Töissä ällöttää - ketään ei kiinnosta mun työ tai elämä

Kateelliset akat hiillosti mut ulos. En oo vieläkään selvinnyt traumoista ja aikaa kulunut jo yli vuosi. Koita jaksaa tai vaihda sairaasta ympäristöstä pois.

Palasin itse hoitovapaalta takaisin vanhaan tuttuun paikkaan, mut organisaatiomuutoksia tietty oli tehty. Huono ilmapiiri oli tullut yt:n jälkeen. Mulle oltiin kateellisia, kun sain hoitovapaalta palata vanhaan työhön ja muita oli irtisanottu.

Tein suuren virheen, kun palasin kys. paikkaan takas. Lähdin kyllä nopeasti kiitään, kun huomasin, et minä en ilmapiiriä saa muutettua. Mulle oltiin mun henk. koht jutuista kateellisia. Raha, ulkonäkö, lapset jne. Oli aivan hirveetä, kun en oo missään työpaikassa ollut ikinä syrjitty. Kyllä kolahti itsetuntoon.



Ap, ymmärrän sinua todella hyvin. Itse palasin vanhaan muuttuneeseen työpaikkaan 3 v tauon jälkeen ja jouduin siellä todella piinaavaan tilanteeseen.

Toivottavasti löysit jonkun paremman paikan. Minä joudun huomenna taas aamulla nousemaan kauhu takaraivossa töihin. Olen ihan itsevarma muussa elämässä jne. mutta täytyy kai kovettaa tunnepuoli ja alkaa taistella omista oikeuksista myös työelämässä - ennen on pärjännyt nornmaalisti ilman outoa itsensä korostamista. Noh. kyllä minä varmasti selviän, halusin vaan ottaa puheeksi, että jos teille töihin ihmiset tulee uusia, niin se on aika tärkeää että hänet hyväksytään :) -ap

sellaisessa paikassa töissä ja kun sopimus päättyy, tämä naikkonen nostaa kytkintä ja häipyy, ne ei vaan vielä sitä tiedä....

minusta välitetään kyllä ihmisenä mutta minun töistä ei ole kyllä kiinnostunut yhtään kukaan.

koska pelkäävät menettävänsä jotain jo saavuttamaansa ja ovat jo valmiiksi kateellisia? Mulla tulee kyllä ensimmäisenä se mieleen. Ei sinussa ole mitään vikaa, vika on siellä pelokkaissa epävarmoissa ihmisissä jotka yrittää olla mahdollisimman ylpeitä ja pitää sulta jalat maassa jotta äkkiä rupeisit itsekin uskomaan että ketään ei kiinnosta??? Entä jos vaan olet reipas rento meininki päällä, moikkailet ja menet juttusille ja sillä tavalla pikkuhiljaa jatkat... ehkä se siitä! TSEMPPIÄ!!!

Uutena myös työpaikassa ja melko turhautunut ja ulkopuolinen olo. Tämä on minulla myös ensimmäinen näin rankka kokemus. Olen nyt päättänyt olla välittämättä kummemmin tästä jutusta, teen työt ja sillä siisti. Tsemppiä meille hylkiöille!

seurallisena ihmisenä kovasti mietin. myös mieheni on ihmeissään asiasta, ei voi uskoa, että minua kohdeltaisiin näin.. olen ollut heille mukava ja tervehtinyt, aloittanut keskusteluja jne. Se loukkaa eniten, että kysymyksiin vastataan viiveellä, aikatauluista ei kerrota (jään esim. pois kokouksista tämän takia!) ja esim. syömään mennää ilman minua salassa. huh kuinka ärsyttää! Minut on palkattu hyvin ylhäältä käsin, mutta olen heidän kanssa tasavertainen. eivät ehkä kestä sitä etteivät rekrytoineet minua.

nosta nokkas ja anna huutia niille, näytä et sua ei häiritte ja annat mennä vaan. Kyllä ne jossain vaiheessa huomaa et ei ehkä olis kannattanu olla ynsee... voivat olla sitä kaikille uusille huomaamattaan. Tyypillisiä suomalaisia... huokaa...

Ihana kuulla muutama ystävällinen sana ventovierailta. Olen vollottanut tilannetta ystävilleni ja miehelle.. mutta silti piristää.



Ottakaa nyt ihmiset uudet työkaverit avosylin vastaan, eihän se teiltä pois ole. :)

että uudet työntekijät koetaan aluksi " tunkeilijoina" . Pikkuhiljaa alat sitten kuulua kalustoon ja saat tuttuja! JAtka omaa linjaasi vaan ja pää pystyyn! Kyllä se siitä!

Ällöttää kaiken maailman harjoittelijat ja uudet - mitä te meille tulette, ei kiinnost!

Kyllä aika tekee tehtävänsä ja niinku joku sanoiki tuossa et miksi meille tulee aina uusia??? Se voi olla just niin kankeeta ja ei haluta ottaa porukkaan ku luullaan et se jotain on itseltä pois... sitten huomaavat että antosampaa oli kuitenkin porukalla ja kun oppii tuntemaan. Tuulta päin! Terv 3