Oikeestiko joku ei osaa enkkua niin, että pärjäisi maailmalla?

Mä en päässyt aikoinaan koulussa englannin luokalle, vaan jouduin saksalle. Seuraavana vuonna alkoi sitt ruotsi toisena kielenä.

Osaisin englantia joidenkin fraasien verran.

Suomalaisethan oppivat puhumaan englantia (hyvin) mediasta. On paljon perheitä joissa ei syystä tai toisesta anneta kuluttaa paljoa englanninkielistä mediaa (esim. lahkot) ja tämä sitten heijastuu kielitaitoon.

Tottakai tässä voi sitten kyseenalaistaa englanninkielen opetuksen tasoa Suomessa. Sen sijaan että kehuskellaan miten elokuvien/pelien/musiikin avulla on oppinut puhumaan kieltä sujuvasti voisi olla tuottavampaa pohtia sitä miksi tätä ei olla voitu saavuttaa pelkällä opetuksella. Monissa Euroopan maissa joissa kaikki on dubattu (eikä lähtökohtaisesti kuluteta paljoa englanninkielistä mediaa) puhutaan kuitenkin jopa parempaa englantia (esim Itävalta) mitä Suomessa.

Kylläpä ap:lla on suloisen sinisilmäinen kuvitelma Suomen kouluopetuksesta.

Totuus on, että sangen harva oikeasti oppii koulussa englantia. Se edellyttää sitä, että pienessä kyläkoulussa on englantiin erikoistunut luokanopettaja, joka oikeasti opettaa eikä vaan pidä tunteja, ja yläluokillakin on sekä hyvä opettaja että hyvä luokka, jossa voi opiskella jotain. Ja myös sitä, että oppilas on itse innostunut kieliopinnoista.

Meidän perheessä on yksi sellainen, joka voisi tulla toimeen englannilla ulkomailla.

Ihan varmasti meidän ikäihmisten ikäluokassa 55-100  vee on useitakin kielitaidottomia. Itsekin inhosin enkkua ala-ja yläasteella, koska silloin tärkeää oli osata kielioppia ja opetella sanoja tylsistä kirjoista. Opin enkun vasta muutettuani Enkkulaan ja jota oppimiskeinona nyt verrattaisiin kielikylpyyn.

Ikäiseni tuttavapariskunta pyysi tulkiksi omatoimimatkalle maahan x. He joutuvat yleensä  ostamaan valmispakettimatkoja kielitaidottomuutensa vuoksi.