Mieleltään sairas kumppani vie siskoni mennessään. Mitä voin tehdä?!

Siis henkisesti, toivon mukaan ei tee mitään tälle! Siskoni on ollut tämän ky. henkilön kanssa jo vuosia yhdessä. Aluksi meni ihan hyvin mutta sitten alkoi käytös muuttua. Sairas, aikuinen ihminen käy jatkuvasti läpi lapsuuden traumojaan, on erittäin katkera ihan kaikesta mahdollisesta. Syö nykyisin useampaa lääkettä masennukseen ja johonkin muihin häiriöihin. On ollut suljetullakin osastolla hoidossa. Viimeisen kahden vuoden aikana ns. huonoja kausia on aina vain enemmän. Silloin on kuin myrkkyä lähipiirilleen. Haukkuu, on erittäin ilkeä mitä suustaan päästään, kuvittelee ties mitä, käytös on kamalaa. Uhkailee, tai siis miettii ääneen mitenkä voisi itsarin tehdä. Ei sano suoraan että tekisi näin. Tätä voi jatkua viikkoja, kuukausia kerrallaan.

Siskoni vain sietää, ei halua erota. Vetoo siihen että se on sairaus mikä puhuu. Parempina aikoina kumppani on kuulema tosi mukava. Näitä hetkiä on vain niin pirun vähän. Siskoni elämä on mennyt henkisesti ihan alas. Läheiset ovat huomanneet mitenkä tämä sairas ihminen vie kaiken ilon ja halun tehdä jotain mukavaa. Tavata muita ihmisiä, käydä matkoilla, harrastaa jne. Siskoni mieliala on muuttunut synkäksi, puhuu ihan toisella tavalla elämästään kuin ennen. Ei näe tulevaisuudessa enää mitään hyvää?!

Mitä tässä voisi tehdä??? Jos toinen ei suostu eroamaan niin pitääkö meidän muiden vain katsoa sivusta kuinka rakas ihminen pilaa omankin elämänsä? Onko mitään tahoa josta voisi kysyä neuvoja, apua tilanteeseen?