Pettymys pariterapeuttiin

Tunnistavatko terapeutit mielestänne henkisen väkivallan suhteessa? Meidän kunnallinen pariterapia päättyi juuri ja oon entistä ahdistuneempi.
Päädyttiin kiireajalla lastensuojelun kautta sinne, miehen aggressiivisuus ja tunteiden hallitsemattomuus oli syynä.
Pelkäsin kotona ja ahdistuin, lapsi oireili.
Terapeutti ei missään vaiheessa puhunut väkivallasta vaan siellä käsiteltiin miehen kokemusta siitä.
Tyyliin kerron,
että mies huutaa aggressiivisesti ja käyttäytyi uhkaavasti, terapeutti ohitti kokemukseni ja kysyi lässyttävällä äänellä mieheltä, että miltäs susta Matti sillä hetkellä tuntuu kun sä huudat?
Ja mies sanoi että vituttaa ja että mä keksin asioita päästäni.
Yritin puhua siitä kerrasta, kun jouduin soittamaan häkeen, mutta terapeutti ohitti senkin ja kyseli mieheltä, miksi hän nyt niin huonosti voi.
Mies ei puhunut totta terapiassa ja kun jäi kiinni valheesta, terapeutti selitti sen niiin, ettei maaperä ole otollinen nyt ettei mieheltä voi vaatia liikaa
Mun kokemukset lähisuhdeväkivallasta ohitettiin, terapeutti lässytti miehelle ja mulla on olo, että mä oon se hullu.
Onko mahdollista, ettei terapeutti tunnista manipulointia tai henkistä väkivaltaa vai mitä ihmettä nyt tapahtuu
Mun pelko, ahdistus ja tunteet jäi aivan sivuun lopussa terapeutti ohjeisti miestä johonkin eroryhmään, kun sanoin että en näe muuta vaihtoehtoa kuin eron
Koko terapian hän puhui mulle sillä tyylillä, että suhde on kahden kauppa ja että minun täytyy ymmärtää miestä.
Kuulemma pelkoni juontuvat lapsuudesta ja uhkaavuus oli liioiteltua, mutta miehen aggressiota taas ei edes selitellyt, vaikka sillä mielestäni on selvä yhteys päihteitä käyttäviin appivanhempiin.
En pysty käsittämään mitä tapahtuipuulla päähän lyöty olo.
Voiko terapeutti valita puolensa?