Soitteleeko teille tuttavat vastoinkäymisiään? Sellaisia pieniä, mitättömiä? Eikä oikein mitään muuta puhuttavaa ole?

Mulle tekee pari lähipiirin ihmistä sellaista että välillä voi mennä vaikka viikkojakin ettei heistä kuulu mitään, sitten yhtäkkiä yllättäen soittavat että et ikinä arvaa mitä mulle tapahtui, joku mummeli kiilasi eteen apteekissa! (Tai joku muu vähäpätöinen asia.) Sitten jaarittelevat siitä, minä ihmettelen itsekseni että mitä ihmettä mulle tällaista soitat ja kommentoin satunnaisesti ahaa, ohoo, vai niin ja sitten puhelu loppuu soittajan toimesta yhtä äkkiä kuin tulikin. Jää todella wtf fiilis että mitä ihmettä juuri tapahtui?

Miten saan tällaiset puhelut loppumaan? Joskus olen tekevinäni jotain, lähdössä ulos tms ja lopetan puhelun lyhyeen mutta useimmiten olen vain kotona eikä oikein voi mitään tekosyytä keksiä tai en ainakaan siinä hetkessä osaa.

Mutta mun oma kiva fiilis ja tekeminen jota olin juuri tekemässä menee siinä että kuuntelen toisen jotain tällaista ihme taivastelua.

Itsehän en näille ihmisille enää soittele lainkaan. Olisikin että sovittaisiin esim. jotain molempia tyydyttäviä tapaamisia tms mutta ei, tällaisia outoja yhteydenottoja vain. Enkä aina vastaa puheluunkaan mutta siitä hätääntyvät ja soittelevat niin kauan että vastaan.