Minua pidetään älykkäämpänä kuin olen
Kärsin tästä oikeasti kovasti.
En tiedä miksi minua luullaan usein älykkääksi ja monet kuvittelevat taidoistani hieman liikoja.
Olen oikeasti erittäin yksinkertainen ja heikkolahjainen, mutta taitava mukailemaan muiden mielipiteitä ja peilaamaan muita.
Tämä aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä kyvyistäni, osaan varmasti vaikuttaa fiksulta kun kopioin muiden sanomia asioita hieman muunnellen.
Minulle tyrkytetään tämän takia jatkuvasti uusia luottamustehtäviä ja vaikka olen hyvin avoimesti kertonut olevani ihan aidosti vajaa, kukaan ei usko minua ja sanoo minulla olevan vain huijarisyndrooma.
Tämä ei ole totta, minä olen se kuuluisa "prosessointinopeus erittäin hidasta"-tyyppi josta täällä on usein kirjoitettu.
Siis se, jonka papereissa oikeasti lukee niin.
Minä olen lähes kehitysvammainen älyllisesti eikä minua hävetä ollenkaan myöntää sitä, miksi muut eivät usko minua?
Kommentit (35)
En tiedä mistä tämä johtuu.
Näytän ihan tavalliselta, niin keskiverto ja tavallinen kuin ihminen nyt voi olla.
Keskimittainen, tukeva, meikkaamaton ja huolittelematon, paha akne ja huono ryhti, keltaiset hampaat.
Pukeudun yleensä mustaan tai harmaaseen, joskus hulluttelen sinisellä.
Ääni ärsyttävä efektiä Lisa Simpson.
Ap
En nyt halua väheksyä itsetuntemustasi, mutta voisiko olla mahdollista, että toistat kotoa opittua mantraa siitä, ettet osaa? Jos kerran äitisikin vähättelee kykenemistäsi. Olet tosiaan vielä kovin nuori ja moni asia opitaan toistojen kautta. Kerroit jättäneesi lukion kesken, oletko opiskellut ammattiin? ADD varmasti vaikeuttaa keskittymistä ja saa unohtamaan kesken kaiken, mitä olet tekemässä, mutta ehkä tämä on osa-alue, jota voisit kehittää?
Summa summarum, voit jatkaa elämääsi heikkolahjaisen leimaasi kuulutellen, muut kyllä tajuavat aikanaan sinun olevan vähän vajaa ja ohjaavat tasoisiisi tehtäviin. Tai sitten voit alkaa rakentaa itsellesi tulevaisuutta, jossa haastat itseäsi sopivasti. Kehitys tapahtuu siellä mukavuusalueen rajalla.
Ala meikata ja pukeutua tyrkysti.
Vanhempani pitävät minua ihan fiksuna mutta he ovat turhautuneita minuun, aina kyllä on kannustettu opiskelemaan ja jankutettu etten missään nimessä ole tyhmä.
He olivat vihaisia kun lopetin lukion kesken, olisin kuulemma pärjännyt jos olisin vain nähnyt enemmän vaivaa, mutta minua ei edes kiinnostanut lukio enkä halunnut tuhlata aikaani siellä koska tiesin haluavani vähemmän koulutusta vaativiin töihin.
Ammatti on kyllä ja toisenkin opiskelemista olen harkinnut, vakituinen työpaikka myös.
Opintojen kanssa ei ollut enää mitään ongelmaa amiksessa ja kuten aiemmin kerroin, töitä on ollut aina helppoa saada enkä näillä näkymin ole lähelläkään syrjäytymisvaaraa.
Minun on hankala sanoa ei mihinkään ja olen luonteeltani kiltti ja helposti vietävissä, sinisilmäinen ja naiivi.
Amiksessa opettaja sanoi että tärkeintä mitä minun täytyy oppia on joskus myös kieltäytymään ja ajattelemaan itseäni.
Olen siis vahingossa päätynyt vähän kaikenlaisiin liian hankaliin tehtäviin koska olen yliarvioinut kykyjäni enkä toisaalta ole osannut kieltäytyä mistään.
Olen ottanut kaikenlaisia projekteja vastuullani ja yleensä selviytynyt niistä hyvin, sitten on pyydetty ottamaan uudestaan vetovastuu ja aina sama kehä on jatkunut.
Tämä väsyttää minua hirveästi koska joudun tekemään moninkertaisen työn pärjätäkseni, monilla muilla hoituu nopeasti ja asiat tuntuvat yksinkertaisilta.
Minä itken ja teen illat töitä pääni puhki miettien enkä siltikään ymmärrä mitä olen tekemässä.
Ap
Ei sinua oikeasti pidetä älykkäänä. Hölmö.
Du kunde väl ha signerat ditt inlägg, Sanna M.
Itselläni on sama ongelma. ÄO:ni on vain 68 mutta minua pidetää älykkönä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä älykkyysosamäärääni, Mensan nettitestistä saan 120 mutta se ei kerro mitään todellisista kyvyistä.
Psykologin tutkimusten mukaan olin ainakin lukioikäisenä reilusti ikätasoani jäljessä useimmilla osa-alueilla pl. kielellinen kehitys.
Olen kyllä sosiaalisesti lahjakas ja muuten hyvin pidetty ihminen, ystävällisyys ja sosiaaliset taidot sekoitetaan herkästi älykkyyteen.
En pärjää oikeastaan missään mitä teen ja äitini luonnehtii minua käveleväksi katastrofiksi.
Minun on vaikea ymmärtää oikeastaan mitään monimutkaisempia asioita ja minulla on oikeasti pitkät piuhat.
Jouduin keskeyttämään lukionkin koska asiat alkoivat tuntua liian monimutkaisilta.
Ap
No niin, eli äitisi kiusaa sinua aikuisena? Kiusasiko myös ollessasi lapsi? Oliko kotona niin stressaavaa, ettet oikeastaan edes olisi voinut pärjätä koulussa? Kiusattiinko sinua koulussakin?
Jos näin on, eipä ihme että ajattelet olevasi tyhmä. Näinhän sinut on kasvatettu uskomaan, siten ettet usko itseesi.
Onko sinulla hyvä perhetausta? Tämä yleensä kantaa elämässä.
Ei minua varsinaisesti koskaan ole kiusattu, koulussa vetäydyin mielelläni syrjään muutenkin.
Välitunneilla muut leikkivät kaikkia perinteisiä pihaleikkejä ja minua jännitti etten ymmärtäisi sääntöjä, joten en halunnut osallistua ikinä vaikka mukaan pyydettiin.
Muutamia yksittäisiä kertoja oli kun kiusattiin, opettaja esimerkiksi valitti koko luokan kuullen käsityötunnilla että olen niin iso ettei koululla ole minulle mittoja kun teimme housuja käsityötunnilla.
Olen aina ollut isokokoinen, kaappimallia ja jonkin verran ylipainoa, lapsena olin myös paljon muita pidempi ja kehittyneempi fyysisesti.
Haisin myös mummolta luokan tyttöjen mielestä (olin aina mummolassa koulun jälkeen ja siellä oikeasti oli hometta mutta oma nenä oli jo turtunut.)
Sen suurempia traumoja ei ole, kotonakin ollut ihan normaali ja kannustava ilmapiiri, isä oli ehkä vähän etäinen kun olin lapsi ja äitini teki vuorotyötä.
Vanhempani elivät myös kulissiliitossa ja sekin heijasteli koko perheen hyvinvointiin ja ilmapiiriin.
Minulla alkoi murrosikä todella aikaisin eikä henkinen kehitys ollut samaa tahtia fyysisen kanssa, olin jo 10-vuotiaana aikuisen naisen mitoissa ja yhä olen saman kokoinen ja näköinen kuin silloin.
Minusta tuntuu, että minulta odotettiin jossain vaiheessa enemmän koska näytin jo aikuiselta mutta mieleltäni olin vielä lapsi.
Joitakin ikäviäkin juttuja sattui, miehet huuteli perään ja ahdistun siitä kovasti koska en kokenut olevani valmis sellaiseen.
Joitakin juttuja tuli kokeiltua ehkä turhan nuorena.
En oikein uskalla ajatella näitä asioita liikaa mutta ne vaikuttavat jollain tavalla vieläkin mieleeni ja ajatteluuni vaikka yritän työntää niitä syrjään.
Huoh, tulipa pitkä sepustus.
Ap
Varmasti on myös älykkäitä ihmisiä jotka huomaavat todellisen älysi. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin tyhmiä, siksi eivät osaa arvioida oikein muiden älyä.
Ehkä ne oikeasti pitää sua vain hyväuskoisena tai sellaisena kilttinä, joka suostuu kaikkeen, mitä pyydetään? :)
Harjoittele vetään rajoja ja sanomaan nätisti, mutta tiukasti ei ja pitään omia puolia.
Usein kun halutaan joku johonkin hommaan, mihin ei ole muita halukkaita, niin nuo yrittäjät osaa hommansa ja tietää mistä naruista vetää = vetoavat henkilön "hyviin ominaisuuksiin", mutta oikeasti saattaa olla heiltä vain sellaista lipevyyttä, jotta saisivat sut sanomaan kyllä.
Tuotakin olen aistinut, että minusta näkyy jo kilometrien päähän että olen täysin uunotettavissa ja haluaisin miellyttää kaikkia.
Moni tietää mistä narusta kannattaa vetää.
Tätä samaa on kuitenkin ollut myös silloin kun kyseessä on ollut joku oikeasti kilpailtu tai haluttu paikka ja monissa yhteyksissä.
Pärjään todella pitkälle teeskentelemällä osaavani mutta jossain vaiheessa teen aina ison virheen ja sitten kaikki pettyvät ja minua hävettää.
Ap
Jos näytät fiksulta tai kuulostat siltä?