Mikä on todellinen tunnetila, jos haastaa riitaa pienistä asioista?

Kaiken ratkaisee seuraava kysymys, oletko mies vai nainen.

Turhautuneisuus eli viha.

Sun puoliso haluaa helpon eron. Haluaa sun lähtevän, jottei hänen tarvitse ottaa päälleen syyllisyyttä jättämisestä.

Mulla siellä taustalla on tunne, että toinen ei välitä. Ne asiat on joka päivä ongelma, mutta toisina päivinä jaksan niellä loukkaantumisen ja surun tunteeni, toisina en. Ihan sama onko kumppani tai ystävä kyseessä, koen todella helposti hylätyksi tulemisen tunnetta.

Jos esimerkiksi joskus suutun siitä, että toinen ei taaskaan tiskannut, niin se häiritsee minua joka kerta toistuessaan. Aina en vain jaksa ymmärtää sitä toista osapuolta, vaan oma suru välittämisen puutteesta tunkee läpi voimakkaampana. Mutta surulliseksi tulen siitä aina.

Vierailija kirjoitti:

Mulla siellä taustalla on tunne, että toinen ei välitä. Ne asiat on joka päivä ongelma, mutta toisina päivinä jaksan niellä loukkaantumisen ja surun tunteeni, toisina en. Ihan sama onko kumppani tai ystävä kyseessä, koen todella helposti hylätyksi tulemisen tunnetta.

Jos esimerkiksi joskus suutun siitä, että toinen ei taaskaan tiskannut, niin se häiritsee minua joka kerta toistuessaan. Aina en vain jaksa ymmärtää sitä toista osapuolta, vaan oma suru välittämisen puutteesta tunkee läpi voimakkaampana. Mutta surulliseksi tulen siitä aina.

Ja siksi koen nämä tilanteet välittämisen puutteena, koska itse pyrin helpottamaan toisen arkea parhaani mukaan, tiedän mitkä asiat hänelle ovat tärkeitä, mutta toinen ei kiinnostu minulle tärkeistä asioista vaikka sanoisin niistä sen 20 kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla siellä taustalla on tunne, että toinen ei välitä. Ne asiat on joka päivä ongelma, mutta toisina päivinä jaksan niellä loukkaantumisen ja surun tunteeni, toisina en. Ihan sama onko kumppani tai ystävä kyseessä, koen todella helposti hylätyksi tulemisen tunnetta.

Jos esimerkiksi joskus suutun siitä, että toinen ei taaskaan tiskannut, niin se häiritsee minua joka kerta toistuessaan. Aina en vain jaksa ymmärtää sitä toista osapuolta, vaan oma suru välittämisen puutteesta tunkee läpi voimakkaampana. Mutta surulliseksi tulen siitä aina.

Ja siksi koen nämä tilanteet välittämisen puutteena, koska itse pyrin helpottamaan toisen arkea parhaani mukaan, tiedän mitkä asiat hänelle ovat tärkeitä, mutta toinen ei kiinnostu minulle tärkeistä asioista vaikka sanoisin niistä sen 20 kertaa.

Mulla kyse on siitä, että olen esim. siirtänyt jotain miehen tavaraa tai sammuttanut valot vahingossa tms. Joskus tulee kauhea riitä ja joskus sitten "Tottakai saat siirtää tavaroitani, jos ne ovat tiellä."

Nälkä kiukku.

Taustalla voi olla monia syitä. Kumppanisi tietää parhaiten omat syynsä. Joskus se voi sisimmässä olevaa syvää arvottomuuden tunnetta, epävarmuutta, hylätyksi tulemisen pelkoa tms. Riitaa haastamalla puretaan ulos pahaa oloa sisimmästä. Etenkin jos toinen alkaa pyytelemään anteeksi yms. se antaa olon, että on tärkeä toiselle. Joillekin on tärkeää myllätä hajottavissa, negatiivisissa olotiloissa saavuttaakseen rauhallisen olon taas joksikin aikaa. 

Tällainen käytös on vaan omiaan rikkomaan suhteen pitkään jatkuessa. Mykkäkoulu on vakavaa henkistä väkivaltaa. 

Riidanhalu. Sivusta joskus seurasin tätiä ja hänen miestään, joka sitten myönsi, että joskus riitelevät ihan mitättömistä aiheista. Aina sopivat asiat, ei se riita mennyt koskaan henkilökohtaisuuksiin.

Tai miten senkin ottaa: tädin mies otti näinniikkään pitemmän korjaussarjan (itse en, koska oli aamulla kotiinlähtö): hupatteli jonninjoutavia. Täti siihen: Oikeesti, pitäs itsekin olla kännissä, että jaksais kuunnella tuota :)

(Tädin mies nukkui pois; lupasin aikoinaan mennä hautajaisiin, arkkua kantamaan; en pystynyt - en sekä fyysisistä enkä henkisistä syistä.)

Voi olla mikä vaan, ikävä. Kuten ketjustakin nähdään.