Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko töissä
10.02.2023 |
Olen introvertti ja ahdistun sosiaalisissa tilanteissa jos vieraita/puolituttuja ihmisiä on paljon. En halua puhua mitään ja jännitän. Olo on vaikea. Jos yritän puhua, ääni värisee. Tuttujen kesken tai pienissä porukoissa ongelmaa ei ole. Työni on onneksi itsenäistä mutta kokouksia on välillä. Ahdistaa niin paljon palaverit että tekisi mieli jättää menemättä. Onko muilla vastaavaa ja miten pärjäätte?
Kommentit (10)
Joo. Minä en yksinkertaisesti puhu mitään, ellei ole ihan pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjään olemalla etätöissä.
Onneksi toistaiseksi onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Olin tuollainen nuorena. Opettelin vaan sietämään omia epämiellyttäviä tunteitani. Tekemään ja menemään, tuntuipa miltä vaan. Muistuttaen itselleni, että niihin tunteisiin ei kuole eikä ne ole vaarallisia. Ottamaan niihin etäisyyttä, katselemaan niitä vähän etäämpää, että ahaa, nyt ahdistaa, kehossa se tuntuu kuumuudelta ja puristukselta päässä ja rinnassa jne.
Pyydä lääkäriltä beetasalpaajaa, esim. Propral.
Jo puolikas 40 mg tabletista tasaa äänen ym. muut jännityksestä aiheutuvat oireet ilman mainittavia sivuvaikutuksia.
Mulla ollut tarvittaessa käytössä jo 25 vuotta ja voin suositella.
Tuossa edellä piti lainata aloittajan viestiä mutta ketuiksi meni.
En ymmärrä miten joku voi alapeukuttaa tätä aloitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten joku voi alapeukuttaa tätä aloitusta.
Sillä nyt ei ole mitään merkitystä. Täällä voidaan alapeukuttaa ihan mitä tahansa.
Mulla vähän sama juttu. Kokouksia on viikottain ja en halua olla yhtään äänessä. Panikoin mielessäni jo etukäteen että joudunko puhumaan. Kahden kesken keskusteltaessa on vähemmän ongelmia, mutta suuremmassa joukossa ne lisääntyvät. Otan kokouksen kerrallaan ja yritän jotenkin pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tilanne menee propralista huolimatta yleensä huonoksi, jos olen paineistettu tai stressaantunut. Niinpä tähtään siihen, että hommalla ei ole mitään väliä, pitää vetää läskiksi ja kuulostaa hirveältä jne. Silloin voi mennä suht ok. Jos on vähänkään sellainen olo, että nyt ei saa saada epäonnistua, niin pieleen menee.
Minä pelkään ja ahdistun palavereista jo monta päivää etukäteen!!
Olin tuollainen nuorena. Opettelin vaan sietämään omia epämiellyttäviä tunteitani. Tekemään ja menemään, tuntuipa miltä vaan. Muistuttaen itselleni, että niihin tunteisiin ei kuole eikä ne ole vaarallisia. Ottamaan niihin etäisyyttä, katselemaan niitä vähän etäämpää, että ahaa, nyt ahdistaa, kehossa se tuntuu kuumuudelta ja puristukselta päässä ja rinnassa jne.