Ihmiset, jotka saavat puhumiskohtauksia.

Puolisoni on tällainen. Kun se "puheripuli" alkaa, häntä ei saa hiljaiseksi millään. Vähän aikaa kuunneltuani, hihkasen kärsiväni ummetuksesta ja linnottaudun vessaan lehtinipun kanssa. Vielä ei ole hoksannut tuota tekosyytä. :)

Koiraa ulkoiluttaessa kohtaan tällaisia ihmisiä joskus. Etenen vähitellen poispäin, kun puhe vain jatkuu ja jatkuu. Jotkut tajuavat lopettaa siinä vaiheessa kun olen ehtinyt jo kymmenen metrin päähän, toiset vain korottavat ääntään. Entisessä asuinpaikassani lenkillä tuli usein vastaan mies, joka ei lopettanut koskaan, vaan ääni häipyi lopulta kuuluvista kun kävelin eteenpäin. En tiedä kailottiko yksinään vielä sittenkin kun hävisin näkyvistä :D