Oletko pelännyt lentokoneessa?

Pelkäsit.. siis korjaus

Ilmakuoppien ja paksujen pilvien.

Olen lentokammoinen , pelkään aina.

Aina. Nousut on pahimpia.

Ainoastaan kerran. Tehtiin välilasku karmeassa ukkosessa.

Olen joskus pelännyt kun on kunnolla ilmakuoppia. Joskus myös oli hirmuinen ukkosmyrsky, silloin vähän pelotti myös. Useimmiten ei kuitenkaan pelota ja aina on kaikki mennyt hyvin. 

En. Mahtavaa, että elämäni on täysin toisten ammattitaidon käsissä, enkä pysty vaikuttamaan asiaan. En pelkää kuolemaa ja mahdollinen kuolema olisi todennäköisesti nopea.

Todellakin. Ei johtunut sen enempää lentäjästä kuin mekaanikostakaan. Ihan oli luonnonvoimat syynä. 

Kyllä. Syynä oli kone, joka kuulosti ja tuntui siltä, että hajoaa välittömästi ilmaan päästyään. 80-luvulla joku mikälie paikallinen lentoyhtiö olikaan Espanjassa. 

Joskus enemmän, joskus vähemmän. Asiakkaan pelkoja nykyisin lietsotaan koneessa kun pitäisi olla päinvastoin. Lentoemojen käytäväjumpasta en ole koskaan ymmärtänyt mitään. Minut on myös pari kertaa istutettu varauloskäynnin viereen, enkä tiennyt, että siinä istuvalla on velvollisuuksia. Ja vaikka on Finnair ja Aurinkomatkojen lento, niin kuulutukset tulevat englanniksi. Lentokapteenin kuulutuksesta ei saa selvää. Vesi oli pakko juoda. ym.

Nuorena jonkin verran etenkin mannerten välisellä lennolla, kun alla oli vain Atlantin valtameri eikä tunteihin mitään muuta. Ei siis ollut mitään hätälaskupaikkaa, jos siihen olisi tullut tarve. Yhdessä vaiheessa tuli vielä pahat ilmakuopat. Tarrasin vaistomaisesti vieressä istuvaan nuoreen mieheen. Ai että mua hävetti, vaikka nyt jo huvittaa koko juttu. Tuo tyyppi oli kuitenkin onneksi mukava ja kokenut matkaaja, sillä kulki paljon tuota väliä Lontoosta vanhempiensa luokse Kanadaan, josta oli siis itsekin kotoisin. Takaisinpäin tullessani huomasin samaan koneeseen nousevan kaksi pappia ja kolme nunnaa ja mietin puolileikilläni, että jos jumala on olemassa, niin ei se varmaan tätä porukkaa Atlantiin pudota xD Muuten en ole juurikaan pelännyt.

Toinen moottori hajosi pienkoneessa. Pelkäsin ihan hemmetisti, mutta hengissä selvittiin. 

En pelkää lentämistä. Kerran nuorena jollain lentomatkalla aloin kyllä pohtia, miten on mahdollista että massiivinen lentokone pysyy ilmassa. Siitä tuli hetkeksi pakokauhun tunne. 

Ei Suomen koneissa yleensä tarvitse pelätäkään esim. Finnair. Mutta turbulenssissa kone "putoaa" alaspäin, vaikkei tietenkään maahan ja tärisee. Menee ehkä myös kallistuen oikealla ja vähän vasemmalle. Lentopelkoa ei vaan saa pois jos se on, mikään järkevä puhe ei auta, se on tunne. 

En oo koskaan pelännyt. Ja olen asunut ulkomailla ja matkustellut aikuisena todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomen koneissa yleensä tarvitse pelätäkään esim. Finnair. Mutta turbulenssissa kone "putoaa" alaspäin, vaikkei tietenkään maahan ja tärisee. Menee ehkä myös kallistuen oikealla ja vähän vasemmalle. Lentopelkoa ei vaan saa pois jos se on, mikään järkevä puhe ei auta, se on tunne. 

Mielenterveysongelma jos ei aikuinen pysty sen vertaa hallitsemaan tunteitaan.

Inhoan nousuja, kyllä ne vähän mahanpohjasta ottavat. Kerran taas nukuin lentokoneen laskeutuessa ja pelästyin sitä laskurysähdystä oikein kunnolla.

Kerran kovassa ukonilmassa salama iski koneeseen. Stuertti tai kuka lie hehkutti innoissaan kaiuttimista, että eikö ollutkin mahtavaa..

Mulla on pieni pelko aina vaikka matkustan paljon. Varaan istumapaikan hätäuloskäynnin läheltä ja katson tarkasti kaikki ohjeet hätätapuksessa. Mietin etukäteen miten toimia hätätapauksessa. 

Joskus on pikkukonetta heitellyt omaan makuun liikaa (näitä 6-20-paikkaisia keijukaisia).

Kerran Marokkoon mennessä, joskus 80-luvulla. Kuulutettiin että polttoainetta tarvitaan pian, mutta sitten jouduttiin puljaamaan eri kenttien yllä ja muistaakseni Lyonissa sitten onnistui se tankkaus. Oli poikkeukselliset tuulet ja jotain mustaa hiekkaa ilma täynnä jne. Lopulta Marokossa joutui vetämään eri kentälle ja toisessa moottorissa oli joku häikkä, muistikuvieni mukaan siihen hiekkaan liittyvä. Laskeutuessa kone kallistui ihan hurjana ja luulin että nyt oli menoa, mutta vissiin oli sillä kentällä normaali kuvio, tai ainakin sillä tuulella tarpeen mennä juuri niin. Paluumatkalla osa aikuisista veti konjakkia pohjille, mutta en ainakaan muista että olisin itse pelännyt tai että paluulennolla olisi ollut mitään erityistä.

Joskus olen pelännyt muita matkustajia, esimerkiksi Aasiassa omituisesti tuijottavaa miestä. En uskaltanut nukahtaa ollenkaan.