Moni ei ymmärrä miten syöminen on joillekkin painajainen
Kaverit ovat houkutelleet että mennään ulos syömään tänään. En ole lähdössä, minulle syöminen on painajainen ja stressaan, mietin syitä miten kieltäytyä. Mua on koulussa ekaluokalla pakotettu syömään jopa omaa oksennusta niin moneen kertaan että lautanen oli tyhjä. Vaikkei sitä ruokaa ollut kuin lusikallinen, se ei vain mennyt alas niin ei mennyt. Siitä jäi niin paha painajainen ja yökkäys refleksi kaikkeen vähänkään outoon ruokaan ettei vielä 20 vuotta myöhemminkään pysty syömään. Työpaikan Jouluruokailupäivät ovat sairaslomapäiviä, kaikki juhlat ja tilaisuudet joissa joutuu syömään, ovat todella stressaavia. Puolisolle joutuu sanomaan että voidaan mennä ulos syömään, mutta sen jälkeen on stressiloman tarvetta.
Kommentit (13)
Kaikkeen outoon? Entä jos ehdotat kavereille jotain paikkaa, josta ei saa mitään outoa?
Siitä voi opetella eroon vai haluatko loppuelämän olla rajoitteinen?
Ihan turha ongelma. Sanot vaan ei. Itsellä syömishäiriö ja en syö mitään mitä en tahdo. Sosiaaliset suhteet kärsii ja loukkaat varmasti muita jossain välissä, mutta ihan miten itse haluat. Joko hankit apua ja käsittelet traumasi tai sitten kasvatat sen verran selkärankaa että pystyt suoraan sanomaan ettet aio syödä muiden seurassa. Näin kukaan ei turhaan valmista ruokaa sinua varten tai näe vaivaa.
Tässä kuten monessa muussakin palstaongelmassa auttaa, jos todellisessa elämässä puhut muille ihmisille. KAverisi eivät osaa lukea ajatuksiasi.
Kannattaisiko mennä terapiaan? Mennyttä ei voi muuttaa mutta oppia voi aina
Kannatta kertoa suoraan ja häpeilemättä miten asia on. Yleensä ihmiset ymmärtää ja vaikkei ymmärräkäänniin sinulla on oikeus vetää omat rajasi. Rehellisyydestä ja avoimuudesta jää parempi olo itselle kuin ongelmien piilottelusta.
Oletko kertonut kavereillesi ettet pysty syömään ulkona traumojesi takia? Onnistuisiko mukaan meneminen niin että sinulla on omat eväät mukana -vetoa ravintolan suuntaan valkoisella valheella että sinulla on keskeneräiset tutkimukset erittäin vaikeisiin allergiaepäilyksiin ja pienikin määrä väärää maustetta keittiössä pilaa kaiken tms jotta saat syödä omia eväitä seurueessa?
Vierailija kirjoitti:
Kaikkeen outoon? Entä jos ehdotat kavereille jotain paikkaa, josta ei saa mitään outoa?
Eikö riittäis paikka, josta ap saa yhden annoksen, jossa on vain tuttua ja muut saa kuitenkin syödä, mitä haluaa?
Ja joo. Tiedän aapeen ongelman, koska mulla on ollut nuorena syömishäiriö ja muistan miten esim tieteellisissä konfeensseissa suurin ongelma oli, miten voin piilottaa sen, että en syö. Arjessa se onnistui rutiinilla, mutta noissa tilanteissa ja ihmisten kanssa siitä tuli itse asiaa keskeisempi ongelma.
Siksi toivonkin, ja suosittelen vahvasti, että ap lakkaa valittamisen ja alkaa hankkia terapiaa. Jos ei saa ihan virallista terapiaa kelalta tai ei ole varaa maksaa siitä (rahat ei kyllä ole hukkaan heitettyjä, vaan hyvä investointi tulevaisuuteen, koska yllättävän paljon esim työelämästä ja verkostoitumisesta kulkee ruokailutilanteissa) yrittää edes jotain selfhelp-oppaita.
Itsehän te siitä itsellenne ongelman teette.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän te siitä itsellenne ongelman teette.
KUKAAN ei ole kiinnostunut toisten syömisistä! Istuu siinä ruuan ääressä ja tökkii haarukalla edes takas, nostaa välillä muka suuhun...niin minä selvisin!
Lapset ovat tarkkoja, kysyivät aina että "mikset syö", silloin kehittelin systeemini ja hyvin meni!
Olen siis työssä missä pitää syödä lasten kanssa.
Opettelet sen!
Minulle on myös ahdistavaa, siksipä en melkein ikinä syö julkisesti vaan mieluummin esim. omat eväät autossa. Ahdistun helposti syömisestä. Tämä ei johdu painosta vaan lähinnä stressaan ruuan nielemistä ja että ruoka juuttuu kurkkuun ja minulle ns. turvaruokia on esim. smoothiet ja muut helpot ruuat.
Meillä on kaksi suosikki paikkaa mistä vuorotellen haetaan kotiin noutoruokaa. Ihanaa sen jälkeen mennä vaikkapa heti ruokalevolle. Kaikkein mukavinta syödä kotona omassa rauhassa. Voisit ehdottaa puolisollesi tämmöistä.