Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun olette surullisia, niin miten lohdutatte itseä?
01.02.2023 |
Itse pyrin huonoina päivinä ajattelemaan, että kaikki on vain väliaikaista, niin kuin monesti onkin. Katselen myös hömppä sarjoja ja syön hyvin. Joskus lähden lenkille, jos tuntuu seinät kaatuvan.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu mistä syystä olen surullinen. Oikein suureen suruun ei mitkään lohduttelut auta. Se pitää vain surra.
Minusta ap:n kuvaus ei kuulosta surulta, vaan korkeintaan alakulolta. Suru on minulle niin iso tunne, ettei se lenkillä tai tv-sarjoilla helpotu.
Keskityn harrastukseen eli keräilykokoelmani järjestelyyn. Terapeuttista
Musiikki auttaa aina. Ei se välttämättä lohduta, mutta auttaa käsittelemään surua. Joskus vain istun kuuntelemassa musiikkia ja itken. Sekin helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n kuvaus ei kuulosta surulta, vaan korkeintaan alakulolta. Suru on minulle niin iso tunne, ettei se lenkillä tai tv-sarjoilla helpotu.
Persoonakohtaista. Joskus suru koteloituu sydämeen vuosiksi ja sen kanssa tottuu elämään. Ja se helpottuu ajattelemalla jotain muuta tai lenkillä ja tv-sarjoilla.
-sivusta
Minusta muut ihmiset auttavat parhaiten alakuloon tai huonoina päivinä. Keskusteleminen. Mikään muu ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta tekee hyvää. Murheet saa mielestä kun liikkuu. En edes ole mikään urheilullinen mut raikas sää ja liikunta vaikka kävely parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso suru on kauhea tunne. Kuin kuristuisit siihen. Voit saada ajatukset muualle tekemällä jotain, mutta se musta kuristus ei hellitä. Siihen auttaa vain aika. Ensin tunti kerrallaan, sitten päivä, sitten viikko jne. Muista jokainen hetki, kun suru väistyy. Se tuo toivoa. Niitä tulee lisää.
En yritä saada murheita pois mielestä tai ajatuksia muualle. Suru pitää surra. Se on ainut keino oppia elämään sen kanssa kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän tämän tyyppinen taktiikka:
"Kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla."
Vihaan ihmisiä, joilla on pakottava tarve "piristää" surevaa. Surevana kaipaan myötätuntoa ja rauhaa, en piristämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istun lämpimässä suihkussa ja annan kyynelten virrata. Tuo suihku on minulle kuin halaus.
Ryyppään pois surun. Kännissä päähän tulee muita ajatuksia, jotka vie pois pahimman surun. Seuraavana päivänä on jo helpompi jatkaa elämää, vaikka vähän krapulassa.
Sänkyyn painopeiton alle ja halityyny tiukkaan halaukseen.
Annan surun olla. Aikanaan menee ohi.
Alue: Aihe vapaa
Käyn makuulle, suljen silmäni ja hengittelen syvään. Mietiskelen omia ongelmiani suhteessa muiden ongelmiin, ja alan hymähdellä itsekseni. Paikoin saatan hetken päästä jopa tirskahdella.