta vaikuttaa, toivottavasti kyse on vain keltaisesta nenästä. Muutosten jälkeen voi kuitenkin tulla tyvenempää, että jos odottaisi sitä uutta pomon pomoa tässä vaiheessa? Alku aina hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt pääni puhki, olisiko meillä joku jolle puhua mutta tuo ylin esimieskin on vaihtumassa uuteen ja siinä on nyt väliaikaisena henkilö, joka ei ns. tiedä mitään mistään eli sille on turha jutella asiasta. Kenelle voisi puhua, työkaverit ovat samoilla linjoilla tuon sinkoilun ja sekoilun suhteen mutta eipä se nyt auta.
Olen perunut kaikki kivat menot, en vaan jaksa eikä kiinnosta mikään. Tuttu melkein teeskentelyltä nauttia jostain kun iso osa arjesta on tuota painajaista.
Kehtaako tässä saikuttaa (fyysisiä oireita ja syitä olisi kyllä) kun on vasta aloittanut.
Työterveyshuollossa voi käydä juttelemassa vaikka ei tarvisikaan tai olisi valmis sairaslomalle.
Mulla oli myös pomo joka alkoi puuttumaan kaikkeen. Mikromanageroi ja muutteli asioita joita oli sovittu. Sekoitti kaiken ja aina sai olla varpaillaan. Haukkui meitä työntekijöitä toisillemme selän takana ja sitten jälkeenpäin vertailimme että mites se oli tällä viikolla haukkunut.. Tyyppi oli kävelevä katastrofi ja kun oma terveyteni alkoi olemaan uhattuna, irtisanouduin. Ei ollut töitä katsottuna valmiiksi, vaikka olin pitkään etsinyt. Siitä kolme kuukautta ja olin nykyisessä työssäni. Siitä kolme kuukautta ja minut vakinaistettiin.
Joku piti minustakin huolta, joten sinustakin pidetään. Ole rohkea ja nouse barrikadeille oman itsesi puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli kerran ihan täysin seko pomo. Taisin olla jo viides sijainen, enkä ihmettele yhtään. Kuukauden katselin ja sitten aloin hakea muita töitä.
Ap:na pitäisin tuota nykyistä työtä ns. työnhakutyöpaikkana, koska työssäkäyvä työllistyy helpommin kuin työtön. Käy työterveydessä hakemassa sairaslomaa stressistä ja aloita työnhaku. Tsemppiä. Kannattaa todellakin vaihtaa työpaikkaa!
Mulla oli kerran ahdistava työilmapiiri ja se oli pelastus että mut lomautettiin. Löysin sitten hyvin pian uuden työpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea uusia paikkoja aktiivisesti kuten olet jo tehnytkin, ja jos tuntuu tosi pahalta vain irtisanoutua vaikka tyhjän päälle. Nyt on kuitenkin hyvin paikkoja auki, ainakin omalla alallaani ei meinaa edes löytyä työntekijöitä, ihan toinen tilanne mitä 5 v sitten.
Olin vuosikausia huonon esimiehen alaisena. Aluksi syytin kaikesta itseäni ennen kuin tajusin että kaikilla muillakin oli ihan yhtä hankalaa hänen kanssaan. Juuri kun olin kyllästymässä täysin hänet siirrettiin sivuun ja tilalle tuli uusi. Sitä sitten katselin hetken aikaa vain todetakseni että hän oli vielä huonompi minkä en uskonut olevan mahdollista. Minulla kävi onni siinä mielessä että juuri kun mitta tuli täyteen aukesi aika lailla minulle täydellinen paikka ja sain sen. Vaikka taakse jäi monta ihanaa työkaveria, jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähteä jo vuosia sitten. Nyt uudessa paikassa saan enemmän palkkaa ja tuntuu ihan absurdilta kun esimies tietää mitä teen ja jopa arvostaa sitä. En ole tottunut saamaan mitään arvostusta tai kiitosta työstäni, tuntuu suorastaan hämmentävältä kun sitä näiden vuosien jälkeen saa. Ei pitäisi olla vahingoniloinen mutta vähän silti olen kun vanhassa työssä entisestä ryhmästäni häviää ne fiksut ihmiset pikkuhiljaa ja esimies alkaa olla aika pulassa nyt kun tosiaan niitä uusia työntekijöitä ei ole helppoa saada.
Kannattaa vaihtaa.
Lähtisin pois.
Joskus oli samankaltainen tilanne eräässä työpaikassa.
Aloittaessani annettiin vastuu-alue.
Ei kuitenkaan selvinnyt mitä tarkalleen minulta odotettiin, en aina edes tiennyt mitä piti tehdä. Yritin selvittää asiaa, mutta tietoa ei tullut.
Samalla pompoteltiin eri paikkoihin toisten alueille ja annettiin lisäkeikkoja.
Työnkuva oli sekava.
Työilmapiiri oli myös ahdistava ja johtamisessa puutteita.
Stressaannuin töissä ja työ alkoi vaikuttamaan negatiivisesti muuhun elämään.
Lopulta ahdistuin ja irtisanouduin.
Onneksi löytyi melko pian toinen parempi työpaikka.
Ehkä sinnittelisin hetken ja hakisin samalla töitä. Tosin kuulostaa kyllä aika pahalta, miten työ nyt jo vaikuttaa elämääsi ja vapaa-aikaasi, joten voisin harkita myös tyhjän päälle jättäytymistä. Terveyttäsi älä uhraa työpaikan takia.
Itselläni vähän samanlainen tilanne.
Tuntuu että pomo hönkii niskaan koko ajan.
Yritän parhaani hoitaa loppuun mutta ei oikein omalla työtunti määrällä siihen pysty.
Sitten saan palautetta häneltä kun en hoida loppuun.
Ei riitä motivaatio siihen että joku kiukuttelee/saati tuntuu että puhutaan selän takana.
Tässä alkaa olla työterveys vaakalaudalla koska työnmäärää ei nähdä vain vähätellään asiaa...
Olen myös maininnut asiasta.
Joskus olen ollut puhuttelussa :)
>Minussa se vika on
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki Pieksämäellä?
En ole Pieksämäeltä kaukana.
Ei se mitään jos sinut irtisanotaan, kun silloin sinä et ole itse aiheuttanut työttömyyttäsi ja sinulla on oikeus työttömyyskorvaukseen.