Miten suhteutatte elämäänne kun teistä itsestänne tuntuu, että olette epäonnistuineita? Listataan asioita missä olemme onnistuneet.

Olen elänyt aivan hirvittävää päänsisäistä monologia, jossa kamppailen itseäni vastaan. Olen raivoissani ja häpeissäni omasta olemassaolostani ja se on tietenkin pahasti mennyt masennuksen puolelle. Epäonnistumiset valtaavat mielen on olo, etten tule selviämään tässä elämässä. Miten te käsittelette tällaisia tunteita?

Yritän nyt tehdä tässä jotain itseni hyväksi ja listaan asioita, joissa olen onnistunut. En siksi, että nostaisin itseäni jalustalle vaan siksi, että näkisin edes jotain hyvää elämässäni. Haluaisin kuulla myös teidän elämästänne.
Aloitan:
- Olen yrittänyt elää toisia huomoiden ja minulla on ollut tunneälyä elämässä mukana, pystyn astumaan myös ns toisten saappaisiin. (Toisaalta olen miellyttänyt liikaa ja kiltteys on tainnut olla vain ase riittämättömyyden tunteita vastaan)
- Tehnyt ahkerasti töitä ja jopa menestynyt niin, että olen saanut useita korotuksia sekä hyvät työtodistukset. (Silti kokenut riittämättömyyttä, palanut loppuun liian usein ja häpenyt itseäni. En edellekään koe olevani noiden arvoinen ja tuntuu, etten ole oikeasti osannut edes mitään vaan tuurilla selviytynyt.)
- Minulla on kaksi tutkintoa suoritettuna ja töitä riittäisi aina, olen pidetty työkaveri ollut. (Silti riittämättömyys ja häpeä seurannut aina perässä.)
- Ystäviä matkan varrellla ollut (Jotka suurin osa kaatuneet siihen, että ovat hyväksikäyttäneet ja olen jäänyt lopulta ulkopuolelle)

En nyt oikein keksi mitään tällä hetkellä. Kuten huomaatte, tulee heti tuo vastalause itsestäni. Hävettää olla tällainen. Mitähän muuta..
En ole ainakaan koskaan satuttanut ketään pahasti (siis tarkoituksella) enkä ole ollut väkivaltainen paitsi puolustamistarkoituksessa.
Olen ollut aika vahva menneisyydestäni huolimatta (Lasinen epävakaa lapsuus, seksuaalinen hyväksikäyttö, perheen mt-ongelmat yms.)

Olen tosin itse kamppaillut aikuisiällä alkoholin käytön suhteen ja muutenkin ollut aika itsetuhoinen vaikka yritän esittää ihan normaalia.
Hmph. No, ainakin yritin.

Teidän vuoronne, toivottavasti jaksatte vastailla tähän outoon aloitukseeni.