Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä ollut aikoja kun olette olleet aivan hukassa itsenne kanssa? Minä olen aivan hukassa ja peloissani elämäni suunnasta.
07.03.2023 |
En voi mitenkään luottaa itseeni enää ja kaikki yrittäminen on jäänyt. Ei ole selkeää päämäärää enkä oikein osaa tehdä mitään.
Olen lihonnut tosi paljon, pelannut rahani, juonut älyttömästi. En käy töissä enkä opiskele. En oikeastaan käy edes ulkona, en liiku enkä näe ihmisiä (ellen ole sitten viettämässä alkoholin säväyttämää iltaa).
Laskuja en varmaa voi kohta enää maksaa, jos annan senkin lipua niin ulosotto tai ainakin suuret maksuvaikeudet on seuraavaksi vuorossa.
Ystäviä ei oikein ole ja sekin joka on viime vuodet ollut läheisin, oli minua kohtaan todella alentava ja myrkyllinen suhde ylipäätänsä. Siitä suhteesta olen pyrkinyt eroon. Alkoholistakin toivon pääseväni kokonaan kuiville.
Terveys on siis huono ja työ - missä olin ennen reipas ja ahkera. En edes koe osaavani mitään ja tuntuu suurelta kynnykseltä lähteä edes työelämään, alalle joka ei edes sovi minulle mutta en voi heti lähteä opiskelemaan taas uutta ammattia. En edes tiedä mitä haluaisin tehdä. Koko elämäni vaikuttaa vieraalta ja siltä, ettei mikään osa-alue tyydytä minua tai ole mitenkään sitä mitä oikeasti potentiaalisesti voisin olla.
En oikeastaan pidä huolta itsestäni kunnolla. Herään kun herään, olen kotona vain. Vähän siivoilen, käyn suihkussa niinpä päivinä kuin jaksan, pesen hampaat silloin kun jaksan vaikka en edes tee mitään, ei oikein impulssia tekemisään löydy tai kiinnotus mikälie.
Olen ihan vastakohta ihmisenä siihen mitä olen vaikka ollut viisi vuotta sitten. Ainakin touhusin ja kävin töissä mutta nykyään olen ihan helkkarin pihalla omasta itsestäni. Välillä minusta tuntuu, että tämä on vain unta eikä kaikki mitä nyt näkyy, niin ei voi olla totta. Kaikki kuitenkin on totta ja häpeä saa kuoreensa enemmän.
Onko kukaan teistä ollut hukassa elämässään, niin, ettei mitään kiintopistettä tunnu enää olevan?
Kommentit (12)
Em moo rahojani hukkahan pannu - moon ne kortilla pelannu ja juonu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken aikaa.
Kaikki menee vain rutiinilla, tärkeintä huolehtia itsestä vaikka pakolla.
Samalla kuitenkin kun kirjoitan, niin huomaan, että vaikka olen peloissani ja ihmeissäni tästä elämästäni niin kuitenkaan se ei "herätä" minua. Se ei saa aikaan suurempia fiiliksiä tai sitä pakkoa, että nyt nousen ja muutan kaiken. Olen vain asenteella, että näin tämä nyt on ja alitajunnassa ahdistunut fiilis eikä tietoakaan miten itse osaan ohjata elämää mihinkään suuntaan. Olen tavallaan luovuttanut ja samalla silti päässäni yritän ratkaista tätä tilannetta. -ap
En oikeasti tiedä, että mitä hittoa teen itseni kanssa. Samalla huomaan ajatuskehää, jossa ivaan ja mietin miten paljon vihaan itseäni. Koko tämä minuus on ihan riekaileina.
Etsin välillä syyllistä ulkopuolelta, esim. narsistista joka oli väkivaltainen ja josta kaikki nämä ongelmat oikeastaan sai alkunsa. Sitten mietin traumoja ja sitä, että en saanut hyviä eväitä elämään alkoholin säväyttämän ja aika moniongelmaisen lapsuuden johdosta. Välillä inhoan, vihaan ja olen epätoivoinen enkä tiedä mihin sysäisin ne tunteet. Itseni vihaamiseen vai muiden. Käyn ihan ihmeellistä kehää ajatuksieni kanssa ja sitten yritän meditoida ja päästä eroon kaikesta ajatustulvasta. Joskus tekisi mieli huutaa. -ap
Ota pieniä päämääriä. Ensin vaikka asunto siistiksi, sitten itsesi, sitten joka p tunti ulkona....siitä se lähtee. Käy kerran vaikka kk kahvilassa alkuun.
Kaikilla taitaa olla tällaista vaihetta välillä. Jo se että sinua hirvittää kertoo miten terve olet, pelko on terve. Eli nyt sitten vaan tunti ulkona-älä neuvottele itsesi kanssa siistinä pysymisestä ja ulkoilusta. Pakota ne muu tulee sivussa. Laita lenkillä jotain kehittävää luurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää päättää lopettaa juominen. Se on ihan hirveää myrkkyä mielenterveydelle (ja kropalle).
Sitten kannattaisi koittaa päästä työkkärin johonkin kurssille, ei pupukurssi mutta esim kahvilatyöntekijä, kaupan ala, muutaman kk kurssi joita aina välillä järkätään. Minulle auttoi koska sain sosiaalisia kontakteja ja järkevää tekemistä päivittäin.
Ei sen tekemisen ole pakko olla "sun juttu", kunhan pääset suosta eteenpäin niin hahmotat sitten lisää.
Aloita vaikka siitä että käyt kävelyllä pari kertaa viikossa ja haet noihin koulutuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsit selvästi jonkinasteen masennusjaksosta, tiedän kuullostaa tylylle, mutta hea apua.
Oikeasti, huuda vaikka sille hoitajalle tai lekurille APUA! Ja kun saat apua, se ei toimi simsalapim, vaan anna ajan, terapian ja jopa lääkeen auttaa. Ulkoile ja vaikka päätä opiskella joku kieli tms. eli joka päivä eteenpäin pienin askelin. Tulee päivä että valo voittaa,
Lisään tähän vielä, jos hiukankaan tunnet vetoa, niin ala käymään jumalanpalveluksissa joko kirkossa, tai ns. vapaissa suunnissa. Pyydä Jeesusta auttamaan sinut ylös suosta.
Löytyisikö täältä jotain kiinnostaa luettavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä saa kans apua
https://www.mtkl.fi/toimintamme/tapahtumat-kurssit-koulutukset/tapahtum…
Olen yrittänyt auttaa sua monta kertaa, enää en viitsi. Sun täytyy vaan kokea todella syvä pohja, ihan sama mitä sulle tässä vaiheessa sanoo.
Alue: Aihe vapaa
Onko sulla kännykkä-, netti- ja palstariippuvuus? Jos on, niin kantsii alkaa siitä, että hoitaa sen ensin pois.