Onko se normaalia että on koko elämänsä nähnyt äitiään lähes joka päivä? Kyse naapureista. Äiti ja tytär asuvat
seinänaapureina. Tyttärellä ikää 47v ja äiti 75v. Heillä outo riippuvuussuhde toisistaan. Äidillä on toinenkin tytär, mutta tätä näkee harvemmin.
Kommentit (22)
Ei minusta outoa, jos asuvat noin lähekkäin. Hienoa minusta, jos välit kunnossa ja tasapainoiset.
Onko normaalia olla noin kiinnostunut naapureiden asioista? Että pitää oikein palstalle ilmoittaa ikineen kaikkineen? Laita nyt vielä nimetkin.
Tuo sinun kyttäys ei ole normaalia. Hanki elämä.
Tulee mieleen Kotikatu jossa melkein koko Mäkimaan suku Pertin puolelta asui pitkään samassa talossa. ja välit olivat muuttojenkin jälkeen tiiviit.
Olisipa tuollaiseen mahdollisuus vaan ei ole, kun äiti kuoli yli 10-vuotta sitten. Olin äidin kanssa todella läheinen ja on vähän yksinäistäkin ilman äitiä. Minulla on mies ja lapsi, mutta äidin kanssa tehtiin yhdessä kaikkea. Isäni kyllä elää vielä, mutta hän on niin hankala tapaus, että alkaa käydä rasittavaksi mitä enemmän ikää tulee.
Mikä ihme on tarve puuttua toisten elämään?. Jokainen elää tavallaan.
Rakas ystävän Helsinki jostain päin.Osti osakeen sama talo missä isä äiti asui.Sama rappu 1 kerros vain välissä.Silloin hän oli työelämä ja helpoin tapa auttaa vanhoja vanhempia.Joista toinen kuoli ensin ja toinen hiukan myöhemmin.Hänellekin helpompaa kun asui saama talo ,rappu.Ei tarvinut erikseen matkoihin aikaa kulutaa.Kunioittavaa viellä nykyaikana. Aikuinen lapsi huolehti aidosti vanhoista vanhemista.Eikä mennyt kireen ja uraputken taakse.Laskien riittää kun kotihoito käy ja soitaa vain joskus.Mikä ihan yleistä on Helsingin lähiöissä,vanhenevat vanhemat unohdetaan ja viimeistän siloin kun se isä tai äiti jää leskeksi!
Vierailija kirjoitti:
Rakas ystävän Helsinki jostain päin.Osti osakeen sama talo missä isä äiti asui.Sama rappu 1 kerros vain välissä.Silloin hän oli työelämä ja helpoin tapa auttaa vanhoja vanhempia.Joista toinen kuoli ensin ja toinen hiukan myöhemmin.Hänellekin helpompaa kun asui saama talo ,rappu.Ei tarvinut erikseen matkoihin aikaa kulutaa.Kunioittavaa viellä nykyaikana. Aikuinen lapsi huolehti aidosti vanhoista vanhemista.Eikä mennyt kireen ja uraputken taakse.Laskien riittää kun kotihoito käy ja soitaa vain joskus.Mikä ihan yleistä on Helsingin lähiöissä,vanhenevat vanhemat unohdetaan ja viimeistän siloin kun se isä tai äiti jää leskeksi!
Outoa minusta.
Mutta ei siitä syystä, että kyseessä on äiti ja tytär, vaan ihmettelen miten joku jaksaa päivittäin olla jonkun seurassa. Itseäni ahdistaa ajatuskin.
T. Introvertti
Vierailija kirjoitti:
No, ei varmaan Suomessa ole "normaalia" eli kovin yleistä. Mutta ehkä oikeampi kysymys on, onko siitä ollut heille jotain haittaa? Jos ei, niin mitä se oikeastaan sinulle kuuluu.
Tätäpä juuri tulin kanssa sanomaan että hittoako se sun takapuoltas pakottaa kun joku haluaa olla äitinsä lähellä ja tavata!
Mun nuoreni ei asu ihan lähellä mutta silti "juoksee " täällä tiuhaan tahtiin!"
Se on KIVAA!
Minä asun äidin naapurissa, päivittäin nähdään ja usein syödään yhdessä, äidin ei kannata yksikseen kokata kun minä laitan kuitenkin ruokaa. Äiti auttoi lasten hoidossa kun nämä olivat pieniä, nyt on meidän vuoro auttaa häntä kauppa-asioissa ja tietokoneen kanssa yms.
Ei olla riippuvaisia mitenkään, ihan vapaaehtoisuuteen perustuu molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen Kotikatu jossa melkein koko Mäkimaan suku Pertin puolelta asui pitkään samassa talossa. ja välit olivat muuttojenkin jälkeen tiiviit.
Se oli satua, tiimi keksi niin että päät sauhusivat!
Ei ole normaalia. Tee poliisille ilmoitus.
Ap täällä. No 47-vuotiaalla naisella ei ole lapsia eikä edes lemmikkejä. Tottelee kaikissa asioissa äitiään.
Minä näen äitiäni päivittäin, vaikka emme olekaan naapureita.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. No 47-vuotiaalla naisella ei ole lapsia eikä edes lemmikkejä. Tottelee kaikissa asioissa äitiään.
Onko ollut koskaan naimisissa?
Onko erikoista, että lapsella ja vanhemmalla on lämpimät välit? Pitäisikö sellainenkin kitkeä pois ihmiskunnasta?
Ei oo koskaan ollut naimisissa. Siis tämä naapuri. t.ap
Vierailija kirjoitti:
Minä asun äidin naapurissa, päivittäin nähdään ja usein syödään yhdessä, äidin ei kannata yksikseen kokata kun minä laitan kuitenkin ruokaa. Äiti auttoi lasten hoidossa kun nämä olivat pieniä, nyt on meidän vuoro auttaa häntä kauppa-asioissa ja tietokoneen kanssa yms.
Ei olla riippuvaisia mitenkään, ihan vapaaehtoisuuteen perustuu molemmin puolin.
Kuulostaa mukavalta! Itse soitan äidilleni päivittäin. Ihan sen takia, että kaikki on ok ja että hän saa puhua jonkun kanssa. Yksinäisyys on iso ongelma monella vanhenevalla ihmisellä. Kunnioitukseen perustuva suhde on rakennettu terveelle pohjalle.
No, ei varmaan Suomessa ole "normaalia" eli kovin yleistä. Mutta ehkä oikeampi kysymys on, onko siitä ollut heille jotain haittaa? Jos ei, niin mitä se oikeastaan sinulle kuuluu.