Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paha olla
15.11.2006 |
Nämä vuodet olen jatkuvastui yrittänyt muuttaa itseäni ja odottanut, että vihdoin saisin tuntea olevani hyväksytty. Aina minut on kuitenkin palauttanut maanpinnalle tuttu katse, halveksuva ja ylimielinenkin. Ei vielä tänä päivänä ole tässä parisuhteessa tullut sitä päivää, jolloin minä voisin tuntea olevani ihana ja aivan riittävä juuri minuna, tällaisena kuin olen, ilman kaikkea yritystä miellyttää sinua. Minä olen niin surullinen ja loppu, näen jo sinut sieluni silmin elämässä jonkun toisen kanssa, sillä minun luonani et henkisesti ole ollut enää pitkään aikaan. Se, että sanoo rakastavansa ja antaa silti ilmein, puhein ja elein ymmärtää jotain muuta, ei se ole mitään rakkautta. Kenties vain vuosien tuomaa kiintymystä. Minä olen arvostanut sinua aina, olen ottanut sinut vastaan juuri sellaisena kuin olet ja ollut siihen tyytyväinen. Miksi minä en saa olla arvostettu? Miksi minä en ole tarpeeksi hyvä näin? Tuleeko sinulle vielä se päivä kun saat onnesi, sitten kun pääset minusta siististi eroon. En tiedä. Haluaisin vain olla sinulle tärkeä, oikeasti.
Kommentit (3)
itse olen vissiin niin itsekäs ja turhamainen nainen, että lähden pienimmästäkin viitteestä tuollaiseen käytökseen heti pois suhteesta. En kestäisi sellaista tilannetta, etten koe olevani miehelle uniikki, kelpaa ns. omana itsenäni.
Mutta siis tsemppiä sinulle, itsekeskeisiä aviomiehiä on pilvin pimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat jo eläkkeellä eikä se puoliso (isäni) ole vieläkään muuttunut ja kehittynyt....
Hei. Jos toinen ei arvosta- sulla on vaihtoehtoja; joko etsit arvoistasi kumppania tai sitten valitset " uhrin" tien. Miksi sun pitäis muuttaa itseäsi? Sunhan pitäis rakastaa itseäsi JOTTA miehesikin voisi ja voisitte muodostaa tasarvoisen suhteen. Voihan olla että miehesi vaistoaa jotain lapsenomaista symbioosintarvetta ja se ahdistaa häntä. Eikäse myöskään ole sama kuin tasaarvoinen parisuhde. Se on läheisriippuvuussuhde sillloin.
Toivottavasti vähän virkistyt ja pääset itsesäälistäsi, sillä siitä ei saa lapsetkaan muuta kuin rasittavan äitisuhteen. Itse en oikein pysty kunnioittamaan äitiäni siksi että hän on syyllistänyt isääni siitä ettei ole onnellinen. Ja edelleen se sama virsi päällä.
Alue: Aihe vapaa
voimia.