Kauanko keskenmenon jälkeen sairaslomaa?

yhtään lomaa, pe aamuna kaavinta - illalla kotiin ja ma takaisin töihin.

Kehitys oli päättynyt viikolla 7+6. Kaavinnan jälkeen sain sairauslomaa 3 päivää ja 2 hain terveyskeskuksesta lisää, kun töihin en vielä kyennyt ( olen luokanopettaja ).

ja olin reilun viikon saikulla. Luokanopena pienten oppilaiden ja erittäin vaativan juuri aloittaneen ryhmän kanssa en todellakaan ollut työkuntoinen. Töihin palattuakin joudunkin tekemään jonkun aikaa töitä itseni kanssa että selvisin järkevästi toimien tiukista paikoista lasten kanssa.



ja musta surullisia asioita kuuluu käsitellä ja surra. Muuten ne tulevat myöhemmin elämässä kummitelemaan.

joista kaksi ensimmäistä oli sellaisia, että en tosiaan olisi fyysisistäkään syistä voinut mennä töihin. Tuohon päälle osui vielä kaksi lomapäivää ja viikonloppu ja sen jälkeen töihin meno oli jo hyväksi.



Minulla keskenmeno todettiin rv 11+6.



Ihan varmasti aikaisempikin keskenmeno tuntuu kamalalta, varsinkin jos lasta on yritetty pitkään, mutta silti väittäisin, että mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sitä kamalammasta kokemuksesta on kyse. Onhan se eri asia, jos on totutellut raskausasiaan kaksi viikkoa tai kaksi kuukautta. Kyse on fyysisestikin ihan erilaisesta rasituksesta (oksentelut ja muut alkuraskauden vaivat jne.). Puhumattakaan sitä myöhemmistä kohtukuolemista.



Pahoitteluni.

Keskenmeno raskausviikolla 6+2?? :D :D *reeeeeeeeeeps*

Ensimmäisessä jouduttiin tekemään kaavinta ja ehdin sitä ennen vuotaa todella paljon verta. Hemoglobiini laski todella alas ja kesti kauan ennen kuin pysyin kunnolla tolpillani. Olisin tarvinut 5-6 päivää saikkua mutta 3 sain. Sen jälkeen kävin päivän töissä (meinasin pyörtyä monta kertaa, fyysisesti raskas työ ja hb jotain alle 80) ja sitten tuli onneksi viikonloppu, niin sain taas levätä. Viikko kaavinnan jälkeen oli jo normaali olo fyysisesti.

Keskeytynyt km kyseessä, kävin yksityisellä gynellä lauantaina, kun vuoto runsastui. Kaavinta maanantaina ja sain loppuviikon lomaa. Onneksi näin, sillä en olisi ollut työkuntoinen, sain hirvittäviä itkukohtauksia missä vain. Itku vain tuli, en pystynyt lainkaan hillitsemään itseäni. Luultavasti näin olisi käynyt myös töissä, vaikka viikon aikana kävin myös ulkona kävelemässä ja ihmisten ilmoilla välttääkseni juuri tuota "märehtimistä". Syöminen, nukkuminen, kaikki oli hankalaa. Tuon viikon aikana sain koottua itseni niin, että pystyin taas menemään töihin katsomaan työkaverini komeasti kasvanutta vauvamahaa. Fyysisesti toivuin erittäin hyvin, tosin kerran kävin päivystyksessä kun rupesi supistelemaan voimakkaasti ja kaavinnasta oli jo pari-kolme päivää aikaa. Muistaakseni kaavinnan jälkeen ohjeena oli nimenomaan ottaa rauhallisesti pari päivää, ettei tule arpeumia kohtuun.

ja itkin itkemistäni kaiken pois. Uskon, että kunnon sairasloma kerralla on parempi vaihtoehto, kun asian jääminen taka-alalle kaivamaan ties kuinka pitkäksi ajaksi.

Miksi keskenmenoa ei saisi surra? Suru on nimenomaan käsiteltävä, ettei siihen jää jumiin. Jos tunteet haudataan, niillä on taipumus pulpahtaa pinnalle myöhemmin jossain elämän vaiheessa. Keskenmenosta pääsee ylitse, aivan kuin monesta muustakin surullisesta asiasta. Unohtaa tuskin koskaan voi, mutta asia saa "järkevät" mittasuhteet, yleensä silloin viimeistään kun uusi raskaus onnistuu loppuun asti. Järkyttävää tuollainen tunteiden mitätöinti, ettei km ole edes parin päivän sairasloman arvoinen. Eikä minusta viikon suruaika (=saikku, toipuminen kotona) ole minusta mitään märehtimistä ja surussa kieriskelyä. Varsinkin jos raskaus on ensimmäinen ei ole edes muita lapsia lohduttamassa, syli on todellakin tyhjä.

ja itkin itkemistäni kaiken pois. Uskon, että kunnon sairasloma kerralla on parempi vaihtoehto, kun asian jääminen taka-alalle kaivamaan ties kuinka pitkäksi ajaksi.

Kipeä en ollut, joten sen käsitän, että kivun vuoksi haetaan. Mutta kyllä keskenmenon kokeminen kuuluu mielestäni sellaisiin asioihin, jotka eivät saikulla märehtimällä parane. Keskenmenoja on lähes jokaisella naisella, monella useita. Takaisin vaan töihin niin keskenmenon surukin unohtuu nopeampaa ja tsemppi uuteen yritykseen rupeaa löytymään.

Mun mielestä on aika outo ajatustapa, että vain fyysisin perustein olisi oikeutettu sairauslomaan. Kyllä pää ja sen hyvinvointi on olennainen osa ihmisen hyvinvointia ja siitäkin pitää huolehtia.

kauempaa en toisaalta olisi edes alunnut olla kkotona. töissä pääri ajattelemaan muuta kuin tapahtunutta.

Ja olin kyllä varsin maassa keskenmenon jälkeen.

Ehkä oli hyvä olla töissä heti sen jälkeen niin sai muuta ajateltavaa.

En olisi kyllä voinut töissä ollakaan, kun olen joutunut jo viettämään aikaani sairaalassa, käymään kolmesti lääkärillä ja olen ollut valtavan kipeä.



Aika ikävältä kuulostaa, että toiset eivät ole saaneet sairaslomaa (mikäli siis olette työelämässä ettekä kotiäiteinä). Itse en todellakaan ole ollut työkykyinen tänä aikana.



ap

3päivää kirjoitti kun käytiin ultrassa varmistamassa että kaikki on tullut kohdusta pois. Mutta eipä se sairasloma ikinä poista sitä ikävää kokemusta.. Itse sain keskenmenon kesäkuussa viikolla 6+2 ja olin kyllä surullinen, mutta kun ajattelet asiaa niin, että lapsi ei välttämättä olisi ollut terve niin asiasta on helpompi tehdä "kasvattava kokemus". Itse et vissiin ole käynyt tarkistuttamassa?

Kipeä en ollut, joten sen käsitän, että kivun vuoksi haetaan. Mutta kyllä keskenmenon kokeminen kuuluu mielestäni sellaisiin asioihin, jotka eivät saikulla märehtimällä parane. Keskenmenoja on lähes jokaisella naisella, monella useita. Takaisin vaan töihin niin keskenmenon surukin unohtuu nopeampaa ja tsemppi uuteen yritykseen rupeaa löytymään.

Keskenmenoja on lähes jokaisella naisella, monella useita. Takaisin vaan töihin niin keskenmenon surukin unohtuu nopeampaa ja tsemppi uuteen yritykseen rupeaa löytymään.

Mutta ensimmäinen näin pitkällä raskaudessa. Edelliset ovat tulleet aivan alkuraskaudessa, ja niissä olen muistaakseni ollut sairaslomalla vain yhden päivän, senkin sairaalahoidon vuoksi.

Jotenkin nyt on niin erilaista, tunnen oloni täysin voimattomaksi ja apaattiseksi, ja ajatuskin töihin menosta nostaa paniikin pintaan. Syke on varmaan kolmattasataa, henkeä salpaa ja itkettää. Melkein samanlainen ahdistus tulee jo siitäkin, kun menen kauppaan tai kirjastoon, tai muuten ihmisten ilmoille. En muista koskaan ennen reagoineeni keskenmenoon näin, tämä on jotenkin aika pelottavaa.

ap

ja seuraavan päivän lääkäri kirjoitti sairauslomaa, kun kävin keskenmenoa seuraavana päivänä piikillä ja tarkastuksessa. Keskenmeno oli 10. viikolla.

Ei kuulosta siltä, että itseksesi selviäisit tuon asian kanssa. Mitä se viikon saikku enää tuota muuttaa? Ota yhteys johonkin kriisikeskukseen tms. ennen kuin tilanne pahenee unettomuuteen, keskittymisvaikeuksiin ja muistihäiriöihin.

Kävi niin "hyvä tuuri", että kaavinta suoritettiin perjantaina, viikonloppu vapaalla meni itkiessä ja maanantaina töihin. Otan osaa, se on tosi surullista.

nää joilla on ollut keskenmeno 6+ eivät tiedä mistään mitään



pidemmällä oleva raskaus on ihan eri juttu, oletan että olit yli 12 viikon