Ystävän perheonni - olen kateellinen

Ystävä kärsi lapsettomuudesta 15vuotta, avioitui tuolloin ja alkuun kävivät tutkimuksia. Ei ollut mahdollista saada biologista lasta. Nyt he adoptoivat ihanan vauvan, joka siis tuli aluksi sijaisperheeseen. Nyt heille on tulossa vuoden sisällä toinen lapsi adoptioon. Ihan kotimaisia lapsia ovat.
Olen kateellinen vaikka tuntuu pahalta myöntää. Ovat todella onnellisia. He eivät ole lapsettomuusaikanaan mitenkään vältelleet lapsiperheitä, päinvastoin, ovat hoitaneet muiden lapsia ja heillä on valtavasti rakkautta kummilapsille, joista yksi on jo kouluikäinen tyttäreni.
Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi. Rakastan ystävääni mutten tajua, mistä tällainen tunne. Olinko ehkä laittanut heidät johonkin lapseton täti ja setä - rooliin? Nyt heillä onkin oma perhe.