Laiska ekaluokkalainen?

Enpä ihmettele, että poikasi on väsynyt! Meillä tyttö oli lähes koko eskarivuoden väsynyt, vaikka olikin vain klo 9-13. Mutta ryhmien koko ja rytmien opettelu veivät voimat. Nyt koulua on kestänyt reilut 3 kk ja kaikki sujuu tosi hyvin. Tuntuu, että lapsella oli 7-vuotiaan uhma jo 6-vuotiaana, nyt on niin seesteistä.



Noihin taidollisiin puoliin en oikein osaa neuvoa, kun meillä esikoinen oppi lukemaan pikku hiljaa kotona. Onko tarkoitus oppia lukemaan ensin siis isän eikä äidin kielellä? Tai siis sillä kielellä, joka ei ole vahvempi? Mitä olen muilta ekaluokkalaisten vanhemmilta kuullut, on tämä koulun alku ollut kovaa työtä. Nyt useimmilla alkaa lukutaito olla lähellä. Pakottamista koulupäivän (9-13) ja iltapäivähoidon (13-jopa 17) jälkeen, mutta niin se vain on tehtävä?

ei vain oppimiseen herkkyyskautta tällä hetkellä?

kävin nimittäin juuri ns." kehityskeskustelun" tyttäreni esikouluopettajan kanssa, hänen havainnointinsa perusteella tyttäremme ei ole koulukypsä....(no eskaria on käyty pari kuukautta).

Kaikki muu sujuu paitsi, hahmottamisessa ongelmia ja tyttäremme ei osaa piirtää kolmiota (täyttä puppua, kun tulimme kotiin pyysin häntä piirtämään kolmion enkä suorempaa ja terävämpää kolmioita ole nähnyt, piirsi minulle lisäksi suorakulmion ja neliön...)Sen tiedän että tyttäreni on vilkas eikä aina jaksaisi istua, joten opettajan kuunteleminen saattaa olla sitä sun tätä. Lisäksi se että lapseni itkee minulle että hän on huono kun ei osaa tehdä matematiikan tehtäviä ja häntä hävettää kun ei osaa laskea niinkuin muut. HALOO lasta hävettää, meidän perheessä on opetettu että hävetä ei tarvitse kuin huonoa käytöstä. Joten jos lapsi häpeää omaa huonommuuttaan eskarissa niin silloin on systeemissä vika, ei lapsessa.

6-vuotias lapsi elää murrosvaihetta elämässään, minusta opetuksen tason pitäisi olla sen mukaista. Lempeää ja kannustavaa, ei suorittamiseen panostavaa.

Olenkin monasti ihmetellyt muiden maiden koulujärjestelmää. kuullostaa kamalalta että lapset ovat koulussa noinkin pitkän ajan, toivottavasti siellä ei kokoajan opiskella? En yhtään ihmettele ettei poikasi jaksa. Eikö se ole koulun tehtävä motivoida lasta oppimaan?

Kuinka suuria luokat on?

Olen ollut niin kiukkuinen tästä keskustelusta lähtien, olen aina pitänyt tätä Suomen eskari järjestelmää ihan hyvänä...mutta taidan muuttaa mieleni. Ajattelin vain tässä että kun itse menin 7-vuotiaana kouluun, en tainnut olla koulukypsä, osasin kyllä kuoria perunani ja solmia kengän nauhat, mutta lukemisesta ja laskemisesta minulla ei ollut hajuakaan minulla oli lukihäiriö ja matematiikka oli aivan hirveää. No nyt olen matemaattisella alalla eikä lukihäiriökään vaivaa. =)

Se on tosi asia että olemme erillaisia, olisiko jokin tapa jolla ns. leikin varjolla voisit opettaa poikaasi? Meillä se ainakin onnistuu? Tytär tykkää kovasti sanojen tavuttamisesta taputtamalla ja kirjainten maisteleminen on mieleen. Toisaalta kun lapsi on väsynyt silloin ei kelpaa kuin äidin syli ja haliminen. Minä en ole opettanut lastani lukemaan enkä laskemaan, ja onneksi voin sanoa että tyttäreni eskariryhmässä ei vielä osaa lukea kun muutama, joten ei se niin tavanomaista 6 vuotiaille olekkaan.

Tämä nyt oli tälläinen vuodatus, mutta kuka muukaan tukisi lastaan kuin omat vanhemmat.



pienen eskari tytön leijona-äiti JB72

Mulla on 6 ja 7- vuotiaat koululaiset. Kun täällä puhutaan koulusta, se käytännössä tarkoittaa Suomen eskari-tyyppistä toimintaa. Minäkin joskus kauhistelin Suomessa, että lapsiraukoilta viedään lapsuus kun joutuvat aloittamaan koulun niin aikaisin. Kuitenkin kyse onkin pelaamisesta, leikkimisestä, askartelusta, liikunnasta ja pienen pienistä oppituokioista. Mielestän odotetaan kuitenkin enemmän keskittymiskykyä kuin Suomessa. Miedän lapset ovat sopeutuneet hyvin ja ovat jopa vähemmän väsyneitä. Suomen päiväkotiryhmissä voi olla aikamoinen melu koko päivän ja sekin väsyttää, näin oli yhden meidän lapsen kohdalla.



Meillä ainakin on keskellä päivää kahden tunnin lounastauko ja silloin mennään kotiin huilailemaan, leikkimään ja syömään. Aamu ja iltapäivät katkaisee välitunnit ja evästauko. Lapsia viedään usein uimaan ja retkille. Keskiviikot ovat aina vapaapäiviä. Eikös kuulostakin " ankaralta koulunkäynniltä" ?



Niin, mutta asiaan. Kuulostaa siltä että olette Ranskassa- menikö oikein? Puhuuko isä maanne kieltä pojalle? Jos niin on, hänhän voisi harjoitella pojan kanssa. En " treenaisi" koulupäivinä, vaan ennemminkin viikonloppuna tai keskiviikkona, jos se on teillä vapaa? Voisko ajatella, että tekisitte kirjain/tavu/sanakorteista muistipelin ja pelailee hetken sitä. Tai automakoilla voisi leikkiä Laiva on lastattu tai keksi a: lla alkava sanat, b:llä jne. Uskoisin, että mukavan puuhan kautta voisi nuo kieln kuviot selkiintyä. Kaupoissa on runsaasti kirjoja ja erilaisia hauskoja tehtävävihkoja tarroineen ja kiinnostavine aiheineen. Ja lopuksi: pojilla saattaa käden motoriikka kehittyä hieman myöhemmin. En huolestuisi harakanvarpaista. Jotenkin vaan haluaisin rohkaista koko perhettä uskomaan, että kaikki voi lähteä sujumaan oikein mukavasti, poika tarvitsee hieman aikaa. Voi, kun opettaja osaisi tukea lapsenne itsetuntoa oppijana. Kannattaa tiedustella pojalta/opelta, saako poika positiivista palautetta- se olisi tärkeää oppimisessakin!



Terveisin, Daisy

Meillä poika osasi lukea ja laskea kouluun mennessään, mutta oli ihan puhki pari ensimmäistä kuukautta koulupäivien ja iltapäiväkerhon jälkeen. Ei koko iltana edes ulos jaksanut lähteä. Opetus vieraalla kielellä varmasti aina rankempaa, vaikka kieltä osaisikin. Juu, kielikylpyluokalla oma poikani. Noh, vanhempi lapsi ei osannut lukea kouluun mennessään eikä se häntä sillä hetkellä pätkääkään kiinnostanutkaan. Jouluksi oppi jotenkuten lukemaan. Koulu on kuitenkin mennyt ihan okei seuraavina vuosina.