Haluaisitteko tietää kaverin väkivaltaisuudesta?

Aina pitää puhua. Ei vakavista asioista pidä vaieta.

Vierailija kirjoitti:

Aina pitää puhua. Ei vakavista asioista pidä vaieta.

Aika paljon tässä pelottaa se, että kuinka vaikea toisten on käsitellä sitä, että heidän ystävä on tehnyt tiettyjä tekoja. Toki pelottaa se myös, että uskotaanko minua myöskään, koska se toinen osapuoli voi kiistää kaiken ja pahimmassa tapauksessa puhua muut jotenkin ympäri. Nämä asiat on kuitenkin tapahtunut neljän seinän sisällä poissa muiden katseilta.

Ei tarvitse kertoa menneisyydessä tapahtuneesta väkivaltaisuudesta, ellei se sitten mahdollisesti vaikuta jotenkin sun kavereihin (jos on esim. kohonnut riski että saatat toimia väkivaltaisesti/tietyt tilanteet provosoi tms...)

Onko nyt akuutisti tapahtunut jotain?

Jos itse saisin tietää,että kaveri on väkivaltainen kumppaniaan kohtaan niin kävisin puhuttelemassa ja jos ei lopu niin ystävyys poikki, oli sit mies tai nainen.

Väkivallasta ei voi päästä eroon, jos sitä piilotellaan, ensimmäinen askel on asian myöntäminen.

Miksi et kertoisi? Sun on tärkeä päästä puhumaan ja varsinkin jos he on sunkin kavereita.

Exän kohdalla joskus sain tarpeekseni ja otin hänen kavereihin yhteyttä ja kerroin kuvineen miten se kaveri kumppaniaan kohtelee ja mitä jälkeä saa aikaan. Tajusi sit vasta alkaa häpeämään ja hankkimaan apua. Jos olisin hyssytellyt, niin se olisi jatkunut, eikä se häpeä kuulu mun kannettavaksi.

Sua itseäsi auttaisi jo paljon se, että et pidä sitä häpeää ja salaile, että saisit puhuttua ja tuotua sen ilmi.

Kai olet tehnyt rikosilmotukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina pitää puhua. Ei vakavista asioista pidä vaieta.

Aika paljon tässä pelottaa se, että kuinka vaikea toisten on käsitellä sitä, että heidän ystävä on tehnyt tiettyjä tekoja. Toki pelottaa se myös, että uskotaanko minua myöskään, koska se toinen osapuoli voi kiistää kaiken ja pahimmassa tapauksessa puhua muut jotenkin ympäri. Nämä asiat on kuitenkin tapahtunut neljän seinän sisällä poissa muiden katseilta.

Voin omakohtaisesta kokemuksesta sanoa, että kumpikaan noista ei ole se pahin vaihtoehto. Pahin on se, että hiljaa hyväksyvät asian, eli vaikka kertoisit, että sinua on pahoinpidelty näin ja näin ja olisi todistusaineistoa, kaverit ei sano mitään ja kaikki jatkuu ennallaan. Ei, vaikka mies sanoisi muiden kuullen tyyliin "sinut pitäisi hakata". Ei sanota edes, että ei noin saa sanoa, vaan todetaan vaan, että nyt voisitte MOLEMMAT rauhoittua.

Eli yhtäkkiä olet yhtä lailla syyllinen ja siksi et saa sääliä, eikä se pahoinpitelevä puoliso nuhteita vaan kuitataan asia niin kuin olisi normaalia kinastelua.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kertoa menneisyydessä tapahtuneesta väkivaltaisuudesta, ellei se sitten mahdollisesti vaikuta jotenkin sun kavereihin (jos on esim. kohonnut riski että saatat toimia väkivaltaisesti/tietyt tilanteet provosoi tms...)

Minä olen väkivallan urhi. Pelottaa siis kavereiden ja tämän nykyisen kumppanin puolesta, että hän voisi satuttaa samalla tavalla muitakin. Ikäänkuin koen olevani siinä tapauksessa "vastuussa" siitä jos jotain tapahtuisi kun en ole kertonut kenellekään, mitä hän on minulle tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kertoa menneisyydessä tapahtuneesta väkivaltaisuudesta, ellei se sitten mahdollisesti vaikuta jotenkin sun kavereihin (jos on esim. kohonnut riski että saatat toimia väkivaltaisesti/tietyt tilanteet provosoi tms...)

Anteeksi, luin jotenkin ihan väärin. Luulin, että aloittaja on menneisyydessä syyllistynyt väkivaltaan ja miettii, että pitäisikö kertoa kevereille mitä on tehnyt.

En tajunnut, että aloittaja on väkivallan uhri. Pahoittelut.

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt akuutisti tapahtunut jotain?

Jos itse saisin tietää,että kaveri on väkivaltainen kumppaniaan kohtaan niin kävisin puhuttelemassa ja jos ei lopu niin ystävyys poikki, oli sit mies tai nainen.

Väkivallasta ei voi päästä eroon, jos sitä piilotellaan, ensimmäinen askel on asian myöntäminen.

Miksi et kertoisi? Sun on tärkeä päästä puhumaan ja varsinkin jos he on sunkin kavereita.

Exän kohdalla joskus sain tarpeekseni ja otin hänen kavereihin yhteyttä ja kerroin kuvineen miten se kaveri kumppaniaan kohtelee ja mitä jälkeä saa aikaan. Tajusi sit vasta alkaa häpeämään ja hankkimaan apua. Jos olisin hyssytellyt, niin se olisi jatkunut, eikä se häpeä kuulu mun kannettavaksi.

Sua itseäsi auttaisi jo paljon se, että et pidä sitä häpeää ja salaile, että saisit puhuttua ja tuotua sen ilmi.

Kai olet tehnyt rikosilmotukset?

Tapahtumista on vuosia aikaa, mutta tässä hetkessä ne nousi pintaan kun yksi kaverini joutui väkivallan uhriksi niin, että meinasi henki mennä. Se nosti sit omat traumat pintaan ja kaiken sen, mitä suhteen aikana tapahtui. En tehnyt aikoinaan rikosilmoitusta kun en uskaltanut puhua suhteen asioista kenellekään. Ja silloinkin pelko hallitsi varmasti vahvasti ihan samanlailla kun nytkin. Ja siitä se pelko ehkä tulikin, että mitä jos mä olin vaan onnekas ettei kerennyt sattua mitään pahempaa ja oonko tehnyt ihan hitonmoisen virheen kun en oo puhunut, että mitä jos jollekin sattuukin jotain sen takia, että olen ollut niin pelkuri etten puhunut kellellään. Mua vaan pelottaa ihan tosi paljon, mutta olet kyllä oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kertoa menneisyydessä tapahtuneesta väkivaltaisuudesta, ellei se sitten mahdollisesti vaikuta jotenkin sun kavereihin (jos on esim. kohonnut riski että saatat toimia väkivaltaisesti/tietyt tilanteet provosoi tms...)

Minä olen väkivallan urhi. Pelottaa siis kavereiden ja tämän nykyisen kumppanin puolesta, että hän voisi satuttaa samalla tavalla muitakin. Ikäänkuin koen olevani siinä tapauksessa "vastuussa" siitä jos jotain tapahtuisi kun en ole kertonut kenellekään, mitä hän on minulle tehnyt.

Aivan, luin tosiaan vahingossa jotenkin ihan väärin. Anteeksi.

Tuo kertominen on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta olisi hyvä kertoa ja varoittaa muita, mutta se voi olla vaikeaa jos ei ole mitään todisteita.

Hankala tilanne kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kertoa menneisyydessä tapahtuneesta väkivaltaisuudesta, ellei se sitten mahdollisesti vaikuta jotenkin sun kavereihin (jos on esim. kohonnut riski että saatat toimia väkivaltaisesti/tietyt tilanteet provosoi tms...)

Minä olen väkivallan urhi. Pelottaa siis kavereiden ja tämän nykyisen kumppanin puolesta, että hän voisi satuttaa samalla tavalla muitakin. Ikäänkuin koen olevani siinä tapauksessa "vastuussa" siitä jos jotain tapahtuisi kun en ole kertonut kenellekään, mitä hän on minulle tehnyt.

Aivan, luin tosiaan vahingossa jotenkin ihan väärin. Anteeksi.

Tuo kertominen on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta olisi hyvä kertoa ja varoittaa muita, mutta se voi olla vaikeaa jos ei ole mitään todisteita.

Hankala tilanne kyllä.

Jep. Hankalaa tästä tekee just sen, että mulla ei ole mitään todisteita eli se on sana sanaa vastaan tilanne. Ja kun en usko, että mitään varoitusmerkkejä on samanlaisesta toiminnasta niin ei ole edes mitään, mikä voisi sitä vahvistaa, että nämä asiat on tosiaan käynyt. Siinä koen asettavani kaveritkin hankalaan tilanteeseen kun heidän pitää punnita, että kumpi puhuu totta. On kerran meinattu poliisit soittaa asunnolle kun naapuri oli huolestunut siitä metelistä ja, että mitä sielä tapahtuu, mutta eihän siitäkään mitään jälkeä ole kun niitä ei soitettu.