Läheiseni kuolemasta tehtiin superjulkinen facebookissa
Ymmärrän kuolemasta kertomisen tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitä en ymmärrä, että kaikki asiat perunkirjoituksista kalmakodin siivoamiseen piti tehdä julkiseksi. Eli että kuka siivosi ja kuka piti perunkirjoitukset.
Minkäänlaista yhteistä keskustelutilaisuutta edesmenneen kuolemasta ei järjestetty, vaikka hän hän kuoli yksin kotiin.
Asun pienellä paikkakunnalla ja en tiedä ollenkaan, mitä esim. minusta puhutaan selän takana.
Olisivat ihmiset olleet tekemisissä edesmenneen kanssa hänen elinaikanaan, mutta silloin ei seura yleensä kelvannut muutoin kuin silloin kun tarvitsi palveluksia.
Nyt kuitenkin kuolemansa jälkeen kelpaa sellaisena kuin oli ja saahan siinä paljon facebookkitykkäyksiä kun julkisesti suree kuolemaa.
Paljon jää sanomatta ja paljon annetaan ymmärtää erilaisilla viestintätavoilla kuolemasta. Minusta tällainen vihjaileva kuolemalla mässäilevä facebuukkailu on oksettavaa ja julmaa.
Vielä kun tietää, että edesmennyt aina halusi puolustaa minua viimeiseen asti. Niin tuntuu pahalta, kun asioista ei keskustella niiden oikeilla nimillä.
Kellään muulla samanlaisia kokemuksia ? Eli läheiden kuoleman mässäilyä facebookissa pienehköllä paikkakunnalla ?
Kommentit (10)
Kiitos tsempeistä. On ollut nyt välillä tunne, ettei jaksa enää itse elää . Niin yksin olen.
Mutta jos sä et tiedä, mktå sinusta puhutaan, niin a) miten tiedät, että puhutaan vihjailevasti ja b) mitä väliå sillä on, puhuvat miten tahansa?
Pienilå paikkakunnilla jukisuudeltw ei voi välttyä, sitä on vain opittava sietämään - tai muutettava pois. Kannattww myöntää, että et ollut tämän läheisesi ainoa tuttu ja siksi muutkin ajattelevat, että asia kuuluu heille. Kuten kuuluukin: vahdimme kaikki toisiamme niin kukaan ei pääse öykkäröimään salassa.
Haetko nyt itsellesi huomiota? Osanotot läheisen poismenon vuoksi, mutta anna olla ja poistu somesta. Jos joku tulee ovelle, niin tuskin on pahat mielessä.
Ei nuo kaikki asiat kuulu someen todellakaan. Ehkä se jos ilmoittaa joillekin kuolemasta korkeintaan, sekin harkinnanvaraista missä haluaa kertoa. Ja pitääkö profiili poistaa vai muistotila.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos sä et tiedä, mktå sinusta puhutaan, niin a) miten tiedät, että puhutaan vihjailevasti ja b) mitä väliå sillä on, puhuvat miten tahansa?
Pienilå paikkakunnilla jukisuudeltw ei voi välttyä, sitä on vain opittava sietämään - tai muutettava pois. Kannattww myöntää, että et ollut tämän läheisesi ainoa tuttu ja siksi muutkin ajattelevat, että asia kuuluu heille. Kuten kuuluukin: vahdimme kaikki toisiamme niin kukaan ei pääse öykkäröimään salassa.
Pikkupaikkakunnilla on ennen facebookkia iät ja ajat harrastettu juoruilua. Kaikki muiden asiat on käsitelty baareissa, kaupoilla ja raiteilla, mikään asia ei ole pysynyt salassa. Tilanne ei ole facebookin myötä muuttunut muutoin, kuin ettei enää tarvi mennä baariin, kaupoille tai raitille kuullakseen juorut.
Pienet paikkakunnat on painajaismaisia asua. Missään ei juoruta yhtä paljon.
Otan osaa. Mun juoppo ja osin erakoitunut isä kuoli äskettäin ja mietin samantyyppisiä vaikka ei olla facebook-sukupolvea. Onneksi hän oli sen verran iäkäs, ettei hänen tuttavapiiriään enää paljon ole jäljellä. Minulle on kuitenkin oltu tosi ystävällisiä ja päättelen, että vaikka joku olisi mitä mieltä hyvänsä, niin ne jotka ovat nähneet tilanteen ymmärtävät sen. Muistathan, että nuo häpeäaallot kuuluvat asiaan silloinkin vaikka niitä ei tuollainen tilanne provosoisi. Ihminen käy läpi kaikenlaisia tunteita, anna niiden tulla ja mennä. Älä jättäydy yksin, ja jos muualla on helpompi hengittää, suuntaudu poispäin pikkupaikkakunnastasi. Ota itsellesi aikaa.
Totta on, että ei sillä periaatteessa väliä, mitä ihmiset puhuvat. Emme olleet läheisiä vainajan toisten läheisten kanssa, niin nyt on sitten vaikeampi käydä tapahtunutta läpi. Tai varmaankin käyvät läpi omassa porukassaan. Kaikki ovat surussaan eri vaiheissa, syytöksiä esiintyy, myös itsesyytöksiä yleensä tällaisissa tapauksissa. Puolustusmekanismit suojaamassa mieltä.
Voin sanoa, että raskasta on. Mutta hyvä, että olen hakenut ja saanutkin keskusteluapua.
Siltikin peräänkuuluttaisin pientä seulaa siihen, mitä julkaisee facessa. Olkoonkin, että alussa ollaan shokkitilassa.
Terveiset taivaaseen edesmenneelle läheiselle, että pakki on yhtä sekaisin, niinkuin se oli hänen elinaikanaankin. Säätäjät säätää, ei sille minkään voi. Silti kaikki varmaan olimme hänelle Rakkaita- tai sen tiedän varmasti.
Haistatan pitkät peet kaikille jutulla mässäileville ja totuutta vääristeleville juoruämmille ! Mä selviän ja pärjään...........rakennan linnan kaikista minua kohti heitetyistä henkisistä kivistä. En lannistu :).
Nyt en täysin ymmärrä että millä tavoin on tehty julkiseksi, eikös se auta jos sulkee heti vainajan tilin ettei jää näkyville, omaiset voivat tehdä ilmoituksen facebookin tukikeskukseen, sinänsähän sille ei voi mitään jos ihmiset keskustelee jonkun kuolemasta keskenään, mutta sen sijaan perunkirjoitukset sun muut eivät ole mitenkään julkista tietoa, vaan jonkun osakkaan täytyy vuotaa ne ja on yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä rikos muita osakkaita kohtaan ilman lupaa, sen sijaan kuolleella ei ole suojaa tässä.
Tuo on kyllä ongelma. Itse yritän selvittää, miten voin kuoleman kohdatessa estää esim sukulaisten lehti ilmoitukset ja jeesustelevat värssyt.
Olen pahoillani. Joillain ihmisillä on pokkaa loputtomiin.
"Paljon jää sanomatta ja paljon annetaan ymmärtää erilaisilla viestintätavoilla kuolemasta. Minusta tällainen vihjaileva kuolemalla mässäilevä facebuukkailu on oksettavaa ja julmaa."
"Olisivat ihmiset olleet tekemisissä edesmenneen kanssa hänen elinaikanaan, mutta silloin ei seura yleensä kelvannut muutoin kuin silloin kun tarvitsi palveluksia."
Sanoisin nuo ja kaiken muunkin mitä haluan asiaan liittyen sanoa sen julkaisijan juttuihin. On meinaan oikeasti oksettavaa käytöstä.