En tajua näitä, jotka ostavat kaupasta jotain vain kun halvalla saa, ja alkavat vasta sitten miettiä, mitä siitä tekisivät

Vierailija kirjoitti:

Se on se sulo vilen geeni kun saa ostamaan halvalla vaikkei tarviskaan. 

No ruokakaupassa tuo geeni ei ole huono juttu. Tällä hetkellä kaikki on kallistunut niin kovasti, että on vain viisasta käyttää hyväksi tarjouksia.

Typerää on sille irvailu, että monella ne rahat ovat tiukassa.

Mun mies. Halpa hinta ratkaisee todella usein. Ostelee välillä vaikka mitä halvalla eteen tulee, vaatteita, työkaluja ja rakentamiseen liittyvää. Mökilläkin on tapetit jostain alelaarista.

Onneksi Stockalla on hyvät alet, muuten kulkis varmaan jossain Lidlin vaatteissa.

Meillä tulee joskus riita siitä, kun mietin itse jotain hankintaa ja punnitsen mistä tykkäisin ja mitä laatua tai tyyliä etsin, miehelle tuntuu aina olevan hinta se ensimmäinen kriteeri. Joudun takomaan hänen päähänsä että etkö nyt tajua, että en todellakaan ole etsimässä halvinta. Tämä sattaa aiheuttaa jopa vastareaktion, että ostankin kalleinta!

Minä kuulun näihin :D Viimeisimpiä "löytöjä" on yli puolen litran pullo salaattikastiketta jonka päiväys lähestyy (en käytä salaattikastiketta, pelkkää oliiviöljyä tai balsamicoa), kilo päärynöitä (hyviä ovat mutta edelliset meni pehmentyneinä roskiin) ja pahaa ruisleipää jonka sentään saattoo heittää pakkaseen ja syödä jos iskee hätä (yleensä ei iske).

Jonkunlainen kummallinen Roope Ankka-piheys se iskee päälle kun kaupassa näkee tarjouksia. Viimeksi meinasin hamstrata yli 5 kg halpaa perunaa kunnes mies huomautti että pelkät bensat tulee maksamaan enemmän kuin mitä niistä tulee säästöä...

Vierailija kirjoitti:

Vähän kyllä tuntuu erikoiselta, että joku ilmeisesti menee ostamaan vaikka jotain punalaputettuja tuotteita riippumatta siitä että mitä ne ovat ja sitten vasta mietitään, että mitä niistä tekee? Ei siis ilmeiesti ajatella sitä kaupassa yhtään kunhan vain ne tuotteet ovat punalaputettuja. Kyllä minä ainakin ennen kauppaan menoa suunnittelen, että mitä ostan niin että tulee ostettua monipuolisesti hedelmiä, kasviksia, täysjyväviljoja, kalaa, kananmunia ja maitotuotteita. Että en osta vaikka kymmentä pakettia jauhelihaa, kuutta purkkia maitorahkaa ja seitsemää leipäpakettia kun kerran halvalla saa.

Minulle ei tuota ongelmia keksiä käyttöä kymmenelle paketille jauhelihaa. Viisi kiloa menee kolmen teinipojan kanssa aika hätäseen, ei tarvitse kaikkia laittaa edes pakastimeen säilytykseen. Rahka säilyy useita viikkoja parasta ennen- päiväyksen jälkeen oikein säilytettynä, saatan ostaa 20 purkkia rahkaa silloin, kun se on erityisen halvalla poistossa (20snt tai 50 snt purkki). Kananmunia olen ostanut kymmenen rasiallista kerrallaan, enempää ei kassiini mahtunut. Leivät menevät pakastimeen, seitsemän paahtoleipää on meillä syöty alle kuukaudessa (noin 1,5 paahtoleipäpaketillista viikossa).

Minä hyvin mielelläni ostan tuotteita punalaputettuina ilman, että olisin etukäteen suunnitellut jotain tiettyä ostavani. Osaan tehdä ruokaa, ja osaan kaivaa netistä ruokaohjeita niille aineksille, joita en ole aiemmin testannut. En myöskään osta sellaisia tuotteita, joista tiedän, että niitä ei tule käytettyä (banaanijukurtti, sipulit, avokadot, bulgur, hummus - syömme omatekoista hummusta kyllä, joten jos kikherneitä löytyy halvalla, ne lähtevät mukaan). Enkä osta punalaputettua vain siksi, että se on punalaputettu, tarkistan aina kilo/litra/kappalehinnan. Juuri katsoin Cittarissa, että siellä oli sitä wagyu-härkää, 159,90€/kg. Teinipoika sen minulle näytti, että katso mikä kilohinta! Jos tuo olisi punalaputettu -30%, niin se olisi edelleen yli satasen kilohinta...

Vähän tuntuu erikoiselta, että joku ilmeisesti menee ostamaan ruokaa sokeasti etukäteen suunnitellen, eikä osaa soveltaa kesken kauppareissun, että kananfileet onkin alennettu vitosen kilo, ostanpa niitä enkä filesuikaleita kympin kilo.