Oletko joskus säälinyt jotain ihmistä joka on sua kohtaan tehnyt väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin ymmärtäneeni kysymyksen, mutta sitten luin itse tekstin. En tajua, miten kuvailtu tapaus liittyy otsikon kysymykseen.

Vastaan silti, että olen tuntenut sääliä kaikkia niitä kohtaan, jotka on tehneet mua kohtaan väärin. Joidenkin kanssa on ollut tärkeää päästä yli säälin tunteesta, koska he nimenomaan heittäytyvät säälittäviksi päästäkseen kuin koira veräjästä.

No kysymys kuuluu jos joku on hieman yksinertainen ja muut käyttävät tätä ominaisuutta hyväkseen luodakseen pahaa, onko se anteeksiannettava teko tälle yksineketaiselle joka ei luultavsti edes ymmärrä että häntä käytettiin hyväksi.

Jos muut käyttävät yksinkertaista ihmistä hyväkseen, ne muut ovat pahantekijöitä, eikä hyväksikäytetty. Toki olisi hyvä tietää, mitä tässä on tehty. Pitää myös olla varma, että se yksinkertainen on oikeasti yksinkertainen, eikä esittäjä.

On vanha ikivanha juttu, että sadisti pistää hölmön ja naiivin tekemään likaiset työt. Siksi ihmettelen, miten niin moni on valmis syyttämään sitä hyväksikäytettyä hölmöä. Taitavat olla sellaisia itsekin?

ihminen joka käyttää elämäänsä pahan tekemiseen ja toisten kiusaamiseen, on tiellä kuoleman jälkeiseen pahaan paikkaan eli säälittää se, ettei henkilö tee parannusta ja pelasta sieluansa.toivon että mun kiusaajat tekee parannuksen ja pelastuu. samalla loppuisi se muille pahan tekeminen.

sellainen on säälittävää että puhuu pahaa ja valhetta toisesta ,joka ei ole tehnyt mitään tälle pahan puhujalle.pikkumaista ja pientä tavallaan.voisi tehdä myös hienoa eli tehdä talon,kasvattaa hienon puutarhan tms.käyttää energiaa johonkin hienoon, mutta ei pitää vaikka työpaikkakiusata.vaikea käsittää pointtia.

se on eri asia jos toinen tehnyt jotain pahaa ensin eli katkeruus.

toi on muuten totta että ilkeä ihminen, käyttää altista hölmöä levittään valheita esim..työpaikkakiusaajat.

Vierailija kirjoitti:

toi on muuten totta että ilkeä ihminen, käyttää altista hölmöä levittään valheita esim..työpaikkakiusaajat.

Olen miettinyt, että mitä ihmettä joku voi saada sellaisesta toiminnasta. Voiko se oman työn tuloksen ihailu sitten olla sen arvoista, kun on saatu pahoitettua toisten mieliä? Ja saatu juoruta toisesta jotain jollekin. Mitä järkeä, eikö ole parempaa tekemistä kuin olla hirveän pikkumainen.

pahantekijä kyllä tietää tekevänsä pahaa ja juoruilija on valinnut  juoruilla.eli on vastuussa tekemisistänsä. silti jokainen on joskus sanonut jotain ikävää tai tehnyt jotain ikävää elämässään. joskus ajattelen et ilkeillä ihmisillä voi olla ,ikävä parisuhde, huono lapsuus tms. syy ja asia josta paha olo kumpuaa. sillä tavalla voi kokea sääliäkin.

Vierailija kirjoitti:

pahantekijä kyllä tietää tekevänsä pahaa ja juoruilija on valinnut  juoruilla.eli on vastuussa tekemisistänsä. silti jokainen on joskus sanonut jotain ikävää tai tehnyt jotain ikävää elämässään. joskus ajattelen et ilkeillä ihmisillä voi olla ,ikävä parisuhde, huono lapsuus tms. syy ja asia josta paha olo kumpuaa. sillä tavalla voi kokea sääliäkin.

Viisaita sanoja. Omasta pahan olostahan kiusaaminen kumpuaa. Olen tunnistanut myös syitä, en ala luettelemaan niitä nyt, mutta vaikka kulissit ovat ns. kunnossa ulospäin on kuitenkin asioita omassa elämässä huonosti. Se voi olla esim. että teki vääriä valintoja nuorena ja nyt on liian myöhäistä, esim. haaskasi kaikki mahdollisuudet parempaan ja jos joku muu on tyytyväinen omaan elämäänsä vaikkei ole sen kummempi elämä kuin sillä toisellakaan mutta on kyky nauttia pienistä asioista, niin se on jo punainen vaate pers.häiriöiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pahantekijä kyllä tietää tekevänsä pahaa ja juoruilija on valinnut  juoruilla.eli on vastuussa tekemisistänsä. silti jokainen on joskus sanonut jotain ikävää tai tehnyt jotain ikävää elämässään. joskus ajattelen et ilkeillä ihmisillä voi olla ,ikävä parisuhde, huono lapsuus tms. syy ja asia josta paha olo kumpuaa. sillä tavalla voi kokea sääliäkin.

Viisaita sanoja. Omasta pahan olostahan kiusaaminen kumpuaa. Olen tunnistanut myös syitä, en ala luettelemaan niitä nyt, mutta vaikka kulissit ovat ns. kunnossa ulospäin on kuitenkin asioita omassa elämässä huonosti. Se voi olla esim. että teki vääriä valintoja nuorena ja nyt on liian myöhäistä, esim. haaskasi kaikki mahdollisuudet parempaan ja jos joku muu on tyytyväinen omaan elämäänsä vaikkei ole sen kummempi elämä kuin sillä toisellakaan mutta on kyky nauttia pienistä asioista, niin se on jo punainen vaate pers.häiriöiselle.

Sekin voi olla, että katkeruus on vallanut, kun lähipiirissä on ammattikorkea- ja jopa yliopistotutkintoja ja itse on tyyliin jäänyt esim.merkantiksi, joka ei nykyään ole juuri mikään. Niin pitää sitä huomiota saada kyseenalaisilla keinoilla sitten.

Vierailija kirjoitti:

En koskaan enkä myöskään tule säälimään.

Sääli ja toisen posken kääntäminen loputtomiin on pelkkää heikkoutta, joka ei johda muuhun kuin pahan ja vääryyden voimistumiseen.

Luu kurkkuun vain paskiaisille.

Kaikki mokaa joskus. Jokainen on tehnyt jollain tavalla toiselle joskus ikävästi. Se, että joskus toimii huonosti tai loukkaa, ei tarkoita että olisi välttämättä ihmisenä paskiainen.

Myötätunto ei myskään ole heikkous vaan vahvuus. Näennäinen kovuus ja kovat arvot monesti itse asiassa heijastavat ihmisessä pohimmiltaan sitä omaa heikkoutta. Se, että tuntee myötätuntoa (tai on käynyt ns. sääliksi, millä tarkoitetaan yleensä ehkä vähän eri asiaa, ks aloituksen kysymys), ei tarkoita sitä, että jonkun väärän teon hyväksyisi. Ihmisen voi nähdä kokonaisuutena monesta asiasta, ei vain mustavakoisesti joko hyvänä tai pahana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan enkä myöskään tule säälimään.

Sääli ja toisen posken kääntäminen loputtomiin on pelkkää heikkoutta, joka ei johda muuhun kuin pahan ja vääryyden voimistumiseen.

Luu kurkkuun vain paskiaisille.

Kaikki mokaa joskus. Jokainen on tehnyt jollain tavalla toiselle joskus ikävästi. Se, että joskus toimii huonosti tai loukkaa, ei tarkoita että olisi välttämättä ihmisenä paskiainen.

Myötätunto ei myskään ole heikkous vaan vahvuus. Näennäinen kovuus ja kovat arvot monesti itse asiassa heijastavat ihmisessä pohimmiltaan sitä omaa heikkoutta. Se, että tuntee myötätuntoa (tai on käynyt ns. sääliksi, millä tarkoitetaan yleensä ehkä vähän eri asiaa, ks aloituksen kysymys), ei tarkoita sitä, että jonkun väärän teon hyväksyisi. Ihmisen voi nähdä kokonaisuutena monesta asiasta, ei vain mustavakoisesti joko hyvänä tai pahana.

Lisään vieä, että oma näkemykseni on, että kova ja julma suhtautuminen lisää ja edistää kovuutta ja julmuutta maailmassa. En kannata esim. kuolemanrangaistusta, sillä väitän, että kokonaisuudessaan se lisää yhteiskunnassa ylipäätään tappamisen hyväksyvää asennetta.

Mulle on käynyt siten, että se tai ne henkilöt, joille antanut aiemmin empatiaa  onkin osoittautuneet täysiksi pissipäiksi jälkeenpäin ja täysin itse säälimättömiksi.

En ole.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt siten, että se tai ne henkilöt, joille antanut aiemmin empatiaa  onkin osoittautuneet täysiksi pissipäiksi jälkeenpäin ja täysin itse säälimättömiksi.

Samoin. Pari ihmistä joille olin ystävällinen ja autoin kaikin keinoin osoittautuvatkin melkoisiksi selkäänpuukottajiksi.

Vierailija kirjoitti:

En koskaan enkä myöskään tule säälimään.

Sääli ja toisen posken kääntäminen loputtomiin on pelkkää heikkoutta, joka ei johda muuhun kuin pahan ja vääryyden voimistumiseen.

Luu kurkkuun vain paskiaisille.

Hyvä! Tosi hyvin sanottu. Näin sen itsekin näen. Tässä paha jopa verhoutuu. Paha iskee loputtomiin kun ei saa vastusta, paha märehtii tyytyväisenä 'suuruuttaan'. Miksi sitä pitäisi sääliä? Kohdetta pitäisi...

Pitää muistuttaa pahoista teoista. "Muistatko kun teit mitä teit?". Ei noi unohdu moneen vuoteen, tuskin koskaan jos on pahoja juttuja. Ei voi perseillä ja aiheuttaa huonoa niin että se vain unohtuu ja voi sitten muina miehinä ja naisina tuhota seuraavia. Sanallisesti muistutetaan vuosia ja vuosia.