Mikä minussa on vikana, kun lapsi ei usko ennen kuin suutun?

Nätisti sanotaan yhden kerran ja sitten tapahtuu.

Ei mitään. Noin lapset usein kohtelevat äitiään. Isän käskystä uskovat heti.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Noin lapset usein kohtelevat äitiään. Isän käskystä uskovat heti.

Meillä isän käskyjä ei kyllä uskota ollenkaan, että väärässä olet.

Ap

Onko sulla käskyjen vastapainoksi myös positiivista vahvistamista? Pitäis myös huomioida, kun lapsi toimii oikein. Kun iso osa sun ja lapsen kommunikoinnista on käskyjen jakelua ja kinaamista, lapsi vaan heittäytyy vastahankaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Noin lapset usein kohtelevat äitiään. Isän käskystä uskovat heti.

Meillä isän käskyjä ei kyllä uskota ollenkaan, että väärässä olet.

Ap

Miksei? Ei ole hyvä juttu. Meillä jossain vaiheessa jälkikasvu yritti tuotakin, että saisiko rintaman rakoilemaan. Silloin täytyy ilmoittaa heti, ettei maksa vaivaa. 

Miksi tuskailet omaa tilannettasi, jos miehen tilanne on vielä paljon pahempi? Oletko teeskennellyt kuuroa ja sokeaa, ettet ole tukenut häntä ja vaatinut tottelemaan? 

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla käskyjen vastapainoksi myös positiivista vahvistamista? Pitäis myös huomioida, kun lapsi toimii oikein. Kun iso osa sun ja lapsen kommunikoinnista on käskyjen jakelua ja kinaamista, lapsi vaan heittäytyy vastahankaiseksi.

Kehun paljon. Ei hän niinkään vastahankainen ole. Vaan ihan kuin ei ymmärtäisi, että rauhallisesti mutta jämäkästi sanottu käsky on käsky. Hän tavallaan havahtuu saaneensa käskyn vasta kun suutun. Eli tavallaan tajuaa käskyn olevan käsky vasta silloin ja kyllä tottelee siinä vaiheessa heti. Ap

En tiedä, mikä vika sinussa ap on, mutta itse näen ympärilläni mahdottoman määrän ihmisiä, jotka omasta mielestään ovat täysin selkeitä ja yksiselitteisiä.

Muiden mielestä he ovat sekavia hösääjiä, jotka kiertävät ja kaartavat varsinaista asiaa, joiden haluista ja toiveista ei ota mitään selvää millään keinolla ja joiden kohdalla arvailut siitä, mitä he oikeastaan tarkoittavat, menevät aina, sääönnönmukaisesti pieleen. Valitettavasti eivät edes millään samalla tavalla pieleen,e ttä siitäkään voisi päätellä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Noin lapset usein kohtelevat äitiään. Isän käskystä uskovat heti.

Meillä isän käskyjä ei kyllä uskota ollenkaan, että väärässä olet.

Ap

Miksei? Ei ole hyvä juttu. Meillä jossain vaiheessa jälkikasvu yritti tuotakin, että saisiko rintaman rakoilemaan. Silloin täytyy ilmoittaa heti, ettei maksa vaivaa. 

Miksi tuskailet omaa tilannettasi, jos miehen tilanne on vielä paljon pahempi? Oletko teeskennellyt kuuroa ja sokeaa, ettet ole tukenut häntä ja vaatinut tottelemaan? 

Mies on niin paljon pois lapsen hereilläoloaikana, että he on aika etäisiä. Taitaa liittyä siihen se, että lapsi ei oikein noteeraa isän käskyjä ollenkaan. Kun isä on arjessa vain vieraileva tähti. Ap

Minkä ikäinen lapsi kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi kyseessä?

5.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla käskyjen vastapainoksi myös positiivista vahvistamista? Pitäis myös huomioida, kun lapsi toimii oikein. Kun iso osa sun ja lapsen kommunikoinnista on käskyjen jakelua ja kinaamista, lapsi vaan heittäytyy vastahankaiseksi.

Positiivinen vahvistaminen = palkkio. Miksi lapsen pitäisi saada palkkio tottelemisesta ? Kyllä tuon ihan normaalia ettei lapsilla on kausia jolloin eivät tottele ennenkuin sanoo vähän kovemmin.

Jos tuo toimii, niin käytä sitä äläkä koe pahaa mieltä asiasta.

piekse koko lapsi, se toimii.

Meillä sama. Iän myötä alkanut toki helpottaa ja menee nätisti sanomallakin välillä perille. En jaksa ottaa paineita, kun kuitenkin ihan normaaleja lapsia ja osaa myös käyttäytyä. Ei ne rikki mene vaikka isommin sanoisikin.