Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vetovoiman laki, selittäkääpä
19.01.2023 |
Jos vetovoiman laki on totta, niin miten on mahdollista, että ihminen epäonnistuu jossakin, jossa on aidosti uskonut onnistuvansa? Ei pääsekään yliopistoon, vaikka on varma että pääsee? Tuleekin jätetyksi, vaikka uskoo suhteen kestävän?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku toinen on vetänyt itselleen vielä voimakkaammin sitä opiskelupaikkaa?
No ei taida vetovoiman laissa olla kyse siitä, että "mä haluun". Mäkin haluisin ihan ilmatteeks punasen ferrarin, mut saakeli sain vain päiväksi lainaan ilmaiseksi datsunin, noh homma hoitu silläkin
Koska universumilla on jotain vielä parempaa sulle varalla tai universumi haluaa sun yrittävän enemmän. Myöskään pelkkä uskominen ei riitä vaan pitää myös kunnolla töitä tavoitteidensa eteen. Samaten se universumi testaa luovutatko heti kun et ensimmäisellä kerralla pääse tavoitteeseesi vai yritätkö uudelleen.
Alitajunta on usein eri mieltä kuin mitä ihminen kuvittelee. Esim voi olla ettei oikeasti uskokaan itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rejection is protection kirjoitti:
Koska universumilla on jotain vielä parempaa sulle varalla tai universumi haluaa sun yrittävän enemmän. Myöskään pelkkä uskominen ei riitä vaan pitää myös kunnolla töitä tavoitteidensa eteen. Samaten se universumi testaa luovutatko heti kun et ensimmäisellä kerralla pääse tavoitteeseesi vai yritätkö uudelleen.
Universumi kylläkin testailee liiankin kanssa. Lisäksi ajatus siitä, että tulossa on parempaa, herättää kysymyksen: kenen mielestä parempaa? Pahimmillaan ajatusmalli tulevasta paremmasta saa hylkäämään tilanteet ja hetket joissa olisi onnellinen sekä ihmiset joiden kanssa olisi onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, onko aidosti uskonut saavansa sen? Jos onkin vain uskotellut itselleen, että uskoo, tyyliin haukionkala haukionkala.
Minä kun katson elämää taaksepäin, niin olen tehnyt tuota aivopesua, siinä ole ollut oikeaa tunnetta mukana. Tai en ole lukenut pääsykokeisiin riittävästi. Sitten olen ihmetellyt, miksi jokin asia ei onnistu.
Eikä vetovoiman lailla voi määrätä toisen ihmisen elämää. Toinen tekee, mitä itse haluaa, ja voi jättää minut.
Vierailija kirjoitti:
Et voi vaikuttaa toisten tahtoon, vaikka sitä moni yrittää.
Sehän vetovoimanlaissa onkin suuri kysymys. Millä oikeudella kukaan oikeuttaa tahtonsa ja toiveensa ylittämään toisen tahdon ja toiveet?
Jos toivominen ja uskominen toimisivat, ei maailmassa olisi särkyneitä sydämiä, sotia tai kärsimystä. Kaikkien korkeimmaksi parhaaksi ja sielun kehittymiseksikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi vaikuttaa toisten tahtoon, vaikka sitä moni yrittää.
Sehän vetovoimanlaissa onkin suuri kysymys. Millä oikeudella kukaan oikeuttaa tahtonsa ja toiveensa ylittämään toisen tahdon ja toiveet?
Jos toivominen ja uskominen toimisivat, ei maailmassa olisi särkyneitä sydämiä, sotia tai kärsimystä. Kaikkien korkeimmaksi parhaaksi ja sielun kehittymiseksikö?
Ei minun käsittääkseni vetovoiman laki estä kärsimystä. Kaikilla on kärsimystä joka tapauksessa.
Jos vaikka haluaisimme hyväksi johtajaksi, niin ei kehittyminen sellaiseksi kasva sormia napauttamalla, vain uskomalla olevansa sellainen. Kasvu tapahtuu mokaamalla ja oppimalla, mokaamalla uudestaan jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ehkä sisimmässäsi ole uskonut, että olet tarpeeksi arvokas ansaitaksesi haluamasi asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi vaikuttaa toisten tahtoon, vaikka sitä moni yrittää.
Sehän vetovoimanlaissa onkin suuri kysymys. Millä oikeudella kukaan oikeuttaa tahtonsa ja toiveensa ylittämään toisen tahdon ja toiveet?
Jos toivominen ja uskominen toimisivat, ei maailmassa olisi särkyneitä sydämiä, sotia tai kärsimystä. Kaikkien korkeimmaksi parhaaksi ja sielun kehittymiseksikö?
Ei minun käsittääkseni vetovoiman laki estä kärsimystä. Kaikilla on kärsimystä joka tapauksessa.
Jos vaikka haluaisimme hyväksi johtajaksi, niin ei kehittyminen sellaiseksi kasva sormia napauttamalla, vain uskomalla olevansa sellainen. Kasvu tapahtuu mokaamalla ja oppimalla, mokaamalla uudestaan jne jne.
Niinpä. Vetovoiman laki on käsitetty väärin.
Raha ei myöskään tule sormia napauttamalla, vaan vetovoiman laki tuo mahdollisuuksia, millä lisärahaa voi tehdä. Mutta kaikkia ei kiinnosta ottaa näistä mahdollisuuksista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi vaikuttaa toisten tahtoon, vaikka sitä moni yrittää.
Sehän vetovoimanlaissa onkin suuri kysymys. Millä oikeudella kukaan oikeuttaa tahtonsa ja toiveensa ylittämään toisen tahdon ja toiveet?
Jos toivominen ja uskominen toimisivat, ei maailmassa olisi särkyneitä sydämiä, sotia tai kärsimystä. Kaikkien korkeimmaksi parhaaksi ja sielun kehittymiseksikö?
Ei minun käsittääkseni vetovoiman laki estä kärsimystä. Kaikilla on kärsimystä joka tapauksessa.
Jos vaikka haluaisimme hyväksi johtajaksi, niin ei kehittyminen sellaiseksi kasva sormia napauttamalla, vain uskomalla olevansa sellainen. Kasvu tapahtuu mokaamalla ja oppimalla, mokaamalla uudestaan jne jne.
Hyväksi johtajaksi kehittyminen ei ole päällimmäisenä mielessä, kun summaan elämäntavoitteita tai mihin vetovoimanlain miellän liittyvän.
Alue: Aihe vapaa
Turha pyöritellä, koska se ei ole totta.