Toinen lapsiko? Hei auttakaa äipät!

Vauva-aikana on vielä helppoa, koska vauva kulkee siinä sivussa. Mutta sitten kun on 2 liikkuvaista, niin ainakin miellä kaikki muuttui tosi paljon hankalammaksi. Toinen konttaa karkuun sillä aikaa kun sinä teet niitä enkeleitä :)



Tietysti jos isä on paljon kuvioissa mukana niin illalla voi yrittää huomioida esikoista enemmän.



Toisaalta esikoinenkin kasvaa ja hänenkin tarpeensa muuttuvat.



Viihdyin kotona tosi hyuvin yhden kanssa. Nyt kun 2 pientä, aion lähteä töihin.

vauva-aika oli minulle rankinta. Nyt on jo tosi kiva vaihe. Esikoiseni täytti juuri 3-v. ja kuopus juuri 1v5kk.



Nyt jo voi tehdä yhdessä kaikenlaista. Syömiset on helppoja (molemmille samaa ruokaa samaan aikaan), päikkärit nukutaan samaan aikaan sekä illalla mennään nukkumaan samaan aikaan.



Suosittelen ehdottomasti toisen lapsen hankkimista.



:-)

nautin erittäin paljon tästä että mun tytöillä on sisko leikkikaverina eikä mun tartte niitä leikittää. Ihana katsoa kun tekevät kilpaa lumienkeleitä...

kyllä sitä aikaa ja huomiota kai kahdelle lapselle riittää hyvänen aika...

Meillä kaksi lasta 1,5v ikäerolla. Yhdessä laulellaan, tehdään palapelejä ja lumienkeleitä, en ymmärrä miksi niitä voisi tehdä vain yhden kanssa kerrallaan. Suloisinta oli silloin kun kuopus alkoi puhua, taputti isosiskon tukkaa ja sanoi " tikko hei, veikka takattaa" . :)

Leppoisuus ja helppous ehkä vähenee, lapsista riippuen, mutta rakkaus tuplaantuu :)

Meillä on poika 1 v 8 kk ja juuri tänään katselin nukkuvaa lasta ja mietin miten ihanaa ja helppoa meillä on nyt hänen kanssaan ja kuinka arki on juuri hyvää tälläisenä kuin se juuri nyt on ja pitäisikö tilanne pyrkiä tälläisenä säilyttämään ja keskittyä vain tähän yhteen lapseen. Mullakin on siis vauvakuume päällä ja oon aina ajatellut, että meillä olisi ainakin kaksi lasta, mutta juuri tänään tuli ensimmäistä kertaa tunne, että pitäisikö sittenkin keskittyä vain tähän yhteen.



Toisaalta toivoisin hälle sisaruksia ja itsekin sitä pientä nyyttiä kaipaan...

Kaksi lasta tuo sen tuplasti.

Vauvan yöherättelyt. Ärtyneen väsyneen minän. Äidin jonka pitää ratketa joka suuntaan. Enkö vois vain istua sen yhden kanssa ja antaa sitä niin paljon parjattua laatuaikaa.



Mutta miks ihmeessä mä kuitenenkin haluan sitä?

Meillä lapset kohta 1v ja 3v, ikäero viikkoa vaille 2 vuotta.



En tiedä miten eka raskautesi sujui ja ainahan ne on erilaisia, mutta minule jo toisen odotus oli hirveää aikaa, kolme ensimmäistä kuukautta oksensin ja en olisi jaksanut millään hoitaa esikoista.



Kun vauva syntyi oli mustasukkaisuudet, itkut, huudot ja syyllisyydentunteet ja aika ei todellakaan riittänyt mihinkään eikä rytmit käyneet yksiin (eihän vauvalla rytmiä edes ole)



Vieläkin on mustasukkaisuutta, nyt jo molempien taholta (huoh!) ja näin esim. talventullen, varsinkin kun molemmat on varsin vilkkaita, vastustaa pukemista ym. jo kaikki ulsolähtemiset on täyttä rumbaa. Isompikaan ei osaa pukea itse eikä ole täysin pois vaipoista jne.



Kyllä tässä on hirveästi hommaa!



En kuitenkaan halua lannistaa ja koskaan ei etukäteen voi kukaan sanoa miten juuri teillä tulisi menemään; se on uhkapeliä. En tietenkään kadu lapsiani, mutta ystäväpiiriä seuranneena voin sanoa että jo vuotta isompi ikäero saattaisi helpottaa huomattavasti kun esikoinen olisi omatoimisempi... Onnea pohdintaan ja hyvää jatkoa mihn sitten päädyttekään! =)

Tää on siis oikeesti tosi hankalaa! Meillä ei ole edes yritys päällä, mutta silti mulla on muka ollut niin paljon oireita, että olen tehnyt kaksi raskaustestiäkin. Ensin oon tehnyt testit innoissaan ja sitten olen ollut tosi helpottunut kun ne on olleet negatiivisia. Ja oiskin aika ihme plussia olleetkin kun käytetty ehkäisyä ja kuukautisetkin tullut ajallaaan eli ei täälläkään ihan järki pelaa tän asian suhteen ;). Ja sitten mietin sitä mikä olisi sitten se sopivin ikäero, jos/kun siihen vauvan tekoon ryhdytään. Ja sekin pitää tietenkin huomioida, ettei vauvat tietenkään noin vaan tilauksesta tule... Voihan se olla, että poikamme jää ainokaiseksi vaikka miten toista toivoisimme.