Syy miksi kiusaamista ei saada kitkettyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on aikuiset, joiden mielestä oman lapsen käytöksessä ei ole mitään väärää. 

Tämä yli 90 prosenttisesti.

Oman lapsen luokalla kaksi tyttöä saa jatkaa hiljaista kiusaamistaan, sillä asialle ei kuulemma "oikein mitään voi". Ei opettaja, ei kuraattori, ei rehtori eikä todellakaan tyttöjen vanhemmat, joiden mielestä heidän tyttäriään provosoidaan. Ja itseasiassa, heidän tyttäriäänhän tässä kiusataan, kun puolet luokasta on jo oppinut välttämään näiden kahden seuraa jos vaan mitenkään voivat. 

Nämä kaksi tyttöä saavat kuiskutella seurassa, osoitella toisia ja kikattaa, katsella päästä varpaisiin ja kysellä viattomasti että "miks sulla on tollanen paita?" He saavat somessa kommentoida omallekin lapselleni, etteivät olisi ikinä uskoneet että lapsellani olisi kavereita (kun oma lapsi tehnyt jonkun snäppi-päivityksen jossa harjoittelee harrastamaansa lajia kaverinsa kanssa). Nämä kaksi saavat jättää kolmannet pyörät ulkopuolelle, juosta toisia karkuun ja huudella. 

Puhutaan viidesluokkalaisista. 

Mutta kun ei voi mitään, tytöt vielä opettelee ihmissuhdetaitoja. 

No kyllähän te itse voitte tehdä?  Vastaatte vaikka siihen snäppi viestiin ens kerralla takaisin jotain?   

"Miksi sulla on tollanen paita?"

--> "No mitäpä luulisit?"

"En olis uskonut että sulla on kavereita"

--> " Pitäisköhän teidän joskus vähän rajoittaa noita aivopierujanne?"

--> "Itse taas pystyn hyvin uskomaan, että teidän suusta voi tulla mitä järjettömämpiä lauseita"

--> "pitäisköhän teidän keskittyä omaan elämäänne?"

--> " OK.  Minä ja mun elämä ei sinänsä kuulu teille millään tavalla"

--> " Niinkö? Kuis nyt silleen? "

--> " Oliko tämän kommentin tarkoitus satuttaa vai ootko vaan tyhmä?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on aikuiset, joiden mielestä oman lapsen käytöksessä ei ole mitään väärää. 

Tämä yli 90 prosenttisesti.

Oman lapsen luokalla kaksi tyttöä saa jatkaa hiljaista kiusaamistaan, sillä asialle ei kuulemma "oikein mitään voi". Ei opettaja, ei kuraattori, ei rehtori eikä todellakaan tyttöjen vanhemmat, joiden mielestä heidän tyttäriään provosoidaan. Ja itseasiassa, heidän tyttäriäänhän tässä kiusataan, kun puolet luokasta on jo oppinut välttämään näiden kahden seuraa jos vaan mitenkään voivat. 

Nämä kaksi tyttöä saavat kuiskutella seurassa, osoitella toisia ja kikattaa, katsella päästä varpaisiin ja kysellä viattomasti että "miks sulla on tollanen paita?" He saavat somessa kommentoida omallekin lapselleni, etteivät olisi ikinä uskoneet että lapsellani olisi kavereita (kun oma lapsi tehnyt jonkun snäppi-päivityksen jossa harjoittelee harrastamaansa lajia kaverinsa kanssa). Nämä kaksi saavat jättää kolmannet pyörät ulkopuolelle, juosta toisia karkuun ja huudella. 

Puhutaan viidesluokkalaisista. 

Mutta kun ei voi mitään, tytöt vielä opettelee ihmissuhdetaitoja. 

Tuollaisille pissaliisoille kyllä kannattaa antaa samalla mitalla takaisin, että todella oppivat joskus niitä ihmissuhdetaitoja.  Jos mitään sanktiota ei saa, niin eihän ne tuollaista lopeta koskaan.

Tarkoitatko ap, että kiusaaja ajattelisi kiusaamisensa olevan moraalisesti oikein eli että kiusattu olisi hänen mielestään moraalisesti ansainnut kiusaamisen ikään kuin rangaistuksena?

Yleisestihän ymmärretään että moraaliseen tuomioon kuuluu (väärä) valinta, kun taas kiusaaja saattaa kiusata esimerkiksi kasvonpiirteistä, joita kiusattu ei ole valinnut. 

Mutta voihan tosiaan olla, että ainakaan osalla kiusaajista ei ole riittävää oikeustajua tuon yksinkertaisen asian ymmärtämiseen.

Faith kirjoitti:

Tarkoitatko ap, että kiusaaja ajattelisi kiusaamisensa olevan moraalisesti oikein eli että kiusattu olisi hänen mielestään moraalisesti ansainnut kiusaamisen ikään kuin rangaistuksena?

Yleisestihän ymmärretään että moraaliseen tuomioon kuuluu (väärä) valinta, kun taas kiusaaja saattaa kiusata esimerkiksi kasvonpiirteistä, joita kiusattu ei ole valinnut. 

Mutta voihan tosiaan olla, että ainakaan osalla kiusaajista ei ole riittävää oikeustajua tuon yksinkertaisen asian ymmärtämiseen.

Ei välttämättä moraalisesti täysin, mutta siltä kantilta, että kiusattu ikäänkuin kuuluu vihollisleiriin.  Kiusattu siis tekee jotain väärin tai näyttää väärältä, jolloin on oikeutettu saamaan kiusaa osakseen.  Jos vaikka kiusattu ei ymmärrä sosiaalisia normeja, niin häntä saa siitä sitten rangaista.  Tai jos kiusattu on "liian kiltti" häntä saa ärsyttää niin kauan kunnes hän laittaa vastaan tai reagoi muulla tavalla kuin kiltteydellä.  Jos kiusattu reagoi asioihin, jotenkin oudosti/naurettavasti/erikoisesti, niin oikeus kiusaamiseen on ansaittu.

Oikeutus voi olla mitä vain kiusaaja ikinä kuvitteleekaan.

Siksi, koska ilmiötä on käytännössä täysin mahdotonta kokonaan kitkeä.

Yhteisö, missä on enemmän kuin kaksi ihmistä, altistaa aina jonkun kiusaamiselle. Ja mitä enemmän ihmisiä, sitä todennäköisemmin joko joutuu - tai ainakin kokee joutuvansa - kiustauksi.

 

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska ilmiötä on käytännössä täysin mahdotonta kokonaan kitkeä.

Yhteisö, missä on enemmän kuin kaksi ihmistä, altistaa aina jonkun kiusaamiselle. Ja mitä enemmän ihmisiä, sitä todennäköisemmin joko joutuu - tai ainakin kokee joutuvansa - kiustauksi.

 

Yritätkö sanoa, että kiusaamista ei ole ja se on vain joidenkin ihmisten harhaista kokemusta?

Kovemmat lait aikuisille, koska ovat esimerkkejä ja kasvattajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on aikuiset, joiden mielestä oman lapsen käytöksessä ei ole mitään väärää. 

Tämä yli 90 prosenttisesti.

Oman lapsen luokalla kaksi tyttöä saa jatkaa hiljaista kiusaamistaan, sillä asialle ei kuulemma "oikein mitään voi". Ei opettaja, ei kuraattori, ei rehtori eikä todellakaan tyttöjen vanhemmat, joiden mielestä heidän tyttäriään provosoidaan. Ja itseasiassa, heidän tyttäriäänhän tässä kiusataan, kun puolet luokasta on jo oppinut välttämään näiden kahden seuraa jos vaan mitenkään voivat. 

Nämä kaksi tyttöä saavat kuiskutella seurassa, osoitella toisia ja kikattaa, katsella päästä varpaisiin ja kysellä viattomasti että "miks sulla on tollanen paita?" He saavat somessa kommentoida omallekin lapselleni, etteivät olisi ikinä uskoneet että lapsellani olisi kavereita (kun oma lapsi tehnyt jonkun snäppi-päivityksen jossa harjoittelee harrastamaansa lajia kaverinsa kanssa). Nämä kaksi saavat jättää kolmannet pyörät ulkopuolelle, juosta toisia karkuun ja huudella. 

Puhutaan viidesluokkalaisista. 

Mutta kun ei voi mitään, tytöt vielä opettelee ihmissuhdetaitoja. 

Tuollaisille pissaliisoille kyllä kannattaa antaa samalla mitalla takaisin, että todella oppivat joskus niitä ihmissuhdetaitoja.  Jos mitään sanktiota ei saa, niin eihän ne tuollaista lopeta koskaan.

Tässäkin näkyy sama ilmiö.  Oikeutus "antaa samalla mitalla takaisin"  

Mutta missä menee raja?  Kyllähän ihmisen täytyy voida ja kuuluu voida pitää puolensa?  

Milloin puolien pitäminen muuttuu kiusaamikseksi?  Silloin kun se on asiatonta? Silloin kun mennään henkilökohtaisuuksiin?  Kun haukutaan ja nimitellään? Kun käytetään väkivaltaa?  

Joskus riittää vain se, että toinen vähän ärsyttää olemuksellaan niin saadaan oikeus käyttäytyä ikävästi toista kohtaan.  

Saako toisia kohtaan ylipäätään käyttäytyä ikävästi?   Eihän sitä ole kiellettykään.   Tai saako kiusaamisesta provosoitua?  Miten kiusaamista siedetään tai miten siihen vastataan?  Ehkä se on asia, jota kannattaa ensisijaisesti miettiä sen sijaan että kiusaamista kitkettäisiin pois. Pitää opetella selviytymään.

Niin kauan kuin aikuisissa esiintyy kiusaamimsta, itsekkyyttä yms niin esiintyy lapsissakin.

Vierailija kirjoitti:

Kenellekään ei saisi aiheuttaa huonoa oloa. Ja kiusaaminen olisi hyvä estää sillä, jos suurin osa ei hyväksyisi sitä. Hiljainen hyväksyntäkin ja sormien läpi katselu on vaarallista. Monesti kuitenkin pikku vittuilu hyväksytään vaikka se jostakusta olisikin kiusallista. Ajatellaan että leikin varjolla ja huumorilla saa kiusata. Ei pitäisi sallia!

Toisaalta elämä on mahdotonta, jos ei kestä yhtään huumoria. Moni tärkeä asia viestitään huumorin varjolla, koska suoraan sanominen olisi vielä kohteelle vielä nöyryyttävämpää. En siis tosiaankaan tarkoita, että olisi jotenkin ok esim. jatkuvasti nimitellä tai varsinkaan sulkea ulkopuolelle tai viedä tavaroita tms. Kevyt keljuilu on kuitenkin paljon miellyttävämpi tapa puhua asiat halki kuin ns. vakava keskustelu. Jos kavereiden tai perheenkään kesken ei saisi ikinä laskea leikkiä pöljyydellä, kusipäisyydellä, itsekurin puutteella jne., lumihiutaleita olisi pian pyryksi asti.

Liian erilaista kiusataan. Erilaisuus on aina suhteellista. Omassa lapsuudessani kiusaamisen syyksi riitti ruotsinkielinen sukunimi, nykyään pitää ilmeisesti painaa 200kg.

Vierailija kirjoitti:

Empatiakyvyttömät kiusaa. Niillä on joku semmonen vajavaisuus, että ne ei pysty asettumaan toisen asemaan. Niiltä puuttuu kyky tuntea myötätuntoa. Sekä puuttuu myös oikeudenmukaisuus ja rehellisyyskin sekä ennen kaikkea omatunto.

On varmaan muitakin syitä mutta nämä nyt tuli mieleen.

Juu, eräs lapsuuteni kaveri (tai noh...) oli juuri tuollainen kuin ylläolevassa kiusaajakuvauksessa. Manipuloi muita pahuuteen, valehteli sujuvasti, jätti pois porukasta, juoruili keksittyjä juoruja, vttuili, kadehti, vertaili, ei sietänyt häviötä, kosti, rikkoi - kiusasi eri tavoin toisia, hajoitti ja hallitsi.

Hänellä oli selkeä narsistinen persoonallisuushäiriö. Lapsillakin on se, mutta sitä ei vielä haluta/voida diagnosoida.

Nyt aikuisena, mitä hänestä tiedän, hän on selvä tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiakyvyttömät kiusaa. Niillä on joku semmonen vajavaisuus, että ne ei pysty asettumaan toisen asemaan. Niiltä puuttuu kyky tuntea myötätuntoa. Sekä puuttuu myös oikeudenmukaisuus ja rehellisyyskin sekä ennen kaikkea omatunto.

On varmaan muitakin syitä mutta nämä nyt tuli mieleen.

Juu, eräs lapsuuteni kaveri (tai noh...) oli juuri tuollainen kuin ylläolevassa kiusaajakuvauksessa. Manipuloi muita pahuuteen, valehteli sujuvasti, jätti pois porukasta, juoruili keksittyjä juoruja, vttuili, kadehti, vertaili, ei sietänyt häviötä, kosti, rikkoi - kiusasi eri tavoin toisia, hajoitti ja hallitsi.

Hänellä oli selkeä narsistinen persoonallisuushäiriö. Lapsillakin on se, mutta sitä ei vielä haluta/voida diagnosoida.

Nyt aikuisena, mitä hänestä tiedän, hän on selvä tapaus.

Kouluissa ja työpaikoilla näiden edessä nöyristellään, koska ovat veemäisiä panna ruotuun. Jos vaihtoehto on olla samassa tilassa sinulle vihoittelevan luonnehäiriöisen kanssa vuosia, saattaa olla helpompi olla puuttumatta.

Pohjimmiltaan laumaeläimen harjoittelua lauman muodostamiseen. Hylätään heikot ja luodaan ajatus uhasta tai vastustajasta, joka pitää peitota. Voimakkaimmillaan käytös on liikuntatunneilla ja aikuisilla urheilukilpailuissa, etenkin lätkämatsien yleisössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellekään ei saisi aiheuttaa huonoa oloa. Ja kiusaaminen olisi hyvä estää sillä, jos suurin osa ei hyväksyisi sitä. Hiljainen hyväksyntäkin ja sormien läpi katselu on vaarallista. Monesti kuitenkin pikku vittuilu hyväksytään vaikka se jostakusta olisikin kiusallista. Ajatellaan että leikin varjolla ja huumorilla saa kiusata. Ei pitäisi sallia!

Toisaalta elämä on mahdotonta, jos ei kestä yhtään huumoria. Moni tärkeä asia viestitään huumorin varjolla, koska suoraan sanominen olisi vielä kohteelle vielä nöyryyttävämpää. En siis tosiaankaan tarkoita, että olisi jotenkin ok esim. jatkuvasti nimitellä tai varsinkaan sulkea ulkopuolelle tai viedä tavaroita tms. Kevyt keljuilu on kuitenkin paljon miellyttävämpi tapa puhua asiat halki kuin ns. vakava keskustelu. Jos kavereiden tai perheenkään kesken ei saisi ikinä laskea leikkiä pöljyydellä, kusipäisyydellä, itsekurin puutteella jne., lumihiutaleita olisi pian pyryksi asti.

Ainakaan minun vanhempani eivät kestäneet mitään kevyttä keljuilua. Isä ja äiti eivät olisi hyväksyneet, jos olisin sanonut heitä pöljiksi kusipäiksi. Etenkin isä olisi suuttunut kovasti- hän suuttui pienemmästäkin.

Olin ainoa lapsi, joten ei ollut sisaruksiakaan, joiden kanssa olisin oppinut kevyesti keljuilemaan. Puolisokin on aika herkästi loukkaantuvaa sorttia.

Jos on valittamista, on parempi puhua meidänlaisille asiasta suoraan. Kevyt kettuilu ei auta. Silloin vain ihmettelen, mikä sinunlaisiasi vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellekään ei saisi aiheuttaa huonoa oloa. Ja kiusaaminen olisi hyvä estää sillä, jos suurin osa ei hyväksyisi sitä. Hiljainen hyväksyntäkin ja sormien läpi katselu on vaarallista. Monesti kuitenkin pikku vittuilu hyväksytään vaikka se jostakusta olisikin kiusallista. Ajatellaan että leikin varjolla ja huumorilla saa kiusata. Ei pitäisi sallia!

Toisaalta elämä on mahdotonta, jos ei kestä yhtään huumoria. Moni tärkeä asia viestitään huumorin varjolla, koska suoraan sanominen olisi vielä kohteelle vielä nöyryyttävämpää. En siis tosiaankaan tarkoita, että olisi jotenkin ok esim. jatkuvasti nimitellä tai varsinkaan sulkea ulkopuolelle tai viedä tavaroita tms. Kevyt keljuilu on kuitenkin paljon miellyttävämpi tapa puhua asiat halki kuin ns. vakava keskustelu. Jos kavereiden tai perheenkään kesken ei saisi ikinä laskea leikkiä pöljyydellä, kusipäisyydellä, itsekurin puutteella jne., lumihiutaleita olisi pian pyryksi asti.

Ainakaan minun vanhempani eivät kestäneet mitään kevyttä keljuilua. Isä ja äiti eivät olisi hyväksyneet, jos olisin sanonut heitä pöljiksi kusipäiksi. Etenkin isä olisi suuttunut kovasti- hän suuttui pienemmästäkin.

Olin ainoa lapsi, joten ei ollut sisaruksiakaan, joiden kanssa olisin oppinut kevyesti keljuilemaan. Puolisokin on aika herkästi loukkaantuvaa sorttia.

Jos on valittamista, on parempi puhua meidänlaisille asiasta suoraan. Kevyt kettuilu ei auta. Silloin vain ihmettelen, mikä sinunlaisiasi vaivaa.

Pöljä on aika paljon lievempi nimitys kuin k***pää. Jälkimmäinen on törkeästi sanottu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellekään ei saisi aiheuttaa huonoa oloa. Ja kiusaaminen olisi hyvä estää sillä, jos suurin osa ei hyväksyisi sitä. Hiljainen hyväksyntäkin ja sormien läpi katselu on vaarallista. Monesti kuitenkin pikku vittuilu hyväksytään vaikka se jostakusta olisikin kiusallista. Ajatellaan että leikin varjolla ja huumorilla saa kiusata. Ei pitäisi sallia!

Toisaalta elämä on mahdotonta, jos ei kestä yhtään huumoria. Moni tärkeä asia viestitään huumorin varjolla, koska suoraan sanominen olisi vielä kohteelle vielä nöyryyttävämpää. En siis tosiaankaan tarkoita, että olisi jotenkin ok esim. jatkuvasti nimitellä tai varsinkaan sulkea ulkopuolelle tai viedä tavaroita tms. Kevyt keljuilu on kuitenkin paljon miellyttävämpi tapa puhua asiat halki kuin ns. vakava keskustelu. Jos kavereiden tai perheenkään kesken ei saisi ikinä laskea leikkiä pöljyydellä, kusipäisyydellä, itsekurin puutteella jne., lumihiutaleita olisi pian pyryksi asti.

Ainakaan minun vanhempani eivät kestäneet mitään kevyttä keljuilua. Isä ja äiti eivät olisi hyväksyneet, jos olisin sanonut heitä pöljiksi kusipäiksi. Etenkin isä olisi suuttunut kovasti- hän suuttui pienemmästäkin.

Olin ainoa lapsi, joten ei ollut sisaruksiakaan, joiden kanssa olisin oppinut kevyesti keljuilemaan. Puolisokin on aika herkästi loukkaantuvaa sorttia.

Jos on valittamista, on parempi puhua meidänlaisille asiasta suoraan. Kevyt kettuilu ei auta. Silloin vain ihmettelen, mikä sinunlaisiasi vaivaa.

Tämähän kuulostaa vaan tosikkoudelta. Varmasti elämä on kaikin tavoin raskasta, jos ei voi lainkaan vitsailla. Kuulostaa hämäläiselta elämänasenteelta. Suomessa pitää mennä Itä-Suomeen, jotta kuulee jatkuvaa spontaania veetuilua. Siihen kun tottuu, niin on elämä helppoa. Voi sanoa ihan suoraan mitä ajattelee, mutta vastapuolella on velvollisuus ottaa se huumorina. Itsekin saa kuulla mikä itsessä on oikeasti vikana, eikä ole pakko loukkaantua, kun kritiikki tulee huumorin muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellekään ei saisi aiheuttaa huonoa oloa. Ja kiusaaminen olisi hyvä estää sillä, jos suurin osa ei hyväksyisi sitä. Hiljainen hyväksyntäkin ja sormien läpi katselu on vaarallista. Monesti kuitenkin pikku vittuilu hyväksytään vaikka se jostakusta olisikin kiusallista. Ajatellaan että leikin varjolla ja huumorilla saa kiusata. Ei pitäisi sallia!

Toisaalta elämä on mahdotonta, jos ei kestä yhtään huumoria. Moni tärkeä asia viestitään huumorin varjolla, koska suoraan sanominen olisi vielä kohteelle vielä nöyryyttävämpää. En siis tosiaankaan tarkoita, että olisi jotenkin ok esim. jatkuvasti nimitellä tai varsinkaan sulkea ulkopuolelle tai viedä tavaroita tms. Kevyt keljuilu on kuitenkin paljon miellyttävämpi tapa puhua asiat halki kuin ns. vakava keskustelu. Jos kavereiden tai perheenkään kesken ei saisi ikinä laskea leikkiä pöljyydellä, kusipäisyydellä, itsekurin puutteella jne., lumihiutaleita olisi pian pyryksi asti.

Ainakaan minun vanhempani eivät kestäneet mitään kevyttä keljuilua. Isä ja äiti eivät olisi hyväksyneet, jos olisin sanonut heitä pöljiksi kusipäiksi. Etenkin isä olisi suuttunut kovasti- hän suuttui pienemmästäkin.

Olin ainoa lapsi, joten ei ollut sisaruksiakaan, joiden kanssa olisin oppinut kevyesti keljuilemaan. Puolisokin on aika herkästi loukkaantuvaa sorttia.

Jos on valittamista, on parempi puhua meidänlaisille asiasta suoraan. Kevyt kettuilu ei auta. Silloin vain ihmettelen, mikä sinunlaisiasi vaivaa.

Pöljä on aika paljon lievempi nimitys kuin k***pää. Jälkimmäinen on törkeästi sanottu. 

Ei sitä sanaa tarvitse koskaan käyttää. Sehän ei silloin edes olisi vidduilua, jos suoraan sanottaisiin, että oletpa kusipää. Vidduilua olisi sanoa esim. jotain kivaa kyseisen henkilön luonteen jaloudesta ja suuresta sydämestä kyseisessä tilanteessa.

Kiusaaminen sallitaan tässä maailmassa. Ja kiusaajia suojellaan, kun kiusattu napsahtaa heille. Kiusatusta tuleekin kaikkien haukkuma pahis, mikä ei ole yhtään reilua.

Vierailija kirjoitti:

Se on koulun syy, jos joku kiusaa.

Ei vaan vanhempien syy jos sen lapsi kiusaa. 

Minua kiusasi poika ala-asteella ja kun vaihdoin koulua niin kiusasi toinen sukupuoli ylä asteella. 

Minulla oli ankara kotikasvatus ja lyömällä alistettiin tahto pois jotenka olin sopivaa uhri ainesta kiusaajillekkin kun piti kääntää toinenkin poski lyönneille.