Harmittaako teitä koskaan nähdä tv:ssä tai lehdissä opiskelu- tai koulukavereitanne?
Jotka ovat siis menestyneet itseä paremmin? Minun on pakko tunnustaa, että nyt neljänkymmenen jälkeen olen jotenkin kai tajunnut, että minä en koskaan...
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt muita kun itseni televisiossa ja lehdissä.
Olin tokaluokalla eka kerran telkkarissa.
Muutaman menestyneen tutun lapsuus- ja nuoruusvuosilta olen lehdissä ja muissa medioissa nähnyt.
Olen iloinen, että heillä on mennyt hyvin. Erityisen iloinen olen, kun köyhän perheen lahjakas lapsi on menestynyt.
Nytpä muistui mieleeni, että eräs koulukaverini ala-asteelta oli tv-meteorologina vuosia sitten.
Kuolinilmoituksissa heitä on lähinnä näkynyt. Ei harmita, kun en ollut heidän kanssaan mitenkään läheinen.
Itseasiassa just viikolla näin kävi ensimmäisen kerran yhden luokkakaverin lehdessä, oli paikkakunnallaan tienannut sinä vuonna miljoonan. Yrittäjänä toimiva, joskus aikoinaan hänen isoisänsä perustamassa firmassa. Yllätyin itsekin reaktiostani, olin sitä mieltä että hieno juttu, hän oli yläasteaikana rauhallinen ja vaatimaton heppu, vaikka ulkoa näki että fyrkkaa oli jo tuolloin kun aina oli pakasta vedetty mopot, prätkät, autot jne.
En pidä itseäni menehtyneenä vaikka just ja just yllän ylimpään palkansaajien tulodesiiliin. Enemmän se kertoo siitä kuinka pienet palkat Suomessa on, kuin minun menestyksestäni.
Oikeasti lahjakkuudella ei ole väliä, vaan itsevarmuudella ja röyhkeydellä. Toki moni voi olla lahjakaskin, mutta menestykseen nuo kaksi jälkimmäistä on paljon tärkeämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti lahjakkuudella ei ole väliä, vaan itsevarmuudella ja röyhkeydellä. Toki moni voi olla lahjakaskin, mutta menestykseen nuo kaksi jälkimmäistä on paljon tärkeämpiä.
Ainakin jossain määrin tämä pitää paikkansa.
No ei se lehdissä tai telkkarissa esiintyminen ole menestyksen mittari.
Ei, enkä ole kysynyt kavereilta harmittaako heitä nähdä minua
Yksi meni hyviin naimisiin ja mitä ilmeisimmin avioero oli hyvä. Käteen jäi erittäin tunnettu sukunimi ja sisussuunnittelijan remontoima koti, jota lehdessä esiteltiin.
Yksi on erittäin tunnettu televisiokasvo, sellainen mukava, puolisokin koulukavereita.
Ainoa, ketä kadehdin on ei julkisuudessa näkyvä yritysmaailman huippu, erittäin koulutettu ja mahtava ura.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtäkään koulukaveria näkynyt muualla kuin vuosia sitten poliisi TV;ssä kun yhtä etsittiin murhasta epäiltynä ja toista jostain muusta syystä. Ei todellakaan käyny kateeksi oon vaan onnellinen et oon päässyt hengissä pois itä Helsingistä.
Ai unohdin kokonaan nämä näistä syistä julkisuudessa näkyneet. Niitäkin on muutama.
Minun luokkakaverini eivät ole suuremmin olleet esillä missään.
Onko lehdessä tai tv:ssä näkyminen menestymisen mittari? Olen menestynyt työelämässä hyvin, mutta en todellakaan haluaisi näkyä lehdissä tai tv:ssä. Välillä joudun antamaan lausuntoja toimittajien kysymyksiin, mutta se on lähinnä työhön liittyvä velvollisuus.
Välillä olen nähnyt heitä otsikoissa. Tappoja, huumetuomioita, talousrikoksia jne.
Käytännössä juuri ne ilkeimmät/huomiohakuisimmat on hakeutuneet julkisuuteen.
Esim narsistit on hyviä työnhakijoita.
Ei harmita silä olin lehdessä ~25 vuotta sitten.
No, tiedän olevani luonteeltani sellainen, että en halua esim. johtaa mitään, enkä olla esillä enkä muutenkaan puuttua muiden asioihin, enkä tehdä jotain "uraa". Varmasti älyä riittäisi "korkeisiin" tehtäviin, mutta kun ei kiinnosta.
Miksi olisin kateellinen muille, joita tällaiset työt kiinnostavat? Hyvä vaan, jos löytää itselleen sopivan homman.