Ai että mua v -tuttaa ihmiset jotka ei kuuntele!!

En ole mikään puhelias ihminen, olen melko hiljaa ja itse kuuntelen ihmisiä tarkasti, ja vaikka väliin tekisikin mieli joskus laukaista joku asiasta mieleen pompahtanut juttu ulos, pidän turpani ummessa, kuuntelen toisen asian loppuun ja kommentoin/reagoin siihen kuuntelun ja ymmärryksen merkiksi, ja _vasta sitten_ kerron sen oman mieleeni juolahtaneen asian.

Huomaan kyllä olevani harvinaisuus. Ehkä siksi moni hakeutuukin seuraani ja pitää minua mukavana ihmisenä, osaan kuunnella.

Ainut että alan itse olla niin veetuuntunut näihin toisiin osapuoliin, joiden seurassa todellakin tulee olo etteivät kuuntele minua vastavuoroisesti yhtään.

Esim. tänään yks kaveri kävi kylässä. Kuuntelin ensin hänen kuulumisensa, sitten aloin kertoa uudesta harrastuksestani jonka aloitin juuri, noin 15 sek ehdin kertoa, kun kaveri tokaisee yhtäkkiä kesken lauseeni "ai sä oot saanu joltain ruusuja, kiva kimppu, noihan vois kuivattaa, mäkin sain ja kuivatin just!"

...

Toiselle kerroin viime viikolla, että sain hämmentäviä viestejä vieraasta numerosta, en ehtinyt kertoa edes viestejä loppuun, kun tåmä tyyppi nousee kesken juttuni pöydästä, hakee lisää kahvia, keskeyttää minut kysyen "otatko lisää" ja kun vastaan siihen että kyllä kiitos, hän jatkaa oitis "asiasta toiseen, olisko lainata suksia". Kahvin haku ja otatko lisää-kysymys vielä ok kesken puheeni, mutta että aiheenkin vaihtoi vielä lennossa...

Mit vit...??

Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka.

Rakkaat keskeyttelijät, kysynkin teiltä miten tulisi toimia, alanko vaan toimimaan samalla lailla kuin tekin? Alan puhua teidän juttunne kesken jotain ihan muuta mitä mieleeni sattuu juolahtamaan? Vai sanonko suoraan, että voisitko kuunnella loppuun? Tälle ensin mainitulle kyllä sanoinkin, että "jaahas, näin paljon kiinnosti siis uusi harrastukseni" mutta se sai aikaan vain heleän naurun.

Alan erakoksi kohta, ihmiset nykyään ärsyttävät minua enemmän kuin ilahduttavat!